Hengenpelastaja nimeltään EU

blogiinpallot

Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia. Oikeudet laadukkaisiin seksuaaliterveyspalveluihin ja seksuaalikasvatukseen sekä seksuaaliselta kaltoinkohtelulta suojassa pysymiseen tulisivat olla itsearvoisia kaikille.

Näin ei kuitenkaan ole. Erot oikeuksien toteutumisessa ovat valtavia maita tai maanosia toisiinsa verratessa. Seksuaalioikeuksien toteutumattomuus aiheuttaa suurta inhimillistä hätää ympäri maailman. Oikeudet eivät toteudu täysin edes EU:ssa.

Räikein esimerkki eriarvoisuudesta liittyy naisen mahdollisuuteen saada turvallinen raskaudenkeskeytys. Kolmessa EU-maassa abortti on kielletty ja monessa muussa sen saaminen on tehty vaikeaksi erilaisten sääntelyesteiden takia. Tämä ajaa naisia hakemaan apua vaarallisin keinoin; puoskariabortit ovat edelleen tätä päivää osassa EU-maita, samoin palvelun perässä maasta toiseen matkustaminen.

Ongelma on äärimmäisen vakava. Koko maailmassa joka vuosi 46 miljoonaa naista päättää keskeyttää raskautensa. 21 miljoonaa heistä joutuu tekemään vaikean ratkaisunsa maassa, jossa abortti on lailla kielletty. 47 000 näistä naisista kuolee joka vuosi.

Laittomien aborttien aiheuttamat kohtalot kuvaavat seksuaalioikeuksien puutteen noidankehää. Ehkäisymenetelmien ja tiedon puute lisäävät suunnittelemattomien raskauksien riskiä, joka on keskeinen syy jättää koulu kesken. Kouluttamattomat tytöt taas ovat alttiimpia seksuaaliselle syrjinnälle, väkivallalle ja hyväksikäytölle, kuten lapsiavioliitoille.

Euroopan unioni on avun määrässä mitattuna merkittävin kehitysyhteistyöntekijä maailmassa. Näin täytyy olla jatkossakin. EU vaikuttaa politiikallaan maailman kehitystavoitteisiin esimerkiksi YK:ssa ja toisaalta EU konkreettisesti rahoittaa kehitysyhteistyöprojekteja eri puolella maailmaa. Ei ole yhdentekevää mitä EU seksuaalioikeuksista papereissaan lausuu ja kuinka paljon rahaa annetaan seksuaaliterveyden ja – oikeuksien kohentamiseen ja tyttöjen koulutukseen. Kehitysyhteistyöllä vaikutetaan seksuaaliterveyden ja seksuaalioikeuksien tilaan koko maailmassa. EU on todellinen hengenpelastaja.

Seksuaalioikeuksiin panostaminen on tehokas tapa parantaa maailmaa. Koulutus on reitti kohti tasa-arvoa ja seksuaalikasvatus sekä ehkäisymenetelmien saatavuus ovat mahdollisuus tasata seksuaaliterveyseroja. Seksuaalikasvatuksen pitää olla kokonaisvaltaista, eli sen tulee antaa nuorille tukea kaikilla seksuaalikehityksen osa-alueilla; tukea tunteiden hallintaan, ihmissuhteisiin, tiedollisen päätösten tekoon, arvojen ja asenteiden tutkintaan. Pohjana tälle voivat olla WHO:n ja BZga:n kasaamat yhteiseurooppalaiset seksuaalikasvatuksen standardit.

Kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus tietoon, seksuaaliterveyspalveluihin ja raskauden ehkäisyyn niin halutessaan. Niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella.

Kirjoittajat ovat vaikuttamistoiminnan koordinaattori Riikka Kaukoranta Väestöliiton Kansainvälisen kehityksen yksiköstä ja asiantuntijalääkäri Miila Halonen Väestöliiton Nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskuksesta

Väestöliiton EU-vaaliteesit: Seksuaalikasvatus ja seksuaalioikeudet on turvattava kaikille

–  Seksuaaliopetusta tulee antaa kouluissa niin pojille kuin tytöille.

