Kondomioppia nuorille, tärkeääkö?

Olen opettanut biologiaa ja terveystietoa yläkoululaisille monen vuoden ajan ja kondomin käytön opettaminen on ollut osa 8. luokan terveystiedon kurssia niin kauan kuin muistan. Aloittaessani seksuaalineuvojan opintoihin liittyvää opinnäytetyötä kondomin käytön ohjeistuksesta, ajattelin, että kaikki tietävät miten kondomin käyttöä opetetaan nuorille, pidin sitä itsestäänselvyytenä. Ja aivan syyttä.

Usein oletetaan nuorten tietävän paljon enemmän asioista, kuin he todellisuudessa tietävät. Erityisesti seksuaalisuus on alue, josta monet nuoret eivät halua kavereiden edessä tunnustaa olevansa tietämättömiä, eivätkä he kysy siitä aikuisilta, eivät halua eivätkä pysty. Nuoren elämässä olevilla muilla aikuisilla onkin tässä suuri rooli. Kuinka luontevasti asioista puhutaan, ja millainen malli aikuisten suhtautumisesta aiheeseen nuorille jää. Tämän kun aikuiset aina muistaisivat erilaisista asioista nuorten kanssa keskustellessaan.

Kouluterveyskyselyssä (2015) tulee esille, että yhdynnät alkavat monilla (18-19%:lla) 8.-9. -luokkalaisena. Yhdynnässä olleista moni (pojat 27%, tytöt 43%) on jättänyt ehkäisyn kokonaan käyttämättä, vaikka ehkäisyn käytöllä seksissä halutaan erityisesti ehkäistä ei-toivottua raskautta. Seksitaudin riskiä pidetään melko vähäisenä. Tämäkin asenne vähentää kondomin käyttöä.

Yläkoulussa nuoret ovat hyvin erilaisessa kehitysvaiheessa keskenään. Ei voi sanoa, että kaikki heistä tarvitsevat tietoa ehkäisystä juuri tietyllä luokka-asteella. Mutta koska tietoa on parempi antaa aikaisin, kuin liian myöhään, on 8. luokka-aste mielestäni juuri oikea aika. Kondomin käyttö tulee esille terveystiedon tunneilla ja terveydenhoitajan tarkastuksessa. Nuorelle on annettava mahdollisuus tiedon saamiseen ja kondomin käytön opetteluun niin, ettei hän koe tilannetta kiusalliseksi, ja että kondomista jää käsitys, ettei sen käyttö ole ihmeellistä eikä vaikeaa. Nuoret eivät halua yleensä erottua porukasta, joten siksi kondomin käytön opettelu oppitunnilla on hyvä tehdä niin, että koko luokka, tai ainakin mahdollisimman moni oppilaista saa harjoitella kondomin käyttöä samanaikaisesti. Opettajan rooli tilanteen ohjaamisessa ja ilmapiirin pitämisessä rentona ja luontevana on tärkeä. On hienoa, kun nuorille jää tunnin jälkeen käsitys, että kondomi on helppo hankkia ja käyttää ja se tulee pitää aina mukana.

Mielestäni omassa koulussani on toimiva konsepti siinä, miten kondomioppi on jaettu terveydenhoitajien ja terveystiedon opettajien kanssa. Luokassa jokainen saa harjoitella kondomin käyttöä 8. luokalla rennossa ilmapiirissä. Samana vuonna laajassa terveystarkastuksessa terveydenhoitaja keskustelee nuoren kanssa henkilökohtaisesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja antaa nuorelle kondomin, jonka käyttöä voi harjoitella rauhassa kotona. Nuoren niin toivoessa käytön opastusta annetaan myös tuolla kahdenkeskisellä vastaanotolla.

On hienoa, kun koulun aikuiset keskustelevat keskenään siitä, miten seksuaalikasvatus ja esimerkiksi kondomin käytön neuvonta koulussa hoidetaan. On myös hyvä, kun aihealuetta nuorten kanssa läpi käyvät aikuiset suhtautuvat seksuaalisuuteen luontevasti ja osaavat myös jutella siitä nuorten kanssa. Tällaisen mallinhan me nuorillekin haluamme antaa. Kondomi on tärkeä ja helppokäyttöinen ehkäisyväline, jota tulee käyttää. Nuorille tärkein viesti on, että he ymmärtävät, kuinka tärkeitä he ovat ja huolehtivat itsestään parhaalla mahdollisella tavalla.

