Muutos on mahdollinen

 blogibanneri_parassyy_584x100

kurttila

Kuva: Valokuvaamo Lehtinen

Lailla on maata rakennettava. Tähän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan syvään ytimeen sisältyy edelleen ihmisten yhdenvertaisuuden tavoite. Riippumatta asuinpaikastasi, perherakenteestasi tai työpaikastasi jokaiselle ihmisille, lapselle ja aikuiselle taataan samat mahdollisuudet ponnistaa elämässään.

Pidän tätä viisautena. Tälle perustalle on hyvä rakentaa.

Tänä päivänä näyttää kuitenkin yhä useammin siltä, että periaatteessa toimiva lainsäädäntö ei toteudu käytännössä. Laki kirjassa ja laki arjessa ovat kaksi eri asiaa. Eurooppalainen vertailu esimerkiksi osoittaa, että Suomi sijoittuu korkealle joustavien työaikojen soveltamisessa. Silti työn ja perheen yhteensovittamisen todelliset käytänteet ovat työpaikoilla vielä vähäisiä.

Lapsiasiavaltuutettuna arvioni on, että suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden pitkospuut syntyvät seuraavista tekijöistä:

  • kuinka saamme taattua suuremmalle osalle lapsista ja nuorista väylän vahvempaa hyvinvointiin ja pärjäävyyteen, mikä takaa kiinnittyneisyyden kouluun ja myöhemmin työelämään;
  • vahvistamme aikuisten luottamusta perheen perustamiseen ja lapsen saamiseen;
  • pidennämme työuria ja lisäämme työtunteja huolehtimalla ihmisistä (työntekijöistä);
  • luomme rakenteen, jossa työntekijä ei ole työnantajalle – erityisesti pienyrittäjälle – riski.

Otan yhden tarkemman esimerkin. Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan syntyneiden määrän väheneminen on Suomessa nopeutunut. Tänä vuonna näyttäisi syntyvän lapsia vähemmän kuin koskaan itsenäisen Suomen historiassa. Ihmisten ihanteellisena pitämä lapsiluku on alentunut, se jää hieman alle kahden. Vuonna 2007 se oli vielä 2,5. Ihanteellinen lapsiluku on alentunut etenkin heikoimmassa asemassa olevilla. Luottamus tulevaisuuteen rakoilee.

Suomessa on siis joustavat työajat ja mahdollisuudet paikallisesti miettiä parhaita mahdollisia työelämän käytäntöjä. Tästä huolimatta työn ja perheen yhteensovittamista tukevat käytännöt eivät ole tutkimustenkaan valossa erityisen yleisiä työpaikoilla. Onko mahdollisuutta käyttää työaikaliukumaa? Entä etätyötä? Voitko pitää ylitöiden korvaukseksi vapaata työstäsi? Voitko tarvittaessa hoitaa omia asioita työpäivän aikana? Lapsiperhekyselyyn vastanneista työssäkäyvistä vanhemmista parhaimmillaankin vain noin puolella on myönteinen vastaus edellä oleviin kysymyksiin (Salmi & Lammi-Taskula 2011).

Suomella on suuret mahdollisuudet. Tiedän sen kokemuksesta. Ollessani esimiehenä noin kymmenen hengen työyhteisössä loimme yhdessä työntekijöiden kanssa perheystävälliset työelämäkäytänteet. Sanon suoraan ja rehellisesti: ilman esimiehen otetta ei kukaan yksittäinen työntekijä olisi saanut näitä eteenpäin. Johtajan, esimiehen merkitys on enemmän kuin ratkaiseva.

Työn tuottavuus ja työssä koettu hyvinvointi on mahdollista saada kasvuun, kun työpaikan keskiöön otetaan lapsi. Perheystävällisyys on koko työpaikan etu. Sitä tukevat käytänteet ovat myös työntekijöille, joilla ei ole omia lapsia.

Mitä teimme? Mahdollistimme, että vanhempi saa työajalla osallistua muun muassa päiväkotien ja koulujen kasvatuskeskusteluihin sekä laajoihin perhekohtaisiin terveystarkastuksiin. Lapsen aloittaessa koulun mahdollistetaan etätyö ja lyhyempi työpäivä ilman palkanmenetyksiä. Isovanhemmaksi tulleelle annoimme yhden vapaapäivän. Pieniä investointeja, joilla on suuri ja takuuvarma tuotto.

