Petteri vastaa

Petteri vastaa kysymyksiin seksuaalisesta monimuotoisuudesta.

Kysymys:
Kysymykseni on melko yleinen. Netissä minulle on viestitellyt yksi tyyppi jo melko pitkään. Olen vastaillut hänen viesteihinsä lähinnä sen takia, koska pidän sitä kohteliaana. Hän on ehdotellut tapaamista kasvotusten, mutta minä en jostain syystä ole oikein kiinnostunut hänestä. Toistaiseksi olen pystynyt vetoamaan koulukiireisiin tapaamisen välttämiseksi, mutta koulukiireetkin vähenevät jossain vaiheessa enkä halua valehdella. Miten voisin kohteliaasti ilmoittaa, etten ole kiinnostunut tapaamisesta enkä oikein päivittäisestä juttelemisestakaan?
Nimim. M

Petteri vastaa:
Vaikka pidänkin perinteisiä sananlaskuja vähän kliseisinä, niin tiivistetään vastaus näin: rehellisyys maan perii. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on paras annettavissa oleva neuvo, joskin vähän yksipuolinen. Periaatteessa mitään tarkempaa syytä kiinnostuksen puutteelle ei näissä tilanteissa tarvitse olla, eikä aina olekaan. Siitä huolimatta, jos tietää mistä on kyse, se on ihan hyvä kertoa myös toiselle osapuolelle. Siinäkin tapauksessa on toki hyvä muistaa ettei toimi tarkoituksellisen kivuliaasti. Ihmissuhteet on herkkiä asioita, ja romanttiset suhteet — oli ne yksipuolisia tai ei — ovat erityisen herkkiä.

Rehellisyys on toki jo itsessään arvokasta, mutta romanttisen kiinnostuksen puutteen kommunikoinnissa sillä on muitakin etuja. Populaarikulttuurissa ja ns. in real life -elämässä tavataan usein käyttää muutamaa klisettä: “kyse ei ole sinusta, vaan minusta”, tai “en ole juuri nyt valmis suhteeseen.” Ainakin jälkimmäinen implisiittisesti ilmaisee että mahdollisuuksia suhteeseen voisi olla joskus tulevaisuudessa. Jos itselle on selvää, ettei tulevaisuudessakaan tule tapahtumaan mitään, niin on väärin jättää toinen ihminen siihen käsitykseen että voisi tulla.

Molemmissa esimerkeissä tarkoituksena on ikään kuin pehmentää iskua torjutuksi tulemisesta. On hyvä ajatella myös toisten hyvinvointia, mutta nämä nimenomaiset tavat ovat enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä. Torjuminen — ja torjutuksi tuleminen — voi tuntua hankalalta, mutta itsensä toisen asemaan asettaminen on hyvä tapa ajatella asiaa. Eikö jokainen haluaisi itsekin kuulla sen todellisen syyn eroon?

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen

Meidän perheen mentalistit

cbs_mentalist_609_clip5_960x540

Kuvassa ”mentalisti” Patrick Jane työparinsa Teresa Lisbonin kanssa.

Monille tulee “mentalisaatiosta” mieleen poliisisarja “The Mentalist”, jossa Patrick Jane -niminen mies auttaa poliisia ratkomaan rikokset poikkeuksellisen päättelykykynsä avulla. Patrick ikään kuin lukee konnien ajatuksia vihjeiden ja todisteiden avulla. Kuulostaapa mystiseltä!

Ei kuitenkaan tarvitse olla salapoliisi joutuakseen pohtimaan, mitä toisen mielessä saattaa olla, ja miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla. Sehän on lapsiperheen arkea: pohdimme esimerkiksi, mitä toisen mielessä on hänen ollessaan omissa ajatuksissaan. Tutkimme omia tunteitamme. Mietimme lastemme parasta, jotta heillä olisi hyvä olla. Kiireenkin keskellä! “Lapset toivovat varmasti, ettemme riitelisi.” “Puolisoni haluaisi saada minulta huomiota.” “Kumppanini uskoo, etten ajatellut hänen tunteitaan.”

Tieteellinen ja psykologinen termi “mentalisaatio” tarkoittaa kykyämme ymmärtää omassa ja toisen mielessä olevia tunteita, ajatuksia, toiveita ja haluja. Mikäli meiltä puuttuisi mentalisaatiokyky, emme osaisi ennakoida omia ja toisten reaktioita eri tilanteissa. Ilman mentalisaatiota elämä olisi arvaamatonta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ajatusten ja tunteiden pohtiminen olisi helppoa. Erityisen haasteellista mentalisaatio on tunnekuohun keskellä. Oman tai toisen käyttäytymisen ymmärtäminen voi tuntua välillä mahdottomalta tehtävältä. Mentalisaatiokyky muodostuu lapsuuden varhaisissa ihmissuhteissa, jolloin yksilölle voi kehittyä myös erilaisia mentalisaatiokykyyn liittyviä pulmia. Jokaisella on kehittämisen varaa itsetuntemuksessa ja kyvyssä ymmärtää toista.

Salapoliisityö on avointa ihmettelyä ja pohtimista, uteliaisuutta omassa ja toisen mielessä olevia kokemuksia kohtaan. Tähän kuuluu myös toisen perheenjäsenen kokemusten kunnioittaminen sellaisina, kuin ne ovat. Salapoliisityö voi toisinaan mennä pieleen, jolloin syntyy väärinkäsityksiä. Silloin on hyvä pohtia asiaa uudelleen ja uskaltaa avoimesti kysyä, mitä toisen mielessä on.

Taitoa kuunnella ja ymmärtää itseä ja toista tarvitaan päivittäin. Näitä taitoja voi myös kehittää esimerkiksi psykoterapiassa. Kun perheenjäsenet oppivat paremmin ymmärtämään toistensa tapoja tuntea ja ajatella, parantuu myös perheen sisäinen kommunikaatio ja ongelmanratkaisutaidot. Kotioloissa voit pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Milloin sinun on helppo tietää, mitä puolisosi tai lapsesi ajattelevat/tuntevat/toivovat/haluavat?
  • Milloin tämä on erityisen haasteellista?
  • Mikä auttaisi sinua ymmärtämään perheenjäsentesi kokemuksia paremmin?

Lähde: Fonagy, P., Gergely, G., Jurist. E. & Target, M. (2002). Affect regulation, mentalization, and the development of the self. New York: Other Press.

Kuva: http://www.cbs.com/shows/the_mentalist/photos/1001192/only-patrick-jane/49326/