Eeva Lehtinen
Biologian, maantiedon ja terveystiedon lehtori, seksuaalineuvojaopiskelija
Eeva tekee opinnäytetyönään Väestöliiton neuvonta- ja opetusaineistoa Kumita-kampanjan nettisivulle.
Kumita on valtakunnallinen kampanja, jolla halutaan lisätä nuorten kondomin käyttöä, kun on sen aika. Kampanjassa jaetaan kondomit kaikille 8.-luokkalaisille ja tarjotaan ohjaus- sekä neuvontamateriaalia mm. kampanjan nettisivuilla
www.kumita.fi, facebookissa, sekä instagramissa.

Aina valmis?

Seksuaalikasvatuksessa tarjotaan nuorille tietoa turvallisemmasta seksistä sekä raskauksien että seksitautien ehkäisyn kannalta. Asiallinen tieto näyttää tuottaneen tulosta, sillä teiniraskaudet ja raskauden keskeytykset nuorilla ovat vähentyneet.

THL:n vuoden 2015 kouluterveyskyselyn mukaan noin kolmasosa vastanneista kuitenkin kertoo, etteivät he viimeisen yhdynnän yhteydessä käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä. Pojista noin kaksi kolmasosaa kertoo käyttäneensä kondomia viimeisessä yhdynnässä. Sen käytöstä muissa seksikontakteissa, johon liittyy seksitautien tartuntariski, ei kysellä.

Kondomeista puhuminen on arkipäiväistynyt Suomessa. Siinä missä ehkäisyvalistus oli ennen pelottelua tai kömpelöhköä leikkiä vihannesten ja hedelmien kanssa, nykyään useat tahot tarjoavat monipuolista tietoa neuvonnan, netin, puhelinsovellusten ja eri tempausten kautta. Koulussa ja nuorten tapahtumissa kortsuja jaetaan joskus ilmaiseksi, jolloin niihin on helppo tutustua etukäteen. Epävarman hohotuksen saattelemana ne menevät hyvään tarkoitukseen, joskaan eivät aina aivan alkuperäiseen.

Silti kumi jää joskus h-hetkellä käyttämättä. Miksi?

Puhe kondomeista jää helposti hyvin tekniseksi tai hyväntahtoiseksi paasaukseksi siitä, miten kortonki kulkee aina mukana hänellä, joka on aina valmiina. Selkeät ja rohkaisevat käyttöohjeet ja helppo saatavuus ovat taatusti olleet merkityksellisiä kortsujen käyttämisen suhteen. Mutta osataanko asiasta puhua tavalla, joka tavoittaa myös heidät, jotka eivät samaistu tällaisiin partiopoikaoletuksiin? Turvallisemmassa seksissä on kysymys muustakin kuin ehkäisyvälineistä. Mitkä asiat voivat vaikuttaa siihen, pystytäänkö turvallisemmasta seksistä ja kondomin käytöstä neuvottelemaan, jos ne eivät olekaan itsestäänselvyyksiä?

Kyse ei aina ole periaatteista tai kondomien saatavuudesta. Kondomin käyttöön ja puheeksi ottamiseen voi myös vaikuttaa yllättävät lerpahdukset, suorituspaineet, jännitykset ja päihteidenkäyttö; itseen tai hyvännäköiseen, maineikkaaseen kumppaniin liittyvät odotukset ja oletukset ja käsitykset siitä, millaista seksiä haluaisi tai ”pitäisi” harrastaa; luottamus kumppaniin ja siihen, että ei tule torjutuksi.

Millainen merkitys on itsetunnolla ja sillä, mitä seksillä haetaan? Seksi ei aina tapahdu luotetun ja pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Kovasti kaivattua läheisyyttä, hetkellistä nautintoa, kokemusta ja vahvistetuksi tulemista etsitään myös satunnaiselta kumppanilta. Kykeneekö hänelle kertoa omista epävarmuuksista tai mieltymyksistä?  Joskus seksi on myös vastikkeellista, jolloin valta-asetelmat ja omista rajoista kiinni pitäminen voivat olla vieläkin monimutkaisempia. Asiaan vaikuttanee myös tiedon saatavuus siitä, miten mahdollisimman turvallisesti harrastetaan joitakin, ehkä toissijaisina tai kinkkeinä pidettyjä seksikäytäntöjä. Myös sisäistetyillä asenteilla vastuusta ja siitä, kenen hyvinvointi on tärkeä, kenen vähemmän tärkeä, voi olla vaikutusta.

