Yhtäläinen oikeus seksuaaliseen hyvinvointiin

Kun kasvuympäristökseni sattui 2010-luvun Suomi, olin onnekkaampi kuin moni muu nuori maailmassa. Nepalissa murrosikäisten tyttöjen toisiksi yleisin kuolinsyy on raskauden ja synnytyksen aiheuttamat komplikaatiot, yleisempää on vain itsemurha.

Maailmanpankin mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lapsiluku naista kohden on edelleen korkeampi kuin missään mualla, melkein viisi, kun Euroopassa sama luku on 1,6. Lukujen ero ei selity vanhempien henkilökohtaisilla valinnoilla, vaan taustalla ovat erot ehkäisyn saatavuudessa ja kulttuureihin liittyvissä uskomuksissa ja asenteissa perhesuunnitteluun. Vaikka jättäisi mainitsematta kokonaisia teemoja alkaen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kokemasta syrjinnästä, lienee selvää, että seksuaalioikeuksien puolesta riittää yhä tehtävää niin paikallisesti kuin globaalisti ympäri maailmaa.

Seksi on mielenkiintoinen, ihmeellinen ja ihana asia. Kiehtovalla tavalla se yhdistyy osaksi esihistoriaa ja tulevaisuutta, ihmissuhteita ja uuden elämän ihmettä – sen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus, yhdessä tai erillään, voivat antaa valtavasti iloa ja nautintoa koettavaksi.

Ihmiset ajattelevat maailmasta ja seksistä eri tavoin, ja toisille abortti tai vaikkapa ehkäisy eivät ole vaihtoehtoja, jotkut ovat onnellisimmillaan usean kumppanin kanssa, toiset yksin ja joitain seksi ylipäätään ei kiinnosta lainkaan. Ajatukset siitä, minkälaiseen suhteeseen seksin harrastaminen sopii, vaihtelevat ja oma seksuaalisuus ja seksi voi olla myös jotain määritelmien väliltä tai ulkopuolelta. Parhaimmillaan seksi on osa itselle sopivaa hyvää elämää, tekijänsä näköistä ja itse valitulla tavalla toteutettua. Melkein kaikki on oikein ja sallittua, kunhan seksi perustuu vapaaehtoisuuteen, sillä seksuaalioikeudet ovat yhtäläisiä ja mielipiteistä riippumattomia.

Mulle on kerrottu oikeudestani keholliseen koskemattomuuteen ja päättää itse seksielämästäni ja kumppaneistani. Tiedän, mitä tehdä jos haluan tai en halua lapsia, miten vältetään seksitauteja ja miten riisto, väkivalta ja pakottaminen eivät kuulu seksin kanssa yhteen. Yksi monista syistä, miksi meidän maailmamme ei kuitenkaan ole vielä valmis on, etteivät kaikki maailman ihmiset tunne näitä oikeuksiaan tai saa riittävää seksuaalikasvatusta.

Koska ihmiset ovat epätäydellisiä ja erehdyksiä ja vahinkoja sattuu, kuuluu seksuaalioikeuksiin mahdollisuus jatkaa elämää myös harmien jälkeen. Aborttiharkinta on harvoin naisen tavoittelema tila, mutta vaikeassa tilanteessa on hurjan tärkeää saada tukea ja aborttiin päädyttäessä myös turvalliset toimenpiteet sen suorittamiseksi. Tälläkin hetkellä sadat miljoonat naiset ovat vailla asiallista tietoa ja välineitä turvalliseen perhesuunnitteluun, eikä aborttioikeus toteudu kaikkialla.

Tiistaina 26.9. vietetään maailman ehkäisypäivää ja tämän viikon torstaina kansaivälistä turvallisen abortin päivää, kummankin taustalla seksuaalioikeuksiin kuuluva oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin. Erityisesti naisten seksuaalioikeuksiin ja -terveyteen vaikuttamalla yhä useampi tyttö pystyy kouluttautumaan ja niin yksilön kuin yhteiskunnankin taloudellinen tilanne paranee, köyhyys vähenee, sukupuolet tasa-arvoistuvat ja perhekokojen siirtyessä perheiden toivomalle tasolle myös ympäristöhaasteet helpottavat.

Maailma muuttuu, kun vääriin käsityksiin perustuvat uskomukset vaihtuvat ja välineitä ja lääkkeitä, rahoitusta, mediatilaa ja poliittista tahtoa käytetään sen muuttamiseen.

