Facebook, anteeksi kuinka?

shutterstock_218592256

”Julkaisuasi ei edistetty, koska se rikkoo Facebookin mainostussääntöjä mainostamalla aikuisille suunnattuja tuotteita tai palveluja, kuten leluja, videoita tai seksuaalista suorituskykyä lisääviä tuotteita.”

Anteeksi mitä, Facebook?

Nuoret ovat sosiaalisessa mediassa ja siksi siellä on oltava kasvattajienkin. Some on kuin luotu seksuaalikasvatukseen. Siellä voi haastaa pohtimaan asenteita, reagoida nopeasti päivän uutisiin ja tarjota täsmäiskuina tietoa. Ja tietysti leikkiä ja huvitella, sillä someen tullaan pääasiassa viihtymään ja viettämään aikaa kavereiden kanssa.

Some yhtä aikaa haastaa ja inspiroi ammattikasvattajaa. Miten tehdään innostavaa ja nuoret mukaan tempaavaa seksuaalikasvatusta lyhyin viestein ja kuvin? Epäonnistumisen palaute on suora ja välitön. Toisaalta myös onnistumista palkitaan heti.

Eniten ongelmia kuitenkin tuottaa somekanavien rajoitukset ja suoranainen sensuuri.

Blogin avausteksti on viesti Facebookilta. Yritimme yläkoululaisille suunnatussa kondomikampanjassamme saada parin euron markkinointibudjettia päivitykselle, jossa linkattiin lukemaan peniksen koosta tehty tutkimus. Facebook ei siis halunnut, että nuoruusikäiset lukevat peniksistä, vaikka se suomalaisten tutkimusten mukaan on  nuoruusikäisiä poikia eniten kiinnostava aihe.

Facebook torjui mainosrahamme videolle, jossa kondomeita asetettin tekopenisten päälle. Sama kielto tuli jälkiehkäisypillereiden reseptivapaudesta kertovalle päivitykselle. Silloin perusteena oli myös, ettei lääkkeitä sovi mainostaa.

Siis voidaanko kerrata vielä, Facebook?

Mitään seksuaalista sisältöä ei Facebookin mukaan saa markkinoida, vaikka asia liittyisi murrosiän kasvuun ja kehitykseen tai seksitautien /raskauden ehkäisyyn. Ei, vaikka kampanjan tarkoitus olisi välittää tietoa ja parantaa nuorten seksuaaliterveyttä. Ei, vaikka tarkoitus olisi suojata nuoria riskeiltä, eikä kannustaa ottamaan niitä.

Syynä tietenkin ovat amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroavaisuudet, erilaiset käsityksemme seksuaalisuudesta, toisistaan poikkeavat asenteet ja arvot eritoten nuoruusikäisten seksuaalisuutta kohtaan. Seksuaalikasvatuksesta, sen sisällöistä ja ajoituksesta ajattelemme kovin eri tavoin. Suomalaiselle yläkoulunuorelle ei tule yllätyksenä, että ihmisellä on sukupuolielimet ja että seksistä voi syntyä vauvoja tai tarttua tauti.

Sen sijaan suomalainenkaan nuori ei välttämättä huomaa normittavansa sukupuolielimien ulkonäköä mediasta tulevien mielikuvien perusteella tai tunne kaikkia seksuaalioikeuksiaan. Juuri näihin kohtiin ja moneen muuhun olisi sosiaalinen media mainio vaikuttamiskanava.

Aivan eittämättä Facebookin vaikutin on myös raha; Facebook tuskin haluaa menettää konservatiivisia ja maksukykyisiä asiakkaitaan, sikäli kun nämä pahastuisivat huomatessaan kanavalla mainostettavan nuorille ”aikuisille suunnattuja tuotteita ja palveluita”.

Facebook itse tekee pienille järjestöille Facebookista mahdottoman toimintakentän. Sen merkillinen algoritmi rajaa päivitysten näkyvyyttä mielivaltaisesti. Näkyvyyttä saa parannettua vain, jos päivitykseen satsaa markkinointirahaa ja tekee postauksestaan valitulle kohdeyleisölle mainoksen.

Facebook on siis rakentanut ansan: postaukset eivät näy ilman rahaa, mutta mainoksia hyllytetään niiden sisältöjen takia. Ei ihme, että maailmalta kantautuu uutisia, joiden mukaan kansalaisjärjestöt pakenevat Facebookista.