Ruotsissa RFSL Ungdom on julkaissut mainion rajanvetojen puheeksi ottamisen menetelmäoppaan Gränser. Se on ensisijaisesti suunnattu sateenkaari-ihmisille, mutta herättää tärkeitä ajatuksia kenelle tahansa, vaikkapa juuri turvallisemmasta seksistä ja ehkäisystä neuvottelemiseen. Yleispäteviä ohjeita joka tilanteeseen ei löydy, mutta omien rajojen, kipukohtien ja ylpeyden aiheiden pohtiminen etukäteen – ja muistutus siitä, että näitä asioita miettii muutkin – voi auttaa huolehtimaan enemmän sekä itsestään että pitkäaikaisesta tai hetkellisestä seksikumppanista.

 

 

Näillä ohjeilla kesäkuntoon!

kesakunnossa_04Kesälomat ovat tulossa ja kaikilla on kiire kesäkuntoon. Bikinirajoja trimmataan ja kesäautoon vaihdetaan öljyt. Fillari onkin jo huollettu, mutta mökki kaipaa vielä tuulettamista ja terassikalusteet pitää kantaa vajasta aurinkoon.

Miten seksuaaliterveys pannaan kesäkuntoon?

Seksitautitestit ovat ainoa tapa varmistua siitä, että suojaamattomasta seksistä ei ole tarttunut tauteja. Testeihin pääsee omalla terveysasemalla, opiskeluterveydenhuollossa, yksityisillä lääkäriasemilla ja isoimmissa kaupungeissa myös sukupuolitautien poliklinikoilla. Vaadi, että myös kumppanisi käy testeissä ennen kuin jätätte kondomin tai suuseksisuojan pois.

Hormonaalinen ehkäisy kannattaa laittaa kuntoon ennen lomia, koska keskellä kesää lääkäriaikaa voi olla vaikeaa saada. Omasta kunnasta löytynee ehkäisyneuvola, josta ajan voi tilata soittamalla. Myös oma terveyskeskus tai yksityinen lääkäriasema tarjoavat ehkäisypalveluita.

Kondomeja kannattaa hankkia jo etukäteen. Kondomeja voi ostaa melkein mistä vain; ruokakaupoista, kioskeista, apteekeista tai huoltoasemilta. Kondomi kannattaa pitää mukana aina, eikä unohtaa kotiin. Kondomi ei kestä auringonvaloa eikä korkeaa kuumuutta, joten säilyttäessäsi kumia, suojaa se korvennukselta. Kondomista saa askarreltua suuseksisuojan naiselle annettavaa suuseksiä varten; leikkaa kondomista pois sen säiliöosa ja sen jälkeen koko mitta pituussuunnassa halki. Varsinaisia suuseksisuojia saa erotiikkakaupoista ja joistain verkkokaupoista.

Jälkiehkäisytabletin ostaminen etukäteen ei ole hullumpi ajatus, jos on lähdössä ulkomaanmatkalle tai mökille kauas palveluista. Jälkiehkäisyä tarvitaan, jos heteroparin ehkäisy pettää; kondomi hajoaa tai hormonaalisen ehkäisyn kanssa tapahtuu unohduksia. Jälkiehkäisyn saa ilman reseptiä apteekista.

Pahan mielen hoidossa ei jälkiehkäisykään auta. Tunne ja tiedä omat rajasi – festareilla nousuhumalassa tehdyt ratkaisut eivät välttämättä tunnu seuraavana päivänä yhtään hyviltä. Tässä auttaa ennakointi; tiedä, monenko lonkeron jälkeen harkintakykysi pettää, kerro kavereillesi, mihin olet menossa ja pidä myös itse kavereistasi huolta.

Ja lopuksi: Nauti. Anna auringon hyväillä talven kuivattamaa ihoa, merituulen pörröttää hiuksesi solmuun. Anna musiikin tainnuttaa mielesi transsiin ja kesäsateen nuolla kasvojesi ihoa. Ja jos hyvä tyyppi osuu kohdalle, tyyppi johon luotat ja tyyppi jonka tunnet, kun ei pelota, vaan ihan sairaasti haluttaa – anna hänen tehdä kaikki tämä.

