Lapsistrategia voi vahvistaa hallinnon ihmislähtöisyyttä Suomessa

Kansalliselta lapsistrategialta odotetaan paljon. Odotukset sitouttavat ja luovat kiinnostusta. Omat odotuksensa muhivat toimijoilla eri ministeriöissä, eduskunnassa, kunnissa, poliittisissa puolueissa, lapsi- ja perhejärjestöissä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja tiedeyhteisössäkin.

Osa odottajista suhtautuu strategiaan epäilevästi. Uusissa ”virityksissä” on aina riski, että ne horjuttavat aiempia tuttuja kuviota.  Lapset, nuoret ja perheet eivät ole olleet kovin usein politiikan teon keskiössä. Mahtaako tästä jäädä mitään villoja?

Kokosin yhteen esillä olleita tarpeita ja sain aikaan seuraavanlaisen listan siitä, mitä lapsistrategialta odotetaan. Lapsistrategian vision ja sen toimeenpanon pitäisi olla

  • valtiokonsernin yhteistä lapsi- ja perheystävällistä tahtotilaa luovaa
  • valtion ohjausta suhteessa kuntiin (sivistystoimi) ja tuleviin maakuntiin (sote) linjaavaa ja johdonmukaistavaa
  • YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista varmistavaa ja eteenpäin vievää
  • pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta lapsi- ja perhepolitiikkaan luovaa
  • aiempien lapsi-, nuoriso- ja perhehankkeiden ja projektien hajanaisuutta kokoavaa
  • hallituskaudet ylittävää mutta sopivia välitavoitteita sisältävää
  • riittävää poliittista konsensusta luovaa
  • myös talouspolitiikan päätöksentekoa ohjaavaa
  • kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhdensuuntaisia toimia mahdollistavaa
  • lapsia, nuoria ja vanhempia osallistavaa
  • elinkeinoelämää, yrityksiä ja työyhteisöjä sitouttavaa
  • nykyisten ja tulevien vanhempien tulevaisuuden luottamusta lisäävää.

Vaativa, mutta ei mahdoton tehtävä.  Hyviä kansainvälisiä malleja vastaavaan työhön löytyy ainakin Irlannista sekä Skotlannista jossa strategia on kansallisesti eri toimijoita sitouttava.

Millä keinoilla rakennetaan lapsiystävällinen Suomi?

Tein harjoitelman. Nämä tavoitteet ovat sikäli helppoja, että ne toimivat siitä riippumatta, miten digitalisaatio, muu teknologinen muutos taikka robotisaatio etenevät.

Suomi v. 2040 on (ainakin nykyistä) lapsiystävällisempi kun vuodesta 2019 alkaen koko ajan

  • lasten ja vanhempien välinen vuorovaikutus on parantunut
  • lasten ja nuorten kokema yksinäisyys on vähentynyt
  • lasten ja nuorten kokema kiusaaminen on vähentynyt
  • lasten ja nuorten kiinnittyminen kouluun on vahvistunut
  • 3-5 -vuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistuminen on lisääntynyt
  • koulutuksen keskeytyminen on vähentynyt sekä perusopetuksessa että toisen asteen koulutuksessa
  • lasten ja nuorten kokema kaikenlainen väkivalta on vähentynyt
  • vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien lapsille aiheuttamat haitat ovat vähentyneet
  • vanhempien erojen lapsille aiheuttamat haitat ovat vähentyneet
  • vanhempien kokema työkuormitus on vähentynyt
  • lasten, nuorten ja vanhempien kokema osallisuus palveluissa on parantunut koko ajan
  • lapsiköyhyysaste on alentunut

Useimpia tavoitteita olisi mahdollista seurata myös lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden kannalta eli siten että esimerkiksi sama suunta on myös toimintarajoitteisten, ulkomaista syntyperää olevien, sijoitettujen lasten ja nuorten tai sateenkaarinuorten tai eri puolilla maata asuvien osalta.

Lapsiystävällisessä Suomessa 2040 lisäksi

  • jokaisella lapsella ja nuorella on ainakin yksi harrastus
  • opiskelun tai työelämän ulkopuolella olevien 16-18-vuotiaiden määrä on nolla
  • jokaisella nuorella on 25-ikävuoteen mennessä ainakin toisen asteen tutkinto
  • jokaisella lapsella ja nuorella on lähellään turvallinen ja pysyvä aikuinen
  • jokainen työpaikka on perheystävällinen
  • toivottu ja toteutunut lapsiluku ovat Suomessa lähellä toisiaan
  • lapset ja nuoret eivät koe ilmastoahdistusta ja ilmaston lämpeneminen on onnistuttu yhteisillä kansainvälisillä toimilla rajoittamaan

Olennaista on se, että tavoitteet ovat myös lasten hyvinvoinnin, terveyden ja oppimisen kannalta teoreettisesti perusteltuja sekä lapsen oikeuksien sopimuksesta johdettavia.