Enkä näitä käytänteitä ollut luomassa vain ollakseni eettinen ja arvolähtöinen. Vaan myös siksi, että nämä olivat tuottavan työn ja työnantajan haluaman tuloksen tekemisen etu. Hyvinvointi tuo tuloksia. Lapsen etu on työpaikan etu.

Suomessa vietetään tänään ensimmäistä Lapsi mukaan töihin -päivää. Esitin päivän viettämistä oikeus- ja työministeri Jari Lindströmille, joka otti ominaiseen, esimerkilliseen tapaansa asian heti ja välittömästi työpöydälleen. Kolmanneksi kumppaniksi löytyi Lastensuojelun Keskusliitto, joka oli päivän viettämistä ideoinut tykönään. Lähestyimme työmarkkinajärjestöjä tällä kolmikolla, jotka olivat halukkaat ja valmiit edistämään päivän rakentumista. Tämä on tekemisen ja sopimisen Suomea. Kiitokseni esitän yhtäältä kansanedustaja Lauri Ihalaiselle, joka ideoi päivää kanssasi Keski-Suomen maisemissa eräänä kesäpäivänä.

Mukaan on lähtenyt heti ensimmäisenä vuonna satoja työpaikkoja – monenkokoisia yrityksiä, valtion virastoja, kunnan toimijoita. Tämä kertoo, että meissä suomalaisissa ja suomalaisilla työpaikoilla on muutosvoimaa. Meillä on halua ja kykyä ottaa lapsi työarjen keskiöön. Olemme oikealla tiellä. Luottamukseni lapsiasiavaltuutettuna on suuri, että Suomella on kaikki edellytykset tulla tuottavuuden, hyvinvoinnin ja johtamisen mallimaaksi. Vähempään ei kannata tyytyä. Vähempään emme saa tyytyä.

Tuomas Kurttila
lapsiasiavaltuutettu

Salmi Minna & Lammi-Taskula Johanna (2011): Joustoa työn vai perheen hyväksi? Teoksessa Pietikäinen Petteri (toim.) Työstä, jousta, jaksa: Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus. Gaudeamus, Helsinki, 155–183

 

Jokainen työpaikka voi olla perheystävällinen

shutterstock_167024144Perheen ja työn yhteensovittamista tuetaan Suomessa lainsäädännön keinoin. Meille on tarjolla perhevapaita ja erilaisia työajan lyhentämisen tapoja. Lisäksi monet selvitykset (mm. Sitra, TTL) toistavat viestiä siitä, että työ ja perhe-elämä on jo mahdollista sovittaa yhteen melko tai erittäin hyvin. Erilaiset työaikajärjestelyt, etätyön mahdollistaminen ja omien asioiden hoitaminen työajalla ovat niitä konkreettisia toimenpiteitä, joilla yhteensovittamista halutaan ja usein voidaankin toteuttaa.

Jostain syystä emme kuitenkaan lyhennä työaikaamme yhtä yleisesti kuin muissa Pohjoismaissa tai edes EU:ssa keskimäärin. Työajan lyhentäminen ja osa-aikatyön tekeminen on meillä yllättävän harvinaista, kertoo Väestöliiton Perhebarometri. Äidit tuntuvat pikkulapsivaiheessa jäävän mieluummin kokonaan kotiin, kuin pyrkivän yhdistämään perhettä ja työelämää.Me isät emme käytä vanhempainvapaitamme, emmekä työajan lyhentämisen mahdollisuuksia silloinkaan, kuin siihen voisi perheen hyvinvoinnin kannalta olla eniten tarvetta.

Olemme tyytyväisiä perheen ja työn yhteensovittamisen käytäntöihin, muttemme kuitenkaan uskalla käytännössä hyödyntää kaikkia mahdollisuuksiamme. Kansantaloudellisesti ja kestävyysvajeen kannalta avainkysymys on, paljonko työtunteja jää tekemättä vain siksi, ettei työelämämme ole todellisuudessa riittävän perheystävällinen?

Viime kädessä työpaikan ilmapiiri ja perheystävällinen asenne ovat kaikkein tärkeimpiä tekijöitä, joilla joko mahdollistetaan tai estetään perheystävällisten käytäntöjen toteutuminen työpaikoilla. Meidän tuleekin tarkastella enemmän oman työpaikkamme asenneilmastoa. Miten työyhteisössämme puhutaan työelämän joustoista tai perheystävällisyyden toteutumisesta? Nähdäänkö joustot vain ongelmina ja riskeinä? Osataanko työpaikoilla nähdä työntekijän lapsiperhevaiheen yli? Halutaanko yksi työ jakaa tarvittaessa useamman tehtäväksi, jolloin voidaankin pitkästä aikaa rekrytoida taloon uutta osaamista?