Väestöliiton #testaamallatiedät-kampanja päättyy 13.5.2016.

 

Facebook, anteeksi kuinka?

shutterstock_218592256

”Julkaisuasi ei edistetty, koska se rikkoo Facebookin mainostussääntöjä mainostamalla aikuisille suunnattuja tuotteita tai palveluja, kuten leluja, videoita tai seksuaalista suorituskykyä lisääviä tuotteita.”

Anteeksi mitä, Facebook?

Nuoret ovat sosiaalisessa mediassa ja siksi siellä on oltava kasvattajienkin. Some on kuin luotu seksuaalikasvatukseen. Siellä voi haastaa pohtimaan asenteita, reagoida nopeasti päivän uutisiin ja tarjota täsmäiskuina tietoa. Ja tietysti leikkiä ja huvitella, sillä someen tullaan pääasiassa viihtymään ja viettämään aikaa kavereiden kanssa.

Some yhtä aikaa haastaa ja inspiroi ammattikasvattajaa. Miten tehdään innostavaa ja nuoret mukaan tempaavaa seksuaalikasvatusta lyhyin viestein ja kuvin? Epäonnistumisen palaute on suora ja välitön. Toisaalta myös onnistumista palkitaan heti.

Eniten ongelmia kuitenkin tuottaa somekanavien rajoitukset ja suoranainen sensuuri.

Blogin avausteksti on viesti Facebookilta. Yritimme yläkoululaisille suunnatussa kondomikampanjassamme saada parin euron markkinointibudjettia päivitykselle, jossa linkattiin lukemaan peniksen koosta tehty tutkimus. Facebook ei siis halunnut, että nuoruusikäiset lukevat peniksistä, vaikka se suomalaisten tutkimusten mukaan on  nuoruusikäisiä poikia eniten kiinnostava aihe.

Facebook torjui mainosrahamme videolle, jossa kondomeita asetettin tekopenisten päälle. Sama kielto tuli jälkiehkäisypillereiden reseptivapaudesta kertovalle päivitykselle. Silloin perusteena oli myös, ettei lääkkeitä sovi mainostaa.

Siis voidaanko kerrata vielä, Facebook?

Mitään seksuaalista sisältöä ei Facebookin mukaan saa markkinoida, vaikka asia liittyisi murrosiän kasvuun ja kehitykseen tai seksitautien /raskauden ehkäisyyn. Ei, vaikka kampanjan tarkoitus olisi välittää tietoa ja parantaa nuorten seksuaaliterveyttä. Ei, vaikka tarkoitus olisi suojata nuoria riskeiltä, eikä kannustaa ottamaan niitä.

Syynä tietenkin ovat amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroavaisuudet, erilaiset käsityksemme seksuaalisuudesta, toisistaan poikkeavat asenteet ja arvot eritoten nuoruusikäisten seksuaalisuutta kohtaan. Seksuaalikasvatuksesta, sen sisällöistä ja ajoituksesta ajattelemme kovin eri tavoin. Suomalaiselle yläkoulunuorelle ei tule yllätyksenä, että ihmisellä on sukupuolielimet ja että seksistä voi syntyä vauvoja tai tarttua tauti.

Sen sijaan suomalainenkaan nuori ei välttämättä huomaa normittavansa sukupuolielimien ulkonäköä mediasta tulevien mielikuvien perusteella tai tunne kaikkia seksuaalioikeuksiaan. Juuri näihin kohtiin ja moneen muuhun olisi sosiaalinen media mainio vaikuttamiskanava.

Aivan eittämättä Facebookin vaikutin on myös raha; Facebook tuskin haluaa menettää konservatiivisia ja maksukykyisiä asiakkaitaan, sikäli kun nämä pahastuisivat huomatessaan kanavalla mainostettavan nuorille ”aikuisille suunnattuja tuotteita ja palveluita”.

Facebook itse tekee pienille järjestöille Facebookista mahdottoman toimintakentän. Sen merkillinen algoritmi rajaa päivitysten näkyvyyttä mielivaltaisesti. Näkyvyyttä saa parannettua vain, jos päivitykseen satsaa markkinointirahaa ja tekee postauksestaan valitulle kohdeyleisölle mainoksen.