–  Perhesuunnittelupalveluja ja ehkäisyvälineitä on oltava tarjolla kaikille ja naisilla on oltava mahdollisuus lailliseen ja turvalliseen raskaudenkeskeytykseen.

–  EU:n pitää kohdentaa kehitysyhteistyön määrärahoista riittävän määrä seksuaalioikeuksien toteuttamiseen ja nuorten naisten ja tyttöjen koulutuksen edistämiseen

Hyväksymmekö ihmisenä olemisen haavoittuvuuden

blogiinpallot

Huolissani seuraan jo alkanutta vaalikeskustelua. Näen poliittista valtaa tavoittelevia, jotka hyvin avoimesti tuovat esiin erittäin kovia arvoja. Tämä näkyy erityisesti keskustelussa maahanmuutosta ja maahanmuuttajista. On huolestuttavaa yhteiskunnan ja demokratian kannalta, jos ihmisen merkitys lasketaan taloudellisen tuottavuuden ja yhteiskunnallisen hyödyllisyyden perusteella. Tämä voi heijastua negatiivisesti myös sinuun ja minuun.

Luin jokin aika sitten Martha Nussbaumin kirjaa, jossa hän tuo esiin ajatuksiaan siitä, miten empatialla on keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa. Hänen sanomansa on, että demokratian vakaus ei ole koskaan taattu, jos väestö ei koostu kansanvaltaan kasvatetuista kansalaisista, jotka tunnustavat toisen ihmisen ihmisarvon. Empatian kyvyn puute on vahingollista, sillä enemmistön valtaan perustuvassa yhteiskunnassa se johtaa helposti vähemmistöjen leimaamiseen ja syrjimiseen. Demokratia perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja huomioon ottamiseen, painottaa Nussbaum.

Eikö olekin niin, että yhdessä eläminen (perheessä, työpaikalla, yhteiskunnassa) vaatii sen tosiasian tunnustamista että muillakin kanssaihmisillämme on ajattelun ja tuntemisen kyky? Meidän on tunnustettava, että muutkin ovat ihmisolentoja, arvokkaita itsessään, eivät hyödynnettäviä kohteita.

Keskustelu maahanmuuttajista hyödyllisinä kykyinä tai haitallisina kustannuserinä asettuukin paljon suurempaan viitekehykseen ihmisen arvosta, sen määrittelemisestä – ja demokraattisen yhteiskunnan säilyttämisestä. Emme siis puhukaan enää maahanmuuttajista vaan meistä, lapsistamme, lapsenlapsistamme – tulevaisuudesta.

Mistä myötätunnon vajavaisuus sitten voisi johtua? Marthalla on siitä ajatuksensa: Myötätunnon puute voi kertoa oman tarvitsevuuden kieltämisestä. Myötätuntoon kykenemättömässä ihmisessä oma tarvitsevuus ja avuttomuuden pelko herättää niin kestämätöntä häpeää ja inhoa, että sitä on helpompi projisoida toiseen kuin nähdä se itsessä. Itsessä oleva epämiellyttävä epätäydellisyys täytyy etäistää johonkin toiseen. Toiseksi kuviteltu ihmisryhmä on helppo kohde epätäydellisyyden etäistämiselle. Se toimii oivana puskurina itsen ja ahdistusta herättävien omien piirteiden välillä. Inho projisoidaan tosiin ihmisiin, jotka ovat yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa.

Kykyyn tuntea myötätuntoa liittyy myös se, ymmärrämmekö ja hyväksymmekö sen, että olemme ihmisinä haavoittuvaisia. Ymmärrämmekö sen, että vaikka minulla ja perheelläni menee nyt hyvin, se ei takaa sitä, että meillä aina menisi hyvin? Mitä tahansa voi tapahtua. Ja silloin kun tapahtuu, on hyvä, että ympärillämme on myötätuntoisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät ihmiselämään vaikuttavien tekijöiden moninaisuuden – sen että kaikki ei ole itsestä kiinni. On myös hyvä, että ympärillämme on yhteiskunnallisia ja poliittisia rakenteita, joista saa tukea ja oikeutuksen olemassaololleen vain sen perusteella että on ihminen.

