Vastuu ja vapaus

Norjalaisen FRI -järjestön hienosta muistilistasta inspiroituneena: tässä muutamia elämänviisauksia näin keskellä Helsinki Pride -viikkoa!

Kysy, älä oleta. Oletusten tekeminen on inhimillinen tapa jäsentää sekavan maailman kaaosta ja ennakoida tilanteita. Oletukset voivat kuitenkin mennä pieleen ja tehdä osasta ihmisistä näkymättömiä. Koeta tunnistaa, millaisia oletuksia teet kohdatessasi uusia ihmisistä. Mitä voit tietää heidän sukupuolesta tai siitä, mitä he elämästään ja ihmissuhteistaan toivovat?

Ole avoin. Kysy ihmeessä, mutta varo myös tekemästä pikaisia johtopäätöksiä sen perusteella, mitä sinulle kerrotaan. Toisen käsitys asioiden merkityksestä saattaa erota siitä, mitä itsellesi tulee mieleen. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta uusista asioista voi ottaa selvää ja tutuista ilmiöistä on yleensä mahdollista löytää uusia ulottuvuuksia.

Näe ihmisiä kokonaisina. Sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen voi olla iso ja merkityksellinen osa ihmisen identiteettiä, varsinkin kun se on selkiytymässä ja sen kanssa pystyy olemaan avoin. Silloinkaan, nämä piirteet eivät yksinomaan määrittele ihmistä, vaan jokainen on paljon muuta. Kun kysymyksistä oli puhetta: on myös hyvää miettiä, mitä kysyy, miksi kysyy ja miten. Älä urki tai jää vatvomaan yksityiskohtia, jotka eivät kuulu sinulle tai eivät liity asiaan.

Käytä ihmisen omaa nimeä. Kunnioita kanssaihmisiäsi ja vahvista heidän olemassaoloaan kutsumalla heitä nimellä, jonka he kokevat omakseen. Uuden nimen tai pronominin oppiminen voi olla vaikeaa, mutta se ei ole tekosyy olla moukka. Harjoittele enemmän. Jos et tiedä kohtaamasi ihmisen tai hänen kumppaninsa sukupuolta, älä sukupuolita väärin. Käytä neutraaleja sanoja, tai kysy tarkemmin. Kun hän kertoo itsestään ja tärkeistä ihmissuhteistaan, kuuntele ja käytä hänen käyttämiään termejä.

Älä omi toisen tarinaa. Älä kerro eteenpäin asioita, jotka liittyvät kaverisi sukupuolikokemukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen, elleivät he ole erikseen pyytäneet sinua tekemään niin. Älä kerro toisten transtaustasta tai paljasta vanhoja nimiä, jos niitä sattuu edelleen muistumaan. Älä vähättele sitä, mitä ihminen itsestään kertoo tai selitä, miten hänen pitäisi tuntea.

Ole kärsivällinen. Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat moniulotteisia ja monikerroksisia. Osalle päivänselvää tai jotain, mihin ei erityisemmin kiinnitetä huomiota, mutta osalle prosessi, jossa pohditaan, päätetään, kokeillaan, peräännytään ja pistetään uusiksi. Näin on lupa tehdä, vaikka se tarkoittaisikin että läheiset joutuvat oppimaan jälleen kerran uuden nimen tai uusia sanoja. Anna ihmisille aikaa.

Heitä läppää itsestäsi, älä muiden kustannuksella. Kaikki vitsit eivät naurata. Vähääkään. Pilkkaamiseen tai stereotypioihin ja ennakkoluulojen toistamiseen perustuvista seksistisistä, homo- ja transfobisista tai rasistisista vitseistä voi vetää herneen nenään sekä omasta että kanssaihmisten puolesta. On rohkeampi vaihtoehto, jos osaa nauraa itselleen ja uskaltaa laittaa itsensä likoon.

Anteeksi. Kaunis sana, jolla rakennetaan ja palautetaan siltoja. On monesti hyvä käyttää, jos tulee vihaista tai korjaavaa palautetta tai fiilis, että on saattanut mokata.

Vaadi kunnioitusta. Et voi vaatia ihmisiä muuttamaan mielipiteitään, mutta voit edellyttää, ettei sinua, lapsiasi ja läheisiäsi vahingoiteta loukkaavin sanoin, elein, valhein, väkivallalla tai sulkemalla ulos. Myös kanssaihmisilläsi on oikeus edellyttää itsensä, lastensa ja läheistensä kohdalla samaa. Pidetään siis toisistamme huolta.

Moninaisuus on tässä ja tuolla ulkona. Se on minussa ja sinussa. Oleta se.

Väestöliiton nuorten palvelut kysyivät Setan nuorisotoimikuntalaisten Lilin ja Miskan ajatuksia seksuaalisuudesta ja sukupuolesta, sekä käsitteiden merkityksestä.

 

Oikea tapa olla homo

petterivastaaPetteri vastaa kysymyksiin seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Onko sinulla kysyttävää? Voit lähettää kysymyksen osoitteeseen hurmapetteri@gmail.com

Uusi kysymys ja vastaus julkaistaan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä osoitteessa hurmalehti.fi

Kysymys:
Pitääkö olla tietynlainen ihminen jos on homo? Niin kun esimerkiksi hirveen naismainen? Kun mä tykkään pojista mutta oon omasta mielestä ihan tavallinen niin mietin, että oonko vääränlainen homo.