Facebook on siis rakentanut ansan: postaukset eivät näy ilman rahaa, mutta mainoksia hyllytetään niiden sisältöjen takia. Ei ihme, että maailmalta kantautuu uutisia, joiden mukaan kansalaisjärjestöt pakenevat Facebookista.

Twitter ei pyöri mainosrahalla, mutta sensuuria tapahtuu sielläkin. Pitkään alalla toimineet seksuaalikasvattajat kertovat, että tietyillä hästägeillä merkatut sinänsä täysin asialliset päivitykset mystisesti katoilevat.

Amerikkalainen kaksinaismoralistisuus, ’abstinence only’-ajattelu ja kaikelta seksuaalisuudelta nuorten suojaamishysteria on luikerrellut häiritsemään suomalaista seksuaalikasvatusta.

Kansalaisjärjestöjen markkinointibudjetit ovat vaatimattomia, eivätkä ne ikinä pärjää suurille, kaupallisille, tuottoa kyseenalaisinkin menetelmin tavoitteleville yrityksille. Somesensuurin tiukentuessa ollaan vaarassa menettää se viimeinen ilmainen tai ainakin pienikustannuksinen vaikuttamisväline. Kuka voittaa ja kuka häviää? Häviäjiä ovat ainakin kaikki maailman nuoret.

Voi Facebook, minkä teit.

Rullaa ja knullaa!

Print

Uusi kondomikampanja nauraa ennakkoluuloille ja tekee kumista luottokaman.

Kondomi, kumi, kortsu. Spärdäri, kumiukko, sukelluspuku. Ohut luonnonkumista tai muovisekoitteesta valmistettu ehkäisyväline, joka suojaa niin seksitaudeilta kuin raskaudelta.

Kondomi on pieneksi esineeksi kyvykäs herättämään ihmisissä tunteita. Sitä vihataan ja rakastetaan.  Googleta, miten kondomista keskustellaan verkossa ja pääset seuraamaan virtuaalista pingpong-peliä, jossa mielipiteet pomppivat äärestä toiseen.

Nuorista iso osa käyttää kumia siten kuin kuuluukin. Mutta eivät kaikki. Viidesosa yläkoululaisista ei käyttänyt mitään ehkäisyä viimeisimmässä yhdynnässään. Syitä jättää ehkäisy käyttämättä on paljon. Ei vain muistettu hankia tai muistettu käyttää, ei kehdattu ehdottaa toiselle tai oikeastaan osattukaan käyttää, oltiin liian humalassa, eikä itseasiassa koskaan ennenkään käytetty. Osa ei tiedä, milloin kondomia pitäisi käyttää, siis miten ja mistä seksitaudit tarttuvat.

Myös aikuismaailman negatiiviset kortsukäsitykset näyttävät valuvan ja leviävän nuorten keskuudessa.  Jo teini-ikäiset hokevat, ettei seksi kortsun kanssa tunnu miltään. Näin siis sanotaan jo ennen ensimmäistäkään omakohtaista kokemusta.

Näihin pulmatilanteisiin tarttuu Väestöliiton ja THL:n yläkouluikäisille suuntaama valistuskampanja ”Kumita. Kun on sen aika”. Kampanja tekee kondomista luottotavaran – siis arkisen itsestäänselvyyden, joka on laukussa tai taskussa aina, kuten kännykkä tai lompakko. Jos kumi on aina mukana, pienenee riski olla käyttämättä ehkäisyä.

Kampanjapeli ja –appsi haastavat pelaajan pohtimaan omaa asennetta kumia kohtaan ja oikovat virhekäsityksiä. Ja ne tekevät sen sangen hauskasti.

Yläkoululaisista vielä harva tarvitsee kondomia toisen ihmisen kanssa harrastettuun seksiin. He ovat kuitenkin iässä, jossa seksiin liitettyjä asenteita ja arvoja rakennetaan. He ovat myös iässä, jossa seksiin ja ehkäisyyn liittyviä tietoja pitää jatkuvasti päivittää.

Vaikka kondomia ei tarvitsisi tositoimissa vielä moneen vuoteen, on yläkouluikä hetki pohtia, miten ehkäisyyn suhtautuu. Kun netti tuuttaa negatiivista asennetta ja väärää tietoa, pitää tasapainon nimissä napinpainalluksen päässä olla myös positiivista kondomeihin, ehkäisyyn ja laajemmin itsestä huolenpitoon liittyvää tietoa.