Työyhteisöjen perheystävälliset käytännöt ovat sekä-että-ajattelua parhaimmillaan. Jokainen työpaikka voi halutessaan olla perheystävällinen. Voisimme pidentää työuria keskeltä joustavammilla lapsiperheen arjen ja työelämän yhteensovittamisen tavoilla. Perheystävällisemmät käytännöt ovat yksi ratkaisu monien joukossa myös kestävyysvajeen korjaamisessa.

Tarua vai totta?

banneri_suomiareena_600x387

Jussi Pekkola

Tyypillinen päivä nro 1.

Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen matkustan linja-autossa. Oikeastaan vain seitsemän tunnin, koska olin tehnyt varastoon tunteja, jotta ehdin hyvin hakea lapsen päiväkodista. Torkahdan sekunniksi. Linja-autossa on mukavan hiljaista ja juuri sopiva lämpötila.

Päiväkodin pihaan saavuttaessa vastaan juoksee iloinen nassikka täynnä intoa ja energiaa. Siitä saa itsekin lisää voimaa jatkaa päivää ja matkaa ruokakaupan kautta kotiin.
Ruokakaupassa ei ole jonoa ja lapsikin kertoilee innokkaana päivän leikeistä, eikä kiinnitä huomiota karkkihyllyyn tai Chima-lehtiin.

Kotona odottaa siivottu asunto ja ilta sujuu mukavan rennosti kokkaillessa, leikkiessä ja lastenohjelmia katsellessa. Nukkumaan käydessä annetaan hyvänyönsuukot ja uni tulee lapselle nopeasti riehakkaan ja onnellisen päivän jälkeen. Aamulla sama toistuu vastakkaisessa järjestyksessä ja töihin ei ole kiire, koska joustoa löytyy niin elämässä kuin työajoissakin.

Tyypillinen päivä nro 2.

Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen piti vielä jäädä tekemään muutama rästiin jäänyt asia. Minuutilleen laskettu aikataulu romuttuu heti bussipysäkillä, bussi on myöhässä. Vihdoin saapuessaan bussi on ääriään myöten täynnä. Istumaan ei pääse. Koska ilma on mitä on, aamulla piti pukea paksumpi sateenpitävä takki. Hiki valuu norona selkää pitkin. Teiniporukka pitää omaa meteliään ja vaunuissa vauva huutaa kitapurjeet hulmuten.

Päiväkodin pihassa huomaan lapseni, joka makaa maassa itkupotkuraivarin saaneena. Päivä on mennyt hyvin, mutta päiväunien jälkeen suloinen lapseni on kiukutellut. Huudon ja kiukkuilun saattelemana suuntaamme kauppaan. Kaupassa on kilometrin mittaiset jonot ja juuri ennen kassaa lapseni huomaa Chima-lehden ja aloittaa pienimuotoisen shown saadakseen sen omakseen.

Vihdoin ollaan bussissa. Bussissa on hiostavan kuuma. Lapseni on väsynyt ja kiukkuinen. Mitenkään päin ei ole hyvä. Hattu puristaa, ja niskaa kutittaa. Vieressä varttuneempi kanssamatkustaja tuhisee ja katsoo vihaisesti, koska lapseni pitää meteliä.

Kotona odottaa kaaos. Siivota ei ole ehtinyt. Tiskivuori hipoo kattoa. Makaronilaatikko maistuu lapsen mielestä pahalta. Lopulta uni armahtaa. Pian herään kuitenkin siihen, että lapseni on alkanut oksentaa, selvisi syy kiukkuiluun. Ensimmäinen oksennus on löytänyt tiensä legojen joukkoon, toinen on tullut pienemmällä paineella ja valunut lapseni päälle ja sänkyyn. Suihkuun, puhtaat vaatteet ja lakanat. Sama meno jatkuu läpi yön. Lopulta nukutaan kumpikin sohvalla. Aamulla pitää soittaa työpaikalle ja ilmoittaa, että lapsi on sairaana. Pomo miettii todennäköisesti: huono selitys, laiska mies, pitäisi korvata tehokkaammalla.