Martha Nussbaum muistuttaa, että globaalissa maailmassa tarvitaan myös kykyä ylittää paikallisen lojaalisuuden rajat. Meidän tulisi osata tarkastella maailmaa laajasta maailmankansalaisen näkökulmasta ja ymmärtää kaukanakin asuvan ihmisen elämäntilannetta. Ajatella myötätunnolla vaikkapa syyrialaisia, jotka eivät edes niin kovin kaukana. On valitettavaa, että oman maan historia ja haavoittuvaisuus tuntuvat unohtuvan niin helposti.

Empatian kyky ei synny käskemällä vaan sitä pitää kasvattaa. Perheillä, varhaiskasvatuksella ja kouluilla on siis tärkeä rooli tässäkin, sanoo Martha Nussbaum. Me aikuisetkin voimme muuttaa asenteitamme tarvitsevuutta ja keskinäistä riippuvuutta kohtaan.  Auttaa, jos luovumme täydellisyyden ihanteesta, ja muistamme, että olemme täällä olemassa toinen toisiamme varten. Tällä tavoin osallistumme itse kukin yhteiskunnallisen ilmapiirin rakentamiseen, joka ei perustu toisten ihmisten tai ihmisryhmien leimamiselle tai alistamiselle. Tämä on tärkeää sinänsä, mutta myös meidän kaikkien kannalta. Koskaan ei tiedä, milloin minä tai sinä olet jonkun  silmissä se ’toinen’.

Ottakaamme siis empatia, keskinäinen avunanto ja vastavuoroisuus tärkeiksi arvoiksemme – myös globaalisti!

Kirjoittaja on Väestöliiton monikulttuurisuusasioiden päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo

Tutustu Väestöliiton EU-vaalitavoitteisiin

 

Perheystävällisyys on työnantajan valtti

blogiinpallot

Kreikkalainen ystäväni, yli kolmekymppinen nainen, haikaili lasta. Kaikki olisi valmiina muuten, talokin lastenhuoneineen, mutta täytyy odottaa milloin äidille tai anopille sopii. Kun ihmettelin tätä, ystäväni selitti, että hän halusi jatkaa työelämässä ja käytännössä lapsen hoito olisi isovanhempien vastuulla.

Syntyvyys Kreikassa on Euroopan alhaisimpia.  Päivähoidon tarjonta vaikuttaa sekä naisten työllisyyteen että syntyvyyteen, molempiin positiivisesti.

Laadukas, edullinen ja lakiin perustuva oikeus lasten päivähoitoon on Suomessa itsestäänselvyys. Välttämätön ehto työn ja perheen yhdistämiselle on siten olemassa – mutta onko se vielä riittävä?

Naisten osallistuminen työmarkkinoille on Euroopan huipputasoa kun verrataan yli kolmivuotiaiden lasten äitejä. Alle kolmivuotiaiden äidit hoitavat sen sijaan pikkulapsia kotona. Se on monelle valinta, joka on tehty lasten parasta ajatellen. Monelle se on myös olosuhteiden pakkoa – heillä ei ole työtä mihin palata. Tai työn ja lastenhoidon yhdistäminen ei vain käytännössä onnistu.

Työn ja perheen yhdistäminen ei ole vain äitien asia. Onhan toki lapsella yleensä myös isä.

Käytännössä useimmissa Euroopan unionin maissa työnjako noudattaa perinteistä kaavaa: äidit jäävät hoitamaan lapsia ja kotia ja isät uurastavat töissä, monesti ylitöitä tehden. On myös poikkeuksia, Ruotsi kelpaa sellaisesta esimerkiksi, samoin Hollanti. Suomessakin ovat asiat paljon paremmalla tolalla kuin EU-maissa keskimäärin.