Yhden uuden odotuksen lapsistrategialle voisin kuitenkin vielä lisätä pitkään listaan. Lapsistrategia voisi toimia suunnannäyttäjänä julkisen hallinnon uudistumisessa eli siilojen purkamisessa ja ihmislähtöisyyden vahvistamisessa. Lapset, nuoret ja perheet ovat ihmisten, väestön ja palveluiden asiakkaiden ryhmä, jolla on monia yhdistäviä tekijöitä.

Palveluiden ja tukien pitäisi löytää paremmin väylät osallistua heidän arkeensa, kun nyt lapset, nuoret ja perheet joutuvat kovin usein sovittumaan hallinnon organisaatioiden rajoihin.  Elämänkaarinen eli väestö- tai asiakasryhmäkohtainen johtaminen on ollut kuntaorganisaatioissa hyvin toiminut väline sektorirajojen ylittämiseen. Siihen tarvitaan esimerkiksi asiakastiedon ja määrärahojen sujuvaa liikkumista.

Maria Kaisa Aula
Väestöliiton puheenjohtaja
Hankejohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö, lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma

Muutos on mahdollinen

 blogibanneri_parassyy_584x100

kurttila

Kuva: Valokuvaamo Lehtinen

Lailla on maata rakennettava. Tähän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan syvään ytimeen sisältyy edelleen ihmisten yhdenvertaisuuden tavoite. Riippumatta asuinpaikastasi, perherakenteestasi tai työpaikastasi jokaiselle ihmisille, lapselle ja aikuiselle taataan samat mahdollisuudet ponnistaa elämässään.

Pidän tätä viisautena. Tälle perustalle on hyvä rakentaa.

Tänä päivänä näyttää kuitenkin yhä useammin siltä, että periaatteessa toimiva lainsäädäntö ei toteudu käytännössä. Laki kirjassa ja laki arjessa ovat kaksi eri asiaa. Eurooppalainen vertailu esimerkiksi osoittaa, että Suomi sijoittuu korkealle joustavien työaikojen soveltamisessa. Silti työn ja perheen yhteensovittamisen todelliset käytänteet ovat työpaikoilla vielä vähäisiä.

Lapsiasiavaltuutettuna arvioni on, että suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden pitkospuut syntyvät seuraavista tekijöistä:

  • kuinka saamme taattua suuremmalle osalle lapsista ja nuorista väylän vahvempaa hyvinvointiin ja pärjäävyyteen, mikä takaa kiinnittyneisyyden kouluun ja myöhemmin työelämään;
  • vahvistamme aikuisten luottamusta perheen perustamiseen ja lapsen saamiseen;
  • pidennämme työuria ja lisäämme työtunteja huolehtimalla ihmisistä (työntekijöistä);
  • luomme rakenteen, jossa työntekijä ei ole työnantajalle – erityisesti pienyrittäjälle – riski.

Otan yhden tarkemman esimerkin. Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan syntyneiden määrän väheneminen on Suomessa nopeutunut. Tänä vuonna näyttäisi syntyvän lapsia vähemmän kuin koskaan itsenäisen Suomen historiassa. Ihmisten ihanteellisena pitämä lapsiluku on alentunut, se jää hieman alle kahden. Vuonna 2007 se oli vielä 2,5. Ihanteellinen lapsiluku on alentunut etenkin heikoimmassa asemassa olevilla. Luottamus tulevaisuuteen rakoilee.

Suomessa on siis joustavat työajat ja mahdollisuudet paikallisesti miettiä parhaita mahdollisia työelämän käytäntöjä. Tästä huolimatta työn ja perheen yhteensovittamista tukevat käytännöt eivät ole tutkimustenkaan valossa erityisen yleisiä työpaikoilla. Onko mahdollisuutta käyttää työaikaliukumaa? Entä etätyötä? Voitko pitää ylitöiden korvaukseksi vapaata työstäsi? Voitko tarvittaessa hoitaa omia asioita työpäivän aikana? Lapsiperhekyselyyn vastanneista työssäkäyvistä vanhemmista parhaimmillaankin vain noin puolella on myönteinen vastaus edellä oleviin kysymyksiin (Salmi & Lammi-Taskula 2011).