Twitter ei pyöri mainosrahalla, mutta sensuuria tapahtuu sielläkin. Pitkään alalla toimineet seksuaalikasvattajat kertovat, että tietyillä hästägeillä merkatut sinänsä täysin asialliset päivitykset mystisesti katoilevat.

Amerikkalainen kaksinaismoralistisuus, ’abstinence only’-ajattelu ja kaikelta seksuaalisuudelta nuorten suojaamishysteria on luikerrellut häiritsemään suomalaista seksuaalikasvatusta.

Kansalaisjärjestöjen markkinointibudjetit ovat vaatimattomia, eivätkä ne ikinä pärjää suurille, kaupallisille, tuottoa kyseenalaisinkin menetelmin tavoitteleville yrityksille. Somesensuurin tiukentuessa ollaan vaarassa menettää se viimeinen ilmainen tai ainakin pienikustannuksinen vaikuttamisväline. Kuka voittaa ja kuka häviää? Häviäjiä ovat ainakin kaikki maailman nuoret.

Voi Facebook, minkä teit.

Lomalla viimeinkin!

TJ 12! Aamukammoista katkeaa piikit yksi toisensa jälkeen ja sitten se on, L – O – M – A!! ”Tänä vuonna en sitten tee mitään suunnitelmia”, sanoo moni. Facebook-statukset huutavat lomailoa ja jaetut kuvat kertovat lomaelämän highlighteista: ollaan laiturilla, kalassa, festareilla, nautiskellaan upeasti vedenpintaa ja taivaanrantaa värittävästä auringonlaskusta, veneillään, loihditaan toinen toistaan upeampia aterioita.

”Minä aion syödä terveellisesti, liikkua, levätä ja lukea pari kirjaa”, sanoo moni. Lomalla on lupa olla vaan. Tätä on odotettu!

Loman alettua havahdutaan todellisuuteen. Kalenteri on buukattu täyteen perhejuhlista ja lomareissusta. On luvattu lapsille huvipuistot ja eläintarhat. Kotonakin pitäisi ehtiä hoitaa pyykkirumbat, pihat ja kasvimaat. Missä välissä me voidaan ottaa rennosti? Huomenna on jo lähdettävä mökille ystäväperheiden kanssa, eikä ole laitettu tikkua ristiin. Riittääkö mökillä ruoka? Missä on pelastusliivit, kylmäkassit ja hyttyskarkotteet? Stressi!

”Miksi me ei ikinä opita?”, sanoo moni.

Mökille päästyään alkaa armoton järjestäytyminen. Tavarat, lapset, kaverit ja koirat levittäytyvät pitkin mökkialuetta. Yksi ottaa saunamajurin roolin, toinen inventoi ruokatarvikkeet, kolmas jakaa nukkumapaikat. Lapset ramppaavat saunaan – uimaan –saunaan –uimaan, kunnes väsyvät ja aikuiset valvovat läpi yöttömän yön, silloinhan se aikuisten oikea saunavuorokin on. Nyt viimeistään on kaivettava kännykkä, otettava pari lähikuvaa kaverin kanssa ja jaettava ne facebookissa.

Statukseksi laitetaan: ”Nyt rillataan!”.

Lähtöpäivänä siivotaan mökit ja pihat, sullotaan kassit, täkit, teltat ja kumiveneet, ylijääneet ruokatarvikkeet, koirat, lapset ja tyhjät tölkit sekä haisevat roskapussit autoihin ja palataan lähtöpisteeseen kuumassa autossa matkaten.

”Ei näitä viikonloppuja jaksa sitten enempää”, sanoo moni.

Facebookissa yksi valittaa kun ei luvattuja helteitä näy. Toinen valittaa tukalan kuumaa olotilaa ja toivoo talven saapuvan, kun ne helteet viimein saapuvat. Kolmas ottaa kaiken vastaan juuri sellaisena kuin ne tulee: ”eihän säähän voi vaikuttaa”, hän sanoo. Hänellä on kyky olla suunnittelematta ja olla elämättä ”sit kun” ja ”mut kun” –elämää.

”Olen todellinen karppaaja – diemin carppaaja nimittäin” lukee hänen statuksenaan.

Tähän hetkeen tarttuminen on iso haaste meille monelle. Kesä ilman isoja suunnitelmia, velvollisuuksia, paineita ja odotuksia keleistä tai kesän tapahtumista. Siinähän voi olla pieni riski siihen, että voisi rentoutua, nauttia ihmisistä ja eteen tulevista ex tempore – tilanteista… ottaa vähän iisimmin.

”Olisiko se mahdollista, edes pienen hetken verran? ”, kysyn minä.