Kumita-kampanja tuo tiedon sinne, missä nuoret jo ovatkin eli nettiin, someen ja appsimaailmaan.

Tutustu kampanjaan ja päivitä omat asenteesi. Ja ennen kaikkea: ”Kumita. Kun on sen aika.”

www.kumita.fi

Seuraa kampanjaa somessa:

www.facebook.com/kumita.fi

www.instagram.com/kumittaja

Maailma, tuolla jossain?

Tiesin kondomeista, mutta en voinut pyytää miestäni käyttämään niitä. Olin vain 16-vuotias, kun menin naimisiin ja ajattelin, että hän voisi suuttua, koska olin vähemmän koulutettu kuin hän.” – Pinki 19, Intia

Sitaatti piirtyy liitutauluille ja smartboardeille ympäri Suomen peruskouluja ja lukioita. Alkamassa voi olla niin terveystiedon, maantiedon kuin uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunti. Aiheena ovat teiniraskaudet kehitysmaissa.

Tunti jatkuu kysymyksillä:

”Aiotteko hankkia lapsia? Kuinka monta? Miksi juuri se määrä? Miten varmistat, että saat lapset silloin kun itse haluat?”

Kysymyksillä nuoria haastetaan ajattelemaan mahdollista omien lasten hankintaa ja omia mahdollisuuksia vaikuttaa lastensa määrään ja lastensaannin ajankohtaan. Miten nuo mahdollisuudet eroavat sitaatin tytön mahdollisuuksista?

Keskiössä koko oppitunnin ajan on puhe seksuaalioikeuksista. Nämä oikeudet takaavat, että jokaisella on oikeus valita hankkiiko lapsia, milloin ja kuinka monta. Niihin kuuluvat myös oikeus terveyteen sekä turvalliseen ja tyydyttävään sukupuolielämään. Läheskään aina nämä oikeudet eivät toteudu kaikkialla maailmassa.

Oppitunnin aihe on osa Väestöliiton globaalikasvatuskokonaisuutta. Yleensä globaalikasvatuksen aiheet eivät ole oppilaille tuntemattomia, sillä median kautta globaalitkin aiheet ovat näpäytyksen päässä. Joskus kosketuspinnan hakeminen jokapäiväiseen elämäämme voi kuitenkin olla vaikeaa. Silloin on hyvä herätellä huomaamaan, että inhimillisyys on samanlaista joka puolella, mutta yksilöiden kohtaamat haasteet ovat erilaisia. Kun Väestöliitto kysyi suomalaisilta peruskoulun kahdeksasluokkalaisilta vuonna 2009, kenelle kuuluu vastuu raskauden ehkäisystä ja siitä, etteivät seksitaudit tartu, 90 prosenttia nuorista vastasi, että vastuu on tytön ja pojan yhteinen. Monissa kehitysmaissa tilanne on toinen: ehkäisyyn liittyvät kysymykset nähdään naisten asiaksi. Samaan aikaan naisilla ei useinkaan ole riittävästi tietoa raskauden ehkäisystä eikä taloudellisia resursseja siihen.

Globaalikasvatuksen ideana on ajatus siitä, että jokainen meistä on kytköksissä maailmanlaajuisiin kysymyksiin. Jokainen voi omilla toiminnoillaan vaikuttaa. Jos minulla on mahdollisuus terveyspalveluihin ja seksuaalikasvatukseen, eikö sen pitäisi olla mahdollista kaikille ympäri maailman? Nuorillakin on mahdollisuus olla muutoksentekijä, ottaa kantaa ja osallistua sekä levittää omalla esimerkillään tietoa myös muille. Miksi en seuraisi esimerkiksi kansaedustajien, meppien tai muiden päättäjien toimintaa? Miten he ajavat minulle tärkeitä asioita? Aloittaa voi vaikka oman paikkakunnan tasolta.

Kyse on lopulta yksinkertaisista asioista: ajattelemmeko, että maailma on tuolla jossain vai täällä jossain?

Sitaatti: UNFPA

Tutustu Väestöliiton globaalikasvatusmateriaaleihin

Jossulla on käyttöä kesäkumeille

Olen seurannut viime päivien mediakeskustelua Jare ”Cheek” Tiihosen ja Jukka Pojan ”Jossu”-biisin ympärillä. Onko siinä sitä bitch shamingia, eli huoraleimalla lyömistä vai ei? Kappale on tämän vuoden YLEX:n Kesäkumibiisi, eli kondomin käytön tärkeydestä muistuttelevan Kesäkumikampanjan kärkituote ja veturi.