Petteri vastaa:
“Ai ootko sä homo?”
Kysymys on monille tuttu. Stereotyyppinen kuva feminiinisestä homosta pitää kyllä osittain paikkansa, sillä homoja on kaikenlaisia, myös feminiinisiä. Seksuaalinen suuntautuminen ei mitenkään määritä ihmisen olemusta, kiinnostuksen kohteita tai maskuliinisuutta, eikä seksuaali­- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaa usein erota kadulla. Jokainen homo on ihan oikeanlainen homo omana itsenään.

Stereotyypit tuskin kuitenkaan vastaavat todellisuutta täydellisesti: esimerkiksi Briteissä 18­-24-­vuotiaista vain noin puolet identifioituu täysin heteroseksuaalisiksi, loput enemmän tai vähemmän ei­-heteroseksuaaliksi. On vaikea kuvitella että noin laajasta ihmisryhmästä voi tehdä yleistyksiä millään merkittävällä tavalla. Ihmiset, myös homot, kannattaakin pyrkiä näkemään ennen kaikkea yksilöinä. Kaikki feminiiniset pojat eivät ole homoja, eivätkä kaikki homot feminiinisiä. On ihan okei olla vaan sellainen kuin on.

Seksuaali­- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluminen ei edellytä keneltäkään mitään. Homokin saa olla tavallinen, maskuliininen, feminiininen, tai jotain ihan muuta. Osaltaan media ja erityisesti televisio vaikuttaa siihen, millaisia homojen odotetaan olevan, joskin viime aikoina meidät on jo kuvattu inhimillisempinä, moniulotteisimpina henkilöinä. Vielä viime vuosikymmenellä homot esitettiin lähinnä karikatyyreina, vitsien loppulauseina ja koomisena kevennyksenä. Kaappien ovien avautuminen on tuonut selkeämmin esille sen koko seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kirjon. Tärkeitä homoroolimalleja nuorille on tarjolla Suomessakin jo huomattava määrä: kansanedustajia, menestyneitä kilpauimareita, näyttelijä-­kirjailijoita sekä näkyviä toimittajia ja muusikoita.

Seksuaalisuus – ja sukupuolisuus – on ennen kaikkea ihmisen itsensä määrittelemää. Kenelläkään muulla ei ole sanottavaa siihen, miten ne saa kokea. Mitään oikeaa tapaa  olla homo ei ole, joten ole vapaasti ihan sellainen kuin olet.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen.

Miten vanhempi voi tukea aikuista sinkku-lastaan?

boomer-parent-adult-childJotkut vanhemmat saattavat murehtia aikuisten lastensa sinkkuutta. Vanhempien voi olla vaikea kestää esimerkiksi sitä, jos parisuhdetta kaipaava sinkku-lapsi kokee itsensä yksinäiseksi. Vanhempi toivoo lapsensa unelmien toteutuvan. Hän voi myös huolehtia siitä, onko aikuinen lapsi turvassa kulkiessaan öisin juhlissa tai asuessaan yksin.

Selvitystemme mukaan monet sinkkuuteen liittyvät ennakkoluulot kuullaan sukupolvien yli. ”Oma ikäluokka ymmärtää tai hyväksyy asian helpommin, ei tarvitse juuri selitellä.” Pitkittynyt nuoruus voi olla vierasta vanhemmille sukupolville. Se on ymmärrettävää. Aikaisemmin varsinkin naiset olivat riippuvaisia miehen taloudellisesta tuesta. Nyt aikuinen tytär voi itse päättää, koska on hänen aikansa etsiä kumppania, vai haluaako hän keskittyä muihin asioihin.

Vanhempien tuki on monelle aikuiselle lapselle korvaamatonta, ja se voi korostua sinkkuaikana. Lapsuuden perheen tuki auttaa parhaiten silloin, kun se lähtee aikuisen lapsen omista tarpeista käsin.

Ei siis ole olemassa yhtä oikeaa vastausta siihen, miten voit parhaiten tukea sinkku-tytärtäsi tai -poikaasi. Sinun täytyy kysyä sitä lapseltasi: ”Minkälaista tukea kaipaat? Mistä asioista haluat keskustella ja mistä et? Milloin haluat keskustella? Mistä tiedän, että nyt et kaipaa minun mielipiteitäni tässä asiassa?” Ja hyväksyä vastaus.

Kaikki sinkut eivät halua parisuhdetta. Sekin on ihan normaalia. Yksinolo ei tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä. Moni voi kokea olonsa yksinäisemmäksi onnettomassa parisuhteessa, kuin sinkkuna. Lapsesi sinkkuus ei tarkoita sitä, että olisit ollut huono vanhempi tai että antamasi parisuhdemalli olisi pielessä. Se ei myöskään kerro lapsesi kelpaavuudesta tai onnistumisesta elämässä. Jotkut ovat sinkkuja, jotkut parisuhteessa. Kumpikin tilanne on tavallista aikuisen elämää.

Joskus voi olla paikallaan kysyä: ahdistaako aikuisen lapsen sinkkuus enemmän lasta itseään vai vanhempaa? Aikuisen lapsen tehtävänä ei ole auttaa vanhempaa selviämään vanhemman omien ahdistusten ja huolien kanssa. Myös suru lastenlasten puuttumisesta on vanhemman käsiteltävä yhdessä puolisonsa, ystävien tai terapeutin kanssa. Se ei kuulu aikuiselle sinkku-lapselle.

Voitko sanoa itsellesi: ”Olen kasvattanut hienot lapset. Nyt minä luotan siihen, että he pärjäävät tässä maailmassa. Sinkkuina tai parisuhteessa.”

Lue myös:

Myytti: Äiti on sinkun paras kaveri

Siipirikot tyttäret

Kuva: Reuters