Suomella on suuret mahdollisuudet. Tiedän sen kokemuksesta. Ollessani esimiehenä noin kymmenen hengen työyhteisössä loimme yhdessä työntekijöiden kanssa perheystävälliset työelämäkäytänteet. Sanon suoraan ja rehellisesti: ilman esimiehen otetta ei kukaan yksittäinen työntekijä olisi saanut näitä eteenpäin. Johtajan, esimiehen merkitys on enemmän kuin ratkaiseva.

Työn tuottavuus ja työssä koettu hyvinvointi on mahdollista saada kasvuun, kun työpaikan keskiöön otetaan lapsi. Perheystävällisyys on koko työpaikan etu. Sitä tukevat käytänteet ovat myös työntekijöille, joilla ei ole omia lapsia.

Mitä teimme? Mahdollistimme, että vanhempi saa työajalla osallistua muun muassa päiväkotien ja koulujen kasvatuskeskusteluihin sekä laajoihin perhekohtaisiin terveystarkastuksiin. Lapsen aloittaessa koulun mahdollistetaan etätyö ja lyhyempi työpäivä ilman palkanmenetyksiä. Isovanhemmaksi tulleelle annoimme yhden vapaapäivän. Pieniä investointeja, joilla on suuri ja takuuvarma tuotto.

Enkä näitä käytänteitä ollut luomassa vain ollakseni eettinen ja arvolähtöinen. Vaan myös siksi, että nämä olivat tuottavan työn ja työnantajan haluaman tuloksen tekemisen etu. Hyvinvointi tuo tuloksia. Lapsen etu on työpaikan etu.

Suomessa vietetään tänään ensimmäistä Lapsi mukaan töihin -päivää. Esitin päivän viettämistä oikeus- ja työministeri Jari Lindströmille, joka otti ominaiseen, esimerkilliseen tapaansa asian heti ja välittömästi työpöydälleen. Kolmanneksi kumppaniksi löytyi Lastensuojelun Keskusliitto, joka oli päivän viettämistä ideoinut tykönään. Lähestyimme työmarkkinajärjestöjä tällä kolmikolla, jotka olivat halukkaat ja valmiit edistämään päivän rakentumista. Tämä on tekemisen ja sopimisen Suomea. Kiitokseni esitän yhtäältä kansanedustaja Lauri Ihalaiselle, joka ideoi päivää kanssasi Keski-Suomen maisemissa eräänä kesäpäivänä.

Mukaan on lähtenyt heti ensimmäisenä vuonna satoja työpaikkoja – monenkokoisia yrityksiä, valtion virastoja, kunnan toimijoita. Tämä kertoo, että meissä suomalaisissa ja suomalaisilla työpaikoilla on muutosvoimaa. Meillä on halua ja kykyä ottaa lapsi työarjen keskiöön. Olemme oikealla tiellä. Luottamukseni lapsiasiavaltuutettuna on suuri, että Suomella on kaikki edellytykset tulla tuottavuuden, hyvinvoinnin ja johtamisen mallimaaksi. Vähempään ei kannata tyytyä. Vähempään emme saa tyytyä.

Tuomas Kurttila
lapsiasiavaltuutettu

Salmi Minna & Lammi-Taskula Johanna (2011): Joustoa työn vai perheen hyväksi? Teoksessa Pietikäinen Petteri (toim.) Työstä, jousta, jaksa: Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus. Gaudeamus, Helsinki, 155–183

 

Lapsille parempaa!

AulaMaria-Kaisa_004Väestöliitto perustettiin auttamaan lapsiperheitä, vähentämään lapsikuolleisuutta, helpottamaan sotaorpojen sekä evakkojen sopeutumista sekä parantamaan asumisoloja ja jälleenrakennusta. Taustalla oli suuri avun ja tuen tarve etenkin monilapsisissa perheissä. Taustalla oli myös poliittinen huoli väestön riittävyydestä ja kansakunnan elinkelpoisuudesta.
Väestöliitto aloitti toimintansa 14.2.1941 perheiden tukemisen, naisten, äitien ja kotien asialla olevien järjestöjen verkostona. Toiminnan linjasi aina 1970-luvun alkuun saakka tutkija, kansanedustaja ja ministeri V.J. Sukselainen. Pitkäaikainen vaikuttaja oli myös kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen.

historia2221Perustajayhteisöistä ovat edelleen mukana Marttaliitto, Sosiaalipoliittinen yhdistys, Lääkäriseura Duodecim, Suomalaisuuden liitto ja Suomen Gynekologiyhdistys. Nyt jäsenjärjestöjä on Väestöliitolla yhteensä 35.