Väestöliitto on mukana kampanjassa, joten Cheekin kappaleen arvostelusta osa on kohdistanut myös suoraan meihin. Palautteen antajat ovat ihmetelleet nuorten seksuaaliasioiden edistämisessä profiloituneen järjestön osallisuutta kampanjassa, jonka tunnusbiisissä tulkintojen mukaan solvataan seksuaalisesti aktiivista naista ja tehdään eroa sille, mikä on suotavaa käytöstä tytöille ja mikä pojille.

Mediarähinän nostattamat reaktiot voi kai tiivistää sanoihin hilpeä hämmennys; miten ihmeessä yhdestä pop-kappaleesta voidaan tehdä näin toisistaan poikkeavia tulkintoja?

Kun kerran ”Jossun” lyriikkaa on lähdetty Hesaria myöten analysoimaan, niin jatketaan sitä vielä.

Ne puhuu et mä
vaihdan mimmii
ain ku vaihdan sukat
vaik sil ois sulkahattu
oli vain hattuun vailla sulat

”Jossu” kertoo meidän tulkintamme mukaan seksuaalisesti kokemattomasta nuoresta miehestä, jonka maine naistenkaatajana on vahvasti liioiteltu. Kuvioihin tulee Jossu, joka muuttaa pojan maailman. Kundi ihastuu. Minäkertojan ystävä tietää jotain, joka saattaa särkeä pojan sydämen – Jossu ei ehkä olekaan ihan yhtä vakavissaan, vaan tytöllä on toinen, ehkä kolmaskin.

Lyriikassa on sana biatch (suom. huora, narttu, lutka). Sana on lauseessa, jossa Jukka-Pojan tulkitsema kaveri yrittää selittää ystävälleen, mikä näyttäisi olevan jutussa juoni. Kaveri huomaa, että ystävällä on paljon tunteita pelissä ja yrittää takoa järkeä päähän, niin kuin kunnon kaverin kuuluukin. Sanavalinnat eivät silloin ehkä ole ne korrekteimmat.

Se, joka ei ole sanonut ystävälleen ”Jätä se sika!”, heittäköön tässä kohtaa ensimmäisen kiven.

En hyväksy huorittelua, enkä homottelua, en vaikka molemmat sanat kuuluvat peruskoululaisten yleiskieleen ja ovat menettäneet ison annoksen alkuperäistä merkitystään. Vaikka tytöt kutsuvat kavereitaan hellästi huoriksi ja nartuiksi, on se silti mielestäni loukkaavaa ja voidaan osin tulkita jopa seksuaaliseksi häirinnäksi.

Sanavalinta biatch on kuitenkin taiteilijan sananvapautta. Biisissä ei mielestämme arvostella Jossun toimia, vaan kerrotaan tarinaa pojasta, joka ihastuu, kokee eka kertansa ja hämmästyy huomatessaan, ettei tyttö ollutkaan ihan yhtä tosissaan. Kappale on myös tarina poikien välisestä ystävyydestä. Ei ihan kulunut poprallin aihe.

Omassa työssämme haastamme jatkuvasti ikiaikaisia myyttejä ja normeja, jotka asettavat sukupuolet erilaisiin rooleihin. Väestöliitto ei olisi lähtenyt mukaan kampanjaan, jossa vahvistettaisiin stereotypioita tai puhuttaisiin loukkaavasti ryhmästä nuoria.

Taiteen hienous on, että se antaa luvan erilaisille tulkinnoille. Ihmettelen silti, mistä lähti liikkeelle se uhmakas reaktio ”Jossua” kohtaan. Parempiakin skuuppeja olisi voinut tehdä. Eikö keskusteluun olisi voinut nostaa sen, miksi nuorten kundien pitää edelleen esittää kaikenkokenutta? Eikö kaveripoikien ystävyyttä olisi voinut hehkuttaa blogeissa? Eikö kondomin muistaminen kaiken tunnekuohun keskellä ollut fantastinen suoritus?

Tytöt ja pojat – tänä kesänä pannaan paremmaksi ja muistetaan Kesäkumi!