Tämä koskettaa myös sinua!
Lapset:
Nettikiusaamisen tunnistat taatusti. Osaatko auttaa sen lopettamisessa?
Vanhemmat:
Onko lapsesi myötätuntoinen myös netissä?
Opettajat:
Auta lasta ymmärtämään pelleilyn ja julmuuden raja netissä.
Väestöliitto on partnerina EU:n yhteistyöprojektissa Delete Cyberbullying, jonka tarkoituksena on lisätä tietämystä nettikiusaamisesta. Lue lisää http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/kaverit_ja_seurustelu/media/nuorten-netiketti/
Lisää videoita:
BÄNG! Siinä se on Järkkymätön todistusaineisto läpsähtää vasten kasvojani. En voi perääntyä. Olen koulukiusaaja. Siinä se lukee omalla 10-vuotiaan käsialalla kirjoitettuna. ”Inhoan: Saddam Husseinia, sotaa, rasisteja, humalaisia ja Poikaa”. Sama toistuu seuraavassa ja sitä seuraavassa Ystävä-kirjassa.
Olemme kokoontuneet vuosien tauon jälkeen vanhojen luokkakavereiden kesken viettämään yhteistä viikonloppua. Mukana on tuotu muistoja, valokuvia ja niitä Ystäväni-kirjoja. Niitä luetaan ja nauretaan yhdessä haaveammateille ja lapsena ihailluille asioille. ”Asioita, joita inhoan” kohdassa toistuu Saddam Hussein, sota, rasismi ja tyttöjen kirjoittamana- Poika. Poika on päässyt aika kovaan seuraan. Vitsailemme siitä nytkin. Miksi ihmeessä olen kirjoittanut inhoavani Poikaa, vaikka en inhonnut? Siksikö, että niin vain piti kirjoittaa, koska kaikkien tyttöjen piti syystä tai toisesta inhota tätä yhtä Poikaa. En ole uskaltanut tai osannut sanoa omaa mielipidettäni. Olen lähtenyt mukaan porukkaan, en ole vaiennut. En ole puolustanut.
Poikaa verrattiin tuon tuostakin Vaahteramäen Eemeliin. Sen leiman hän sai jo ensimmäisellä luokalla. Ei hän pahaa tehnyt tai ollut ilkeä. Hän keksi uusia ideoita, jotka aina ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Hän oli verbaalisesti lahjakas, huumorintajuinen ja innostunut. Ominaisuuksia, joita aikuisena arvostetaan työmaailmassa verhoten samat asiat termein ”innovatiivinen, oma- aloitteinen, työtä pelkäämätön…”
Poika oli myös jo ensimmäisiltä luokilta asti pakahtua ihastukseensa. Luokan Johanna oli hänen silmissään kauneinta ja ihaninta mitä maa päällään kantoi. Sen sijaan, että toiset pojat tyytyivät ilmaisemaan ihastuksensa ruokajonossa tönäisemällä tai letistä vetäisemällä, Poika teki kaikille selväksi, että hän oli palavan rakastunut Johannaan. Epäilemättä se oli kiusallista Johannalle. Kovin pahaa kaunaa siitä Johanna ei kanna, sillä hän on nyt aikuisena nimennyt oman poikansa Pojan kaimaksi.
Tämän kaiken toteaminen, tajuaminen ja tunnustaminen vielä kahden vuosikymmenen jälkeen on niin hämmentävää, etten uskalla edes ajatella, miltä Pojasta mahtaa tuntua. Olla vuodesta toiseen luokan pelle, leimaansa ei saanut pyyhittyä pois. Kun luokassa oli meteliä tai häirintää oppitunnilla- Poika sai kantaa vastuun. Oli vuodesta toiseen massan silmätikku.
Olen pitänyt itseäni aina kilttinä tyttönä ja ollut ylpeä tästä statuksesta. Olen kertonut rehvastellen ympärilleni, että olen saanut kasvaa ainutlaatuisessa koululuokassa, jossa ei ollut kiusaamista. En ole itse kokenut koulukiusaamista enkä varsinkaan itse kiusannut ketään. Tämä uskomus on nyt romutettu. Olen koulukiusaaja. Ja tavattoman pahoillani siitä.
– Poika on lukenut tämän tekstin ja antanut luvan julkaisemiselle
Lisää aiheesta:
Ohjeita vanhemmille: Kiusaaminen
Nuorten netiketti
Puutunko kiusaamiseen?
Kevyttä kiusaa netissä?
Kotimatkalla bussiin tuli tutun näköinen poika. Sama poika on usein ollut samassa bussissa. Hän on jäänyt mieleeni, koska hän on ollut äänekkäänä mukana poikaporukassa, joka pilailee milloin mistäkin asiasta. Pian bussiin tuli toinenkin poika, selvästi nuorempi. Vanhempi kutsui nuoremman luokseen. Tämä epäröi aikansa ja lähestyi sitten vanhempaa poikaa.
Huomasin juuri bussista jäädessäni, että vanhempi oli ottanut nuoremman pipon, eikä halunnut antaa sitä takaisin. Viatonta kiusoitteluako? Kuulin silloin, että bussin keskiosassa istuva pienten lastensa kanssa matkustava äiti pyysi poikaa antamaan pipon takaisin ja sanoi ystävällisesti, mutta jämäkästi, ettei tuollainen tunnu kivalta. Hänen kehotuksensa tehosi ja kuulin vanhemman pojan mutisevan: ” Se on vaan kaverin pikkuveli.” Pojassa tapahtui muutos tuossa hetkessä. Itsevarman oloisesta naureskelijasta tulikin hiukan hämillisen oloinen. Tuntui, että nuoren äidin puuttuminen oli juuri se, mitä poika tarvitsi. Hän tarvitsi jonkun pysäyttämään hänet huomaamaan, mitä hän tekee. Myös kiusauksen kohteena ollut sai tukea, eikä jäänyt yksin.
Kävellessäni kotiin jäin miettimään sitä, miten hienosti tuo nuori äiti otti kiusaamisen puheeksi, puhui asiallisesti eikä nolannut. Tuntui, että poika, jota tuo äiti ojensi, oli lopulta tyytyväinen siihen, että joku puuttui tilanteeseen ja pani hänelle rajoja. Jäin myös miettimään, puutunko minä vastaavalla tavalla tilanteeseen, jos näen tai epäilen, että joku joutuu kiusatuksi. Toivon puuttuvani.
Viime aikoina netissä tapahtuva kiusaaminen on saanut yhä enemmän näkyvyyttä mediassa. Sitä tekevät ja sen kohteeksi joutuvat monet lapsista aikuisiin. Nettikiusaamisen muodot ovat surullisen rikkaat: loukkaamista, pilkkaamista, nolaamista, intiimiasioiden ja -kuvien levittämistä, herjaamista ja huhujen syöksentää. Anonymiteetin takaa saa sanoa mitä tahansa sananvapauden nimissä ja netin aalloilla kiusaaminen tuntuu kevyemmältä. Vai onko sittenkään niin?
Nettimaailma ei nuorelle enää erotu irralliseksi osioksi tosielämästä, vaan on jatkuvasti limittynyt kokonaisvaltaista elämäntapaa. Netti näkyy myös Nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskuksen palveluissa. Me sekä palvelemme netissä että korjaamme vastaanotoillamme netissä aiheutuneita haavoja muun muassa seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön tiimoilta.
Netissä tapahtuva kiusaaminen on useimmiten linkittynyt reaalimaailman tuttuihin ja sosiaalisiin konteksteihin. Kiusaamisen mahdollisuudet ja haavoittuvuus netissä ovat kuitenkin omaa luokkaansa. Potentiaalinen yleisö kiusaamisen todistamiselle on reaalimaailmaa huomattavasti suurempi ja häväistyksi tulemisen kokemus siten korkeampi. Kiusatulle haittaa tekevän materiaalin levittäminen on hallitsematonta ja mahdollisesti jatkuvaa myös aktiivisen kiusaamisen loputtua. Vaikka reaaliaikainen toiminta loppuisi, netin muisti on ikuinen.
Netissä kiusaaminen tapahtuu etäämmältä, mutta koskettaa uhriaan syvästi. Kiusaajan ei ole mahdollista nähdä kiusatun kokemia välittömiä reaktioita, mikä vaikeuttaa empatian kokemista ja tekojen vakavuuden ymmärtämistä. Juuri siitä syystä meidän aikuisten on tärkeää suhtautua netin kiusaamis- ja häirintäkokemuksiin riittävällä vakavuudella. Siis erittäin vakavasti ja nollatoleranssilla.
Aikuisilla on nettikiusaamisen suhteen kaksi tärkeää tehtävää. Jokaisen velvollisuus on puhua nettikiusaamisesta ja osoittaa, että on itse jatkuvasti läsnä ja käytettävissä lapsen elämässä. Lapsen kasvaessa liekaa on löyhennettävä sekä reaalimaailmassa että netin käytössä, mutta toimintaympäristön rajaaminen ja sääntöjen osoittaminen on aikuisen velvollisuus ja lapsen suoja.
Nuorten netiketti
Tietoa vanhemmille: Kiusaaminen
Väestöliitto on partnerina EU:n yhteistyöprojektissa Delete Cyberbullying, jonka tarkoituksena on lisätä tietämystä nettikiusaamisesta.