Jussi Pekkola toimii palvelukehittäjänä Väestöliiton Poikien ja nuorten miesten keskuksessa

suomiareena_uusilogoVäestöliitto järjestää Porissa Suomi Areenalla keskustelutilaisuuden OMG, nyt on ruuhkavuodet! #perheystävällinentyöpaikka keskiviikkona 16.7. klo 14-15.15.

Tilaisuus pidetään Puuvillan puistossa (Pohjoisranta 11), joka sijaitsee Kirjurinluotoa vastapäätä, Porin Puuvillan edustalla ja sinne kuljetaan Porinsiltaa pitkin.

Iskukykyisenä työmarkkinoille, pullantuoksuisena kotiin?

 

banneri_suomiareena_600x387

 Marianne Heikkilä

Kuva: Timo Porthman

Kuva: Timo Porthman

Olen aina tuntenut, että olen väärässä paikassa väärään aikaan. Töissä huomaan ajattelevani liian usein, että minua tarvitaan kotona. Sinne päästyäni mietin, mitä kaikkea töissä pitäisi vielä tehdä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ikuinen riittämättömyys ei jätä rauhaan, vaikka ikä tuo ripauksen armollisempaa suhtautumista hektiseen ruuhkavuosiarkeen.

Ensimmäinen lapsi tuli, mutta minä olin töissä. Toisen lapsen saadessani halusin tehdä kaiken toisin. Nyt oli mahdollisuus paikata esikoisen kanssa tehtyjä valintoja. En miettinyt hetkeäkään, miten voisin ylläpitää iskukykyäni työmarkkinoilla helpottaakseni pitkän perhevapaan jälkeen paluuta kodin ulkopuoliseen työelämään. Loputon nuoruudenusko elämän kantavuuteen siivitti eteenpäin. Ensimmäisen lapsen kanssa olin äitiyslomalla puoli vuotta. Sitten isä astui remmiin ja jäi hoitovapaalle. Toisen lapsen kanssa jäin itse kotiin lähes neljäksi vuodeksi.

Mitä oli muuttunut?

Alle kolmikymppisenä, juuri valmistuneena maisterina oli tärkeää tarttua ensimmäiseen tarjottuun työpaikkaan, näyttää että pärjää ja osaa. Sitten tapasin psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen jossain Ylen suorassa perheohjelmassa ja jäimme keskustelemaan yöhön asti varhaisen vuorovaikutuksen, temperamenttien, kiintymysteorian ja lapsen ensimmäisien vuosien merkityksestä koko myöhemmälle elämälle. Kukaan ei ollut kertonut minulle, kunnianhimoiselle uraohjukselle, että asioita on mahdollista rytmittää ja elämä on valintoja, joilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset!

Työelämän & Perhe-elämän eritteleminen on suuri illuusio

En ole koskaan uskonut siihen, että elämää voisi jakaa selkeästi työhön ja vapaa-aikaan. Olemme kokonaisuus johon heijastuu työssä ja kotona eletyt ja koetut asiat. Työelämän globalisoituessa kilpailu, kiire ja stressi lisääntyvät, odotukset kovenevat ja tulostavoitteet tiukkenevat.

Meillä hyvinvointiyhteiskunnan perhepolitiikka ja tukijärjestelmät on katsottu riittävän eivätkä organisaatiot ole kehittäneet riittävästi ja suunnitelmallisesti ratkaisuja työntekijöiden kokemiin perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen ongelmiin. Työpaikoilla on kuitenkin aina valtavan suuri merkitys siinä, kuinka toimivina työntekijät kokevat oman työpaikkansa tukemat käytännöt. Olen nähnyt, miten työpaikkakohtaiset ratkaisut korostuvat erityisesti siellä, missä lakisääteiset normit puuttuvat, kuten ikääntyvien vanhempien hoivaamisen kohdalla.

Uskon siihen, että perheystävällisen organisaatiokulttuurin ja työilmapiirin rakentaminen on pitkä ja jatkuva prosessi, joka muodostuu sitä mukaa kun työntekijöiden tarpeet ja elämäntilanteet muuttuvat ja työpaikan toimintatavat kehittyvät. Ei riitä, että työpaikalla arvostetaan perheystävällistä työpaikkaa, ratkaisevaa ovat käytännön toimintatavat ja jatkuva, määrätietoinen halu kehittää työmenetelmiä työyhteisönä, yhdessä.