Ehkäpä perhepolitiikka onkin asia, joka suurimmaksi osaksi kannattaa jättää jäsenmaiden itsensä päätösvaltaan. Yhtenäisyyttä kuitenkin toivoisi edes minimitason perhevapaisiin. Useimmissa maissa äitiysvapaa on olemassa, ehkä lyhyt ja huonosti kompensoitu, mutta kuitenkin.  Sen sijaan isyysvapaa ja perhevapaan jakaminen kaipaavat vielä kehittämistä.

Työn ja perheen yhteensovittamisen tarve ei koske vain pikkulapsivaihetta, vaan sitä tarvitaan vielä senkin jälkeen ja oikeastaan koko elämänkaarella. Maanosamme väki vanhenee ja hoitoa ja huolenpitoa tullaan tarvitsemaan entistä enemmän. Suostuvatko tyttäret, vaimot ja miniät uhraamaan kokonaan työuransa perheenjäsenten hoivatarpeiden vuoksi? Onko se edes tavoiteltavaa? Paljon parempi olisi mahdollistaa sekä työhön osallistuminen että omaisen hoivan turvaaminen.

Joustaako siis työ vai perhe vai molemmat? Voiko työtä tehdä etänä?  Miten lomista työpaikoilla sovitaan? Voiko isä käyttää lasta neuvolassa? Voiko myös isä/ aviomies/poika jäädä hoivavapaalle? Kuka jää hoitamaan sairasta lasta? Nämä ovat arkipäivän ongelmia, joihin löytyy ratkaisuja, jos on yhteistä tahtoa, asennetta ja tietoa, uudenlaista johtamista ja esimiestyötä.  Näiden lisäksi tarvitaan myös yhteisiä pelisääntöjä, jotka ainakin minimissään koskettaisivat kaikkia jäsenmaita.

Työnantajat hyötyvät perheystävällisyydestä. Se on valtti kilpailtaessa osaavasta työvoimasta.  Se vähentää sairauspoissaoloja, pidentää työuria ja lisää työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta. Eurooppa tarvitsee työtä, työntekijöitä ja hyvinvoivia perheitä, jotka haluavat saada lapsia ja huolehtia heistä hyvin.

Helena Hiila-O’Brien (Väestöliiton toimitusjohtaja 2002-14)

Tutustu Väestöliiton EU-vaalitavoitteisiin

Rajut vaihtelut EU-maiden imetyksessä

Tiedätkö miten paljon imettäminen vaihtelee EUssa?

Yllätyin itse erojen suuruudesta: Belgiassa melkein puolet äideistä eivät anna lainkaan lapselle pelkästään rintamaitoa. Joko lasta ei imetetä, tai korviketta annetaan alusta lähtien maidon lisäksi. Virossa näin toimii vain joka kymmenes äiti. Maailman terveysjärjestö WHO, kuten tiedämme, suosittelee  täysimetystä kunnes lapsi täyttää kuusi kuukautta.

Pelkällä rintamaidolla elää 46-kuukautisista ruotsalaisista vauvoista 65 %.  Sama pätee noin puoleen virolaisista, unkarilaisista, italialaisista ja espanjalaisista vauvoista. Saksassa vain 37 % ja Belgiassa 20 % kuuluvat tähän luokkaan.

Vertailun tarkoitus oli katsoa miten imetys vaikuttaa lapsen ylipainoon. Tutkimuksessa löydettiin selvää näyttöä siitä, että juuri nuo 4-6 kuukautta vähentävät ylipainoa 2-9 vuotiailla.

Tulokset korostavat samalla, miten tärkeitä pitkät vanhempainvapaat ovat imettämiselle.  Kärkisijoilla olevassa Unkarissa, Virossa ja Ruotsissa on Euroopan pisimmät perhevapaat.

Entä Suomi? Maamme loisti poissaolollaan tuostakin vertailevasta eurooppalaista tutkimuksesta. Muistaakseni emme ole aivan Ruotsin tasolla.

Lähde: Infant feeding practices and prevalence of obesity in eight European countries – the IDEFICS study