Tua Videman, Väestöliiton nuorten työryhmän jäsen

Seuraa maailman ehkäisypäivän seminaaria ”Samat oikeudet, eri haasteet” nettilähetyksen kautta Väestöliiton sivulla www.vaestoliitto.fi tiistaina 26.9. klo 12-14.

Kehitysyhteistyö auttaa niin ihmistä kuin metsää

Kuva: Tua Videman

Metsä on mulle tärkeä. Tila, jossa haukkoa sisään märkää ilmaa, kulkeutua jalkojen mukana satunnaisiin notkelmiin ja näyttämö vuodenaikojen lumoavalle, jatkuvalle muutokselle. Metsässä voi hetken olla paossa arjen tehtäviä, ruutuja ja kulmia.

Jo alakoulussa tiesin tärkeimmän itselleni kuviteltavissa olevan työn liittyvän luontoon. Jotain, missä tuntuisi, että saan tehtyä oman osuuteni estääkseni metsien kuoleman ja merten tukehtumisen. Ilmastonmuutoksesta kuuli jo silloin, ja se huolestutti kymmenvuotiasta.

Pienen minäni metsäretkistä jäi kytemään ajatus tarpeesta päästä muuttamaan jotenkin tätä maailmaa. Mikä olisi juuri oma kutsumus, jossa voisi mahdollisimman kokonaisvaltaisesti vaikuttaa niin tärkeiksi kokemiini ympäristöasioihin? Opiskellako biologiaa ja tehdä tutkimusta biodiversiteetistä, tavoitellako toimittajan ammattia päästen raportoimaan maailman tilasta mediaan? Uppoutuako politiikkaan tehdäkseen päätöksiä rajoittamaan liikaa luonnovarojen kulutusta vai tavoitellako suurta omaisuutta lahjoittaakseen sen lopulta luonnonsuojelujärjestöille?

Ajan kanssa ja teemoista lukemalla päässä alkoi jäsentyä yleiskäsityksiä – ihmiskunta kuluttaa liikaa luonnovaroja ja ylikulutusta nopeuttaa ihmiskunnan alati kasvava koko. Näihin paneutumalla metsäkin kiittäisi.

Useat tutkijat arvioivat, että maapallon kestää elättää nykyistä enemmänkin ihmisiä. Suosituimmat arviot vaihtelevat kahdeksasta miljardista yhteentoista, jos vain ruoka ja energia onnistutaan jakamaan ja tuottamaan aiempaa tasaisemmin ja tehokkaammin. YK arvioi väestönkasvun pysähtyvän lähelle arvioituja lukemia, yhteentoista miljardiin. Jos näin on, toivoa paremmasta tulevaisuudesta riittää. Väestönkasvu ei kuitenkaan pysähdy itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä.

Haaveilen, että pystyisin tulevassa työelämässäni tekemään sitä muutosta, joka edistää globaalia tasa-arvoa ja yhteisen maapallomme hyvinvointia. Väestönkasvun hillitseminen kehittyvissä maissa ei tarkoita lisääntymisen kieltämistä, vaan esimerkiksi tyttöjen ja naisten kouluttamista, joka lykkää paitsi ikää perustaa perhe myös vaikuttaa positiivisesti perheiden hyvinvointiin ja elintasoon. Seksuaaliterveydestä ja -oikeuksista puhumalla ja ehkäisyn saatavuutta parantamalla voidaan parantaa ihmisten hyvinvointia ja samalla saada lapsiluku naista kohden laskemaan.

Kaikkeen tähän vaikuttaa kehitysyhteistyö, jossa suuria toimijoita ovat kansalaisjärjestöt pitkäjänteisen työnsä ja kokemuksensa avulla. Kehitysyhteistyö ei vain paranna ihmisten elämänlaatua ympäri maailman, vaan on myös avainasemassa ilmastonmuutoksen ja maapallon laajuisten ympäristöongelmien ratkomisessa. Valtionbudjetteja ja muita rahoitusvirtoja määrätessä ei saisi unohtaa, mikä merkitys sillä on niin yksittäisille ihmisille, kokonaisille maille kuin laajemmin nähtynä kotimaisille metsillemmekin.

Tua Videman
Kirjoittaja on Väestöliiton nuorten työryhmän jäsen