Väestöliiton toiminta oli alusta pitäen monimuotoista: se oli vaikuttamista, sitä tukevaa tutkimusta, valistustyötä sekä aivan konkreettista auttamistyötä perheissä. Monen muun kansalaisjärjestöjen tavoin Väestöliitto auttoi maan selviytymistä sodan vaurioista. Samalla luotiin uudenlaisen hyvinvointiyhteiskunnan ohjelmaa. Vuoropuhelu järjestöjen ja valtionhallinnon kesken oli tiivistä.historia2027

Sotien jälkeen päättäjät halusivat lapsille parempaa. Väestöliitto oli mukana innovoimassa uudistuksia, joiden myötä Suomesta on tullut lasten ja äitien hyvinvoinnin globaali esimerkki.

Lapsilisän maksaminen kaikille perheille aloitettiin vuonna 1948. Samana vuonna alkoi myös äitiyspakkauksien jakaminen. Äitiys- ja lasten neuvolat tulivat jokaiseen kuntaan vuonna 1949.

Laki velvoitti kunnat järjestämään kodinhoitajan palveluita auttamaan perheitä kasvatuksessa, siisteydessä sekä terveellisessä ravinnossa. Väestöliiton Kotisisaropisto koulutti uuden ammattiryhmän sekä korotti kotitaloustyön arvostusta. Työ kotiapulaisena antoi monelle nuorelle naiselle tien omaan ammattiin ja itsenäistymiseen. Myöhemmin tämä koulutus siirtyi yhteiskunnan vastuulle.

historia1164Nykyisin parisuhteiden tukemisena ja erokriisien sovitteluna tunnetut palvelut alkoivat Väestöliiton avioliittoneuvonnan ja ”perhekasvatuksen” merkeissä.

Pienituloisten asumista helpottava aravalainajärjestelmä syntyi sotien jälkeen Väestöliiton ehdotuksesta. Perheiden asumisessa tavoiteltiin laatua ja viihtyisyyttä. Väestöliitto oli mukana nykyisen Tapiolan puutarhakaupungin suunnittelussa.

Väestöliitto otti alkuvaiheissa asti toimintaansa myös seksuaalikasvatus- ja ehkäisykysymykset. Lapsia tuli hankkia suunnitellusti. Aborttilainsäädännön vaikutuksia seurattiin tiiviisti. Ehkäisyneuvonta siirtyi terveyskeskusten tehtäväksi vuonna 1972.   Vastuullisen miehen roolia korostava ehkäisyvälinekauppa kasvoi vauhdikkaasti: 70-luvun lopulla neljä viidestä myydystä kondomista oli peräisin Väestöliitosta.

historia0776Perinnöllisyysneuvonta alkoi liitossa jo 1950-luvulla ennen alan yliopisto-opetustakaan. Tutkimuksen aiheena olivat mm. suomalaisten harvinaiset sairaudet. Myös lapsettomuushoidoissa Väestöliitto on ollut uranuurtaja Suomessa. Väestöliiton klinikoiden avustamana on syntynyt yhteensä 11 000 lasta.

Perhesuunnittelun tiimoilta Väestöliitto hakeutui jo 1960-luvulla IPPF:n eli International Planned Parenthoodin verkostoon ja yhteistyöhön YK:n Väestörahaston kanssa. Kehitysyhteistyöhankkeilla osaamista on viety Aasiaan ja Afrikkaan.

Väestöliitto ei ole koskaan ollut ns. yhden asian liike. Esimerkiksi tapamme yhdistää saman katon alle laaja perhepolitiikka, ehkäisyneuvonta sekä lapsettomuuden hoito on menestyksekäs mutta kansainvälisesti harvinainen.

Muutoksiakin on painopisteissä toki tullut. Alkuvuosina Väestöliitto puhui vahvasti väestönkasvun ja syntyvyyden noston puolesta. Tavoite muuttui jo 1960-luvulla valinnanvapauden ja vastuun suuntaan. Jokaiselle yksilölle, naiselle ja miehelle, on haluttu tarjota mahdollisuus toteuttaa omia lapsilukutoiveitaan.

Siirtolaisuuteen Väestöliitto suhtautui 2000-luvulle asti pidättyväisesti. Maahanmuuttoa ei sen kummemmin edistetty mutta eipä suuremmin moitittukaan. 2010-luvulla Väestöliitosta on tullut kulttuurisesti monimuotoisen Suomen puolestapuhuja ja maahanmuuttajien kotouttamisen huippuosaaja.

1980-luvulta asti toistuneita kestovaatimuksia päättäjille ovat olleet parempi perhekustannusten tasaus, edullinen asuminen, kunnollinen päivähoito sekä joustavat työajat. Niissä on työtä vielä 75-vuotiaallekin Väestöliitolle!

VL_75