Saat, mitä mittaat

Kuva: freephotos

Indikaattorit, mittarit, tulos, tuotos, vaikuttavuus.

Kuulostaa puuduttavalta. Ainakin jos vertaa kestävän kehityksen suurenmoisiin tavoitteisiin. Vai miltä kuulostavat köyhyyden poistaminen, tyttöjen syrjinnän lopettaminen ja modernin ehkäisyn takaaminen kaikille?

Ainakin sukujuhlissa tuon jälkimmäisen luettelon kerrottuaan saa kuulla, että tekee tärkeää työtä.

Valitettavasti myös alussa luettelemiani mittaamiseen liittyviä termejä tarvitaan, jotta kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan. Voisi jopa sanoa, että ne ovat onnistumisen – tai ainakin onnistumisen todentamisen – elinehto.

Kysymykset laadukkaasta mittaamisesta ovat kuitenkin valtavan suuria, teknisesti ja filosofisestikin. Miten mitata tyttöjen syrjintää? Pitääkö sen olla joku numeerinen mittari, jota voidaan vertailla eri maiden välillä? Miten arvioidaan, kuinka moni jää ilman tarvitsemaansa ehkäisyä? Kuka määrittelee, millaiset ehkäisyvälineet ovat moderneja?

Laajuudestaan huolimatta juuri näihin kysymyksiin pitää kuitenkin kyetä vastaamaan, jotta tiedämme, teemmekö kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi oikeita toimenpiteitä.

Saat, mitä mittaat, sanotaan. Ja jotta tehdään oikeita asioita, meidän pitää mitata oikeita asioita.

Esimerkiksi 90-luvun laman aikaan Suomessa säästettiin seksuaalikasvatuksesta, mikä näkyi suurena määränä teiniraskauksia. Kun 2000-luvulla seksuaalikasvatukseen alettiin taas panostaa, lähti teiniraskauksien määrä laskuun. Määrä on jo puolittunut vuosituhannen vaihteen tasosta. Ja nyt – kiitos mittaamisen – päättäjät uskovat, että seksuaalikasvatukseen kannattaa satsata.

Meillä jokaisella on oikeus ja tarve hyvään tilastointiin, jonka pohjalta voidaan tehdä parempaa politiikkaa. Minulla on, näin kansainvälisenä tyttöjen päivänä, pyyntö maailman tilastonikkareille: ottakaa tytöt ja heidän todellisuutensa huomioon tilastoja laatiessanne. Varsinkin hyvin nuorten, 1014-vuotiaiden tyttöjen seksuaaliterveyteen liittyviä tarpeita ei tilastoida ja siksi ne jäävät näkymättömiin.

Tilastot on kuivia, ei siitä pääse mihinkään. Niiden kanssa vääntäminen voi olla tuskastuttavaa, kyllä. Mutta se on työtä, jota on tehtävä, jotta voimme suhtautua vakavasti perimmäisiin tavoitteisiimme: köyhyyden poistamiseen, tyttöjen syrjinnän lopettamiseen ja modernin ehkäisyn takaamiseen kaikille.

Maailma, jossa haluan lapseni kasvavan

tyttc3b6blogibannerishutterstock_25911529Tänään juhlitaan kansainvälistä tyttöjen päivää. Tyttöjen päivää vietetään, koska syntyminen tytöksi ei aina ole lottovoitto.

Vaikka koulutus on paras ase köyhyyttä vastaan, elää tällä hetkellä täällä meidän maapallollamme 65 miljoonaa tyttöä, jotka eivät pääse kouluun. Kouluun päässeistä tytöistä joka kolmas ei siirry alakoulusta yläkouluun. Liian monen tytön koulutie katkeaa lapsiavioliittoon, raskauteen tai väkivallan pelkoon.

Tällä maapallolla, jolla julkaistaan tyttöjen omaa Demi-lehteä, myydään prinsessapukuja ja puhutaan tyttöjen oikeudesta näkyä ja kuulua, tällä samalla maapalolla 15-19 -vuotiaiden tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy on raskauden ja synnytyksen aiheuttamat komplikaatiot.

Tällä maapallolla, jossa isät kirjoittavat blogeja tyttäristään, letittävät heidän hiuksiaan  ja pohtivat, minkälaisen roolimallin haluavat heille antaa, tällä samalla maapalolla joka kolmas tyttö naitetaan alaikäisenä.

Tällä maapalolla on tutkittu ja ja todeksi havaittu, että tyttöjen aseman parantaminen, heidän kouluttamisensa ja ihmisoikeuksiensa turvaaminen, on ratkaisu köyhyyden kierteen katkaisemiseen.

Tyttöihin panostaminen ei tarkoita sitä, että poikien oikeuksia vähennettäisiin. Tyttöjen kouluttaminen ei tee poikien koulutuksesta vähempiarvoista. Tyttöjen terveydestä huolehtiminen ei tee pojista sairaampia, vaan päinvastoin – terveet ja koulutetut tytöt kasvavat naisiksi, jotka osaavat huolehtia terveydestään, synnyttävät terveitä lapsia, ja pystyvät panostamaan sekä oman perheensä että yhteiskuntansa hyvinvointiin.

Tytöt tarvitsevat aikuisia puolelleen. He eivät yksin pysty taistelemaan köyhyttä ja vanhingoittavia perinteitä vastaan. On vaikea ymmärtää, että me tämän päivän aikuiset sallimme yhdenkään tytön kärsiä sukupuolensa takia. Miksi emme tee kaikkeamme, että tytöissä piilevä valtava pontentiaali ei jää liian aikaisten avioliittojen, keskeytettyjen kouluvuosien ja syrjinnän alle?

Maailma, jossa sukupuoli ei määrittele ihmisen arvoa, on ihmiskuntamme etu. Se on myös maailma, jossa haluan lapseni kasvavan.