Joustavia rakenteita tarvitaan, koska työ- ja perhe-elämän tarpeet elävät ja muuttuvat jatkuvasti ajassa. Järjestöissä muutos on jatkuvaa ja pysyvää, silloin työn organisointi ja oikeiden asioiden tekeminen korostuvat. Työtä on tutkitusti paljon eivätkä työt tekemällä lopu.

Ihailen naapurin ruotsalaisia siinä, että he ovat onnistuneet nostamaan esimerkiksi vanhempainvapaan kestoa niin, että pieni lapsi voi olla yli yhden vuoden kotihoidossa vanhemman ansiosidonnaisen vapaan turvin. Ruotsissa perhevapaat ovat paljon joustavampia ja isät käyttävät myös suomalaisia enemmän vapaita. Mieheni jäädessä perhevapaille lähes vuodeksi vuonna 1997 hän joutui selittelemään ratkaisuaan joka suuntaan.

Järjestöjen hyvät käytänteet toimivat esikuvina työelämälle

Olen työskennellyt lähes koko työurani kolmannella sektorilla. Olen myös ollut yrittäjä ja yrittäjäsuvun vesa. Johtajana olen yrittänyt osaltani olla vahvistamassa sellaisia hyviä käytäntöjä, jossa tuetaan elämänkaariajattelua ja kunnioitetaan eri elämäntilanteita.

Olemme ottaneet säännöllisesti käyttöön (aikaisemmin ei ollut mahdollista) etätyön mahdollisuudet, joustavan työajan saldoineen ja joustojen tarjoamisen iäkkäiden läheisten hoitamiseen tai lasten sairastumiseen. Olemme myös katsoneet yhdessä tärkeäksi, että työyhteisöä kehitetään enemmän monimuotoiseksi (eri ikäisiä perheellisiä ja perheettömiä sekä eri sukupuolta olevia työntekijöitä).

Pyhäpäivien aattoina on lyhennetty työpäiviä ja ylimääräisiä vapaita on annettu. Olemme kehittäneet sijaisjärjestelmäämme ja sähköisiä työkalujamme toimivimmiksi sekä järjestäneet työnantajan toimesta säännöllisesti virkistystoimintaa sekä liikuntaseteleitä.
Työntekijöiden lapsilla on lupa vierailla vanhempien työpaikalla ja työntekijöitä muistetaan perheeseen liittyvissä tapahtumissa sekä syntymäpäivinä ja työsuhteen merkkipäivinä.

Erityisen iloinen olen ollut siitä, että meillä on ollut mahdollisuus tarjota työntekijöiden nuorille työharjoittelupaikkoja. Työyhteisössämme on ollut mahdollisuus myös osa-aikatyöhön, lyhennettyyn työaikaan, sapatti- ja vuorotteluvapaisiin.

Hyvän työilmapiirin ja motivoituneiden osaajien vahvistamisessa on ollut tärkeää ylläpitää perheystävällistä ilmapiiriä, jossa työajalla on mahdollista keskustella kaikenlaisista perheasioista ja löytää niihin yhdessä hyviä toimintaratkaisuja. Perheystävällisten käytäntöjen soveltamisessa ei kuitenkaan koskaan olla valmiita, työ jatkuu niin kauan kuin ihmiset ovat työelämän keskiössä. Vain yhdessä tekemällä on mahdollisuus juurruttaa sitä hyvää, joka kantaa aina pitkäkestoista satoa.

Uskon myös siihen, että etätyöystävällinen ja perhemyönteinen maineemme on suuri kilpailuvaltti tulevaisuuden osaajien rekrytoimisessa. Jo nyt meille hakee työntekijöitä, jotka korostavat haluavansa tehdä työtä perhemyönteisessä työyhteisössä.

Marianne Heikkilä
Kirjoittaja on Väestöliiton varapuheenjohtaja ja Marttaliiton toiminnanjohtaja, päätoimittaja, pappi ja mukana SuomiAreenalla Porissa 16.7. klo 14.-15.15.

suomiareena_uusilogoVäestöliitto järjestää Porissa Suomi Areenalla keskustelutilaisuuden OMG, nyt on ruuhkavuodet! #perheystävällinentyöpaikka keskiviikkona 16.7. klo 14-15.15.

Tilaisuus pidetään Puuvillan puistossa (pohjoisranta 11), joka sijaitsee Kirjurinluotoa vastapäätä, Porin Puuvillan edustalla ja sinne kuljetaan Porinsiltaa pitkin.