Tehokkain ehkäisy ei ole kaikkien saatavilla

Kierukka kohdussa

Pysäyttäkää painokoneet: Kaikki ehkäisyvälineet eivät ole yhtä tehokkaita keskenään. On tehokkaita ja paljon tehokkaampia.

Ehkäisymenetelmien tehoa voidaan tutkia siten, että mitataan kuinka monta sadasta ehkäisynkäyttäjästä tulee vuoden aikana raskaaksi. Siis otetaan sata raskauden ehkäisyn tarvitsijaa, aloitetaan ehkäisy vuoden alussa ja katsotaan vuoden viimeisenä päivänä kuinka kävi. Mittari tunnetaan lääketieteessä Pearlin indeksinä.

Lääkäriyhdistys Duodecimin raskauden ehkäisyn Käypä hoito -suosituksesta löytyy menetelmien tehoa vertaileva taulukko. Olennaista on huomata, että tulokset vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä ollut ohjeenmukainen käyttö vai tyypillinen käyttö.

Tuloksissa on merkittäviä eroja sen mukaan, kummanlaista ehkäisyn käyttö on ollut, siis täsmälleen valmisteen pakkausselosteen ja mahdollisesti lääkärin tai hoitajan antamien ohjeiden mukaista, vai sitten sitä toista, eli tyypillistä, kaurapuuroarjen mukaista käyttöä.

Kaurapuuroarjenmukaista käyttöä on se, että joskus e-pilleri unohtuu ottaa, pilleripakkaus ei muistu mukaan viikonloppumatkalle, ehkäisyrengas unohtuu emättimen ulkopuolelle yli kolmeksi tunniksi, kondomi liukuu pois peniksen päältä ja niin edelleen.

Tiedättehän, tyypillistä käyttöä, tyypillistä elämälle.

Ehkäisymenetelmien välillä on siis eroja, mutta miten suuria. Hahmottaaksemme tilannetta, otetaan lähtökohdaksi henkilöt, jotka eivät käytä mitään ehkäisyä. Heistä 85 % tulee vuoden aikana raskaaksi. Miesten kondomia huolellisesti käyttävistä sadasta henkilöstä kaksi tulee raskaaksi, mutta tyypillisessä käytössä peräti 15 vuoden aikana. E-pillerin käyttäjistä raskaaksi tulee 0-2 sadasta.

Erot ohjeenmukaisen ja tyypillisen käytön ryhmissä ovat sitä suuremmat, mitä isompi on käyttäjän vastuu. Mitä enemmän muistettavaa ja huolehdittavaa menetelmän käyttöön liittyy, sitä suuremmat ovat erot. Tämä on ymmärrettävää; unohtamista voi pitää kuitenkin aika inhimillisenä.

On kuitenkin myös valmisteita, joiden tehoa ei käyttäjä voi toiminnallaan heikentää. Ne ovat pitkävaikutteisia valmisteita, ehkäisykierukoita ja -kapseleita. Näiden ryhmässä ovat kaikista olemassa olevista ehkäisyvaihtoehdoista kaikkein tehokkaimmat; hormonikierukoiden ja -kapseleiden Pearlin indeksi on 0.05-0.2, siis käytännössä yhdenkään ehkäisyn käyttäjän ei pitäisi vuodessa tulla raskaaksi. Ehkäisykapseleiden teho on jonkin verran kierukkaa parempi, syynä ehkä yksinkertaisempi asettamistapa ja varmempi paikallaan pysyminen.

Harmillista kyllä pitkäaikaisten, tehokkaiden välineiden hinnat ovat monelle este ehkäisyn hankinnalle ja käyttöönotolle. Esimerkiksi kolmen vuoden tehokkaan suojan raskautta vastaan tarjoavan ehkäisykapselin hinta on reilut 150 euroa. Kela-korvausta ehkäisystä ei saa, koska kyse ei ole sairauden hoidosta, mikä on korvauksen myöntämisen ehto.

Sataviisikymmentä euroa on iso summa työssäkäyvällekin, mutta se on valtava, suorastaan giganttinen nuorelle.  Ja juuri nuorille henkilöille pitkäaikainen ehkäisy sopisi loistavasti – teho säilyy, eikä vaadi käyttäjältä huolellisuutta. Teho kestää raskaammankin festarijuhlinnan, hajamieliset tenttiviikot ja psykoottistasoiset ihastumisilmiöt.

