Hiv:n yleisin tarttumistapa Suomessa on huonosti tunnettu

”Se on toinen näistä: homoseksi tai suonensisäisten huumeiden käyttö…” Näin pähkäili moni nuori viime kesänä suorittaessaan Naimamaisterin tutkintoa festivaalien Seksikiskoilla Kesäkumikampanjan puitteissa. Tutkinnon suorittamiseen kuului viiteen seksuaalista hyvinvointia koskevaan monivalintakysymykseen vastaaminen. Yli puolella vastaajista Naimamaisterin tutkinnon ja tutkinnosta kertovan Naimamaisteri-pinssin saaminen jäi kiinni kysymyksestä, jolla haettiin vastausta hiv:n yleisimpään tarttumistapaan Suomessa.

Suurin osa uusista hiv-tartunnoista Suomessa saadaan heteroseksissä eli miesten ja naisten välisessä emätin- tai anaaliyhdynnässä. Tämä tulee yllätyksenä monelle nuorelle ja onpa Seksikiskalla kaiveltu THL:n tartuntatautitilastojakin väitteen tueksi. Viime vuonna Suomessa todettiin 183 hiv-tartuntaa ja kaikkiaan lähes kolmannes kotimaisista tapauksista on todettu 15–29-vuotiailla. Hiv siis koskettaa myös Seksikiskan kohderyhmään kuuluvia nuoria. Edellisenä vuonna todetuista hiv-infektioista lähes 15 % oli ehtinyt edetä AIDS-vaiheeseen ennen taudin toteamista. Hiv-infektiota ei voida parantaa, mutta ajoissa aloitetun lääkehoidon avulla elinikä tartunnan saamisen jälkeen ei välttämättä lyhene ja AIDS-vaihe voi jopa jäädä tulematta.

Keskeiseksi tekijäksi taudin varhaisessa toteamisessa nousee hiv-testissä käyminen aina, kun on harrastanut suojaamatonta seksiä muun kuin vakituisen kumppanin kanssa. Hiv-testi on maksuton omalla terveysasemalla ja sen voi halutessaan pyytää nimettömästi. Tartunta näkyy testissä kolmen kuukauden kuluttua, mutta hiv voi tarttua eteenpäin myös tänä aikana ja kaikessa seksissä tulisikin käyttää kondomia silloin, kun tartunta on mahdollinen. Käyttämällä kondomia aina uuden kumppanin kanssa voi suojautua hiv-infektion lisäksi myös mahdolliselta pelolta ja ahdistukselta, mitä testaukseen pääsyä odotellessa voi nousta pintaan. Turhaan ei kannata pelätä, sillä suojautuminen on helppoa: kumi matkaan ja nauttimaan!

Jenna Flinck
Kirjoittaja on terveyskasvatuksen opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Jenna tutki Pro Gradu-työssään Kesäkumikampanjaan kuuluvia Seksikiskoja.

Jossulla on käyttöä kesäkumeille

Olen seurannut viime päivien mediakeskustelua Jare ”Cheek” Tiihosen ja Jukka Pojan ”Jossu”-biisin ympärillä. Onko siinä sitä bitch shamingia, eli huoraleimalla lyömistä vai ei? Kappale on tämän vuoden YLEX:n Kesäkumibiisi, eli kondomin käytön tärkeydestä muistuttelevan Kesäkumikampanjan kärkituote ja veturi.

Väestöliitto on mukana kampanjassa, joten Cheekin kappaleen arvostelusta osa on kohdistanut myös suoraan meihin. Palautteen antajat ovat ihmetelleet nuorten seksuaaliasioiden edistämisessä profiloituneen järjestön osallisuutta kampanjassa, jonka tunnusbiisissä tulkintojen mukaan solvataan seksuaalisesti aktiivista naista ja tehdään eroa sille, mikä on suotavaa käytöstä tytöille ja mikä pojille.

Mediarähinän nostattamat reaktiot voi kai tiivistää sanoihin hilpeä hämmennys; miten ihmeessä yhdestä pop-kappaleesta voidaan tehdä näin toisistaan poikkeavia tulkintoja?

Kun kerran ”Jossun” lyriikkaa on lähdetty Hesaria myöten analysoimaan, niin jatketaan sitä vielä.

Ne puhuu et mä
vaihdan mimmii
ain ku vaihdan sukat
vaik sil ois sulkahattu
oli vain hattuun vailla sulat

”Jossu” kertoo meidän tulkintamme mukaan seksuaalisesti kokemattomasta nuoresta miehestä, jonka maine naistenkaatajana on vahvasti liioiteltu. Kuvioihin tulee Jossu, joka muuttaa pojan maailman. Kundi ihastuu. Minäkertojan ystävä tietää jotain, joka saattaa särkeä pojan sydämen – Jossu ei ehkä olekaan ihan yhtä vakavissaan, vaan tytöllä on toinen, ehkä kolmaskin.

Lyriikassa on sana biatch (suom. huora, narttu, lutka). Sana on lauseessa, jossa Jukka-Pojan tulkitsema kaveri yrittää selittää ystävälleen, mikä näyttäisi olevan jutussa juoni. Kaveri huomaa, että ystävällä on paljon tunteita pelissä ja yrittää takoa järkeä päähän, niin kuin kunnon kaverin kuuluukin. Sanavalinnat eivät silloin ehkä ole ne korrekteimmat.

Se, joka ei ole sanonut ystävälleen ”Jätä se sika!”, heittäköön tässä kohtaa ensimmäisen kiven.

En hyväksy huorittelua, enkä homottelua, en vaikka molemmat sanat kuuluvat peruskoululaisten yleiskieleen ja ovat menettäneet ison annoksen alkuperäistä merkitystään. Vaikka tytöt kutsuvat kavereitaan hellästi huoriksi ja nartuiksi, on se silti mielestäni loukkaavaa ja voidaan osin tulkita jopa seksuaaliseksi häirinnäksi.

Sanavalinta biatch on kuitenkin taiteilijan sananvapautta. Biisissä ei mielestämme arvostella Jossun toimia, vaan kerrotaan tarinaa pojasta, joka ihastuu, kokee eka kertansa ja hämmästyy huomatessaan, ettei tyttö ollutkaan ihan yhtä tosissaan. Kappale on myös tarina poikien välisestä ystävyydestä. Ei ihan kulunut poprallin aihe.

Omassa työssämme haastamme jatkuvasti ikiaikaisia myyttejä ja normeja, jotka asettavat sukupuolet erilaisiin rooleihin. Väestöliitto ei olisi lähtenyt mukaan kampanjaan, jossa vahvistettaisiin stereotypioita tai puhuttaisiin loukkaavasti ryhmästä nuoria.

Taiteen hienous on, että se antaa luvan erilaisille tulkinnoille. Ihmettelen silti, mistä lähti liikkeelle se uhmakas reaktio ”Jossua” kohtaan. Parempiakin skuuppeja olisi voinut tehdä. Eikö keskusteluun olisi voinut nostaa sen, miksi nuorten kundien pitää edelleen esittää kaikenkokenutta? Eikö kaveripoikien ystävyyttä olisi voinut hehkuttaa blogeissa? Eikö kondomin muistaminen kaiken tunnekuohun keskellä ollut fantastinen suoritus?

Tytöt ja pojat – tänä kesänä pannaan paremmaksi ja muistetaan Kesäkumi!