Ehkäisykapseli

Juuri kapseleiden ja kierukoiden maksuton tarjonta laski Vantaalla nuoruusikäisten raskaudenkeskeytysten määrää. Samanlaisia havaintoja on maailmalla runsaasti.

Joukko kuntia tarjoaa tänään ehkäisyä maksutta nuorille ja nuorille aikuisille. Osassa myös pitkäaikaiset menetelmät ovat mukana valikoimassa. Kokemukset ovat pääsääntöisesti hyviä. Nuorten kiinnostus pitkäaikaisiin vaihtoehtoihin on kasvanut ja käyttöönotot ovat yleistyneet.

Vaikuttaa siltä, että on olemassa joukko ihmisiä, joilla on tarve luotettavalle ehkäisylle ja kun heidän kohdaltaan esteitä käyttöönoton tieltä puretaan, lisääntyy käyttökin. Hyvin yksinkertaista, hyvin tehokasta.

 

 

Kiitos hyvästä

Lapsettomuuslääkärin mietteitä

Kättelyn ja tervehtimisen jälkeen istumme tuokion hiljaa. Lähes kaksi vuotta sitten olimme hyvästelleet muutaman tuloksettoman hoitoyrityksen jälkeen. Laran munarajojen toiminta oli 30-vuotiaana lähes hiipunut. Pari halusi kutenkin yrittää hedelmöityshoitoa omilla sukusoluilla. Erilaisten stimulaatioyritysten tuloksena oli vain kolme alkiota ja yksi keskenmeno.

Odottaessani keskustelun heräämistä, mieleeni muistuu kortti, jonka Lara lähetti minulle jossain tutkimusten ja hoitoyritysten vaiheessa. Siinä oli siteeraus Helena Anhavan runosta:

”En voi katsoa tätä,
otan oikeuden olla pieni ja surkea,
menen kyyryyn itseni sisään
monen verhon taakse.
Näin ei luonto voinut tarkoittaa,
joku käsitti väärin, ihminen,
tiede, joka teki enemmän kuin voi.”

Muistan keskustelumme siitä, kuinka epäreilulle tuomio munasarjojen toiminnan hiipumisesta tuntui e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Miksi kukaan ei varottanut? Rutiinikontrolleissa aina sanottiin kaiken olevan hyvin.

Ajatus luovutetuista munasoluista ei tuolloin tuntunut omannäköiselle ratkaisulle, ja pari päätti lopettaa hedelmöityshoidot. ”Jos asia olisi tiedostettu aiemmin ja munasolujen ennakoiva pakastaminen olisi ollut mahdollista, olisin ehkä voinut sitä harkita.” Lara pohti tuolloin tilannettaan.

Mieleeni nousee ajatus: Onkohan mieli muuttunut? Onneksi maltan olla hiljaa ja kuunnella.

”Haluttiin tulla tapaamaan ja kertomaan, että meillä on kaikki hyvin.” Otso avaa keskustelun. ”Päätimme vaihtaa suuntaa ja valita adoption. Muistat varmaan, että työmme puolesta olemme viettäneet paljonkin aikaa kehitysmaissa – sekin osaltaan vahvisti päätöstämme. Vaikka ensin oli vaikea hyväksyä Laran tilannetta, on pakko sanoa, että kohdallamme muutos on ollut mahdollisuus. Kaikki se hyvä mitä voimme tehdä, tuli näkyväksi kun uskalsi sulkea yhden oven ja päästää irti itse kirjoittamastaan elämän käsikirjoituksesta.”

Lara jatkaa: ”Haluttiin tulla kiittämään kaikesta. Oma diagnoosini oli shokki. Tilanteemme oli monin tavoin kurja ja elämä tuntui juuri tuolloin täydellisen epäreilulle. Täällä purimme aika näyttävästikin tunteita ja kotona käperryimme itsesääliin. Sitten vielä kieltäydyimme ”järkevästä” hoitotarjouksesta. Jaksoitte kuitenkin kaikissa tilanteissa myötäelää tunteitamme, välittää meistä ihmisinä ja tukea omia ratkaisujamme. Se antoi voimaa ja rohkeutta mennä eteenpäin, eheytyä.”

Keskustelussa nousee esille kerran jos toisenkin hoitajiemme tarjoama ”matalan kynnyksen” TUKI-toiminta ja sen mittava merkitys Laran ja Otson lapsettomuuskokemukselle: ”Koskaan emme jääneet ulkopuolelle, yksin tai pulaan.” Kuulumisten vaihtamisen jälkeen saattelen pari oman tutun hoitajan luokse: kiitoksen voima on valtaisa ja haluan sen tavoittavan oikean osoitteen!

Kävellessäni takasin työhuoneeseeni, tiedostan että on aika kirjoittaa piste tälle pari vuotta sitten aloittamalleni blogisarjalle. Tämäkin on hyvä lopettaa kiitoksiin. Kiitos potilailleni ja tiimille, jossa olen saanut työskennellä – ilman teitä tämä ja lukuisat muut kertomukset, jotka elävät sydämessäni, eivät olisi mahdollista. Kiitos lukijoilleni – vaikka kohta pudotan paperille sen viimeisen pisteen, jään miettimään muutosta ja mahdollisuutta: ehkä tapaamme jollain muulla foorumilla jonkun toisen otsikon alla.

Minne katosi median vastuu?

Keskustelua hormonaalisen ehkäisyn aiheuttamista veritulpista on käyty viime viikot joka puolella, tiedotusvälineissä, välitunneilla, kahvipöydissä.

Keskustelu on aina hyväksi. On tärkeää muistuttaa tyttöjä ja naisia heidän oikeudestaan saada laadukkaita ehkäisypalveluita, joissa myös ehkäisyvalmisteiden haittavaikutuksista puhutaan avoimesti.

On myös perusteltua muistuttaa ammattilaisia siitä, mitä hyvä ehkäisyneuvonta pitää sisällään. Hormonaalisen ehkäisyn aloitus sisältää aina huolellisen riskitekijöiden kartoituksen ja asiakkaan neuvonnan.

Nuorten naisten äkilliset sairastumiset ja kuolemantapaukset tietenkin järkyttävät ja tapausten myyntiarvon on huomannut myös media. Lehtien otsikot myyvät kauhua ja kuolemaa. ”Vaarallisia ehkäisypillereitä jaetaan ilmaiseksi” (IL 26.9.13), ”Veritulppa tilauksessa? Kohtalokas e-pilleri” (IL 29.8.13), ”Viimeisin e-pillereiden uhri Suomessa 32-vuotias nainen” (AL 22.9.13).

Lööppien tarkoitus on kerätä klikkauksia ja saada kuluttaja ostamaan lehden. Mitä räväkämpää ja tunteisiin vetoavampaa, sitä paremmin käy kauppa.

Mutta kun käsittelyssä ovat terveysteemat ja vieläpä sellaiset, jotka koskettavat myös nuoria, pitäisi lööppimaakareiden malttaa laskea kymmeneen ja juoda muutama kahvikuppi ennen otsikon liikkeelle laskemista.

Mitä nuorempi ihminen, sitä vähemmän hänellä on tietoa, johon lukemansa yhdistää. Vielä vähemmän on kriittistä medialukutaitoa – lehdessä sanottu on usein nuorelle täysin totta. Aikuisenkin voi olla vaikeaa pysyä rauhallisena, jos lehtiotsikko herättää kuolemanpelkoa ja huolta omasta tai vaikka tyttären turvallisuudesta.

Tapasin hiljan kaksi teinityttöä, jotka olivat lopettaneet e-pillerinsä kohuotsikoiden vuoksi. He olivat terveitä nuoria, jotka olivat tyytyväisinä käyttäneet pillereitään jo muutaman vuoden vailla minkäänlaista ongelmaa. Nyt tilalla olivat epäonniset kondominkäyttökokemukset ja jatkuva raskauden pelko.

Missä on median vastuu nuorista lukijoista? Veritulppateemasta uutisoidessaan vastuunsa tunteva toimittaja muistaisi mainita sen, että huolestuvan ihmisen tulee hakeutua lääkärin vastaanotolle tai vähintään soittaa puhelinneuvontaan ja käydä läpi omaa tilannetta yhdessä ammattilaisen kanssa.

Median arvokas tehtävä on välittää tietoa ja herättää keskustelua. Sen tehtävä ei voi olla hädän lietsonta ja ihmisen epätietoisuuteen jättäminen. Eritoten nuorta lukijaa ei voi ajaa tilanteeseen, jossa hänen on otettava kohtuuton vastuu itsestään, kun tavoittavissa olisi myös koulutettuja ammattilaisia, joiden kanssa vastuun voi turvallisesti jakaa.

Nuorten kanssa työtä tekevänä toivon, että toimituksissa pohdittaisiin hetki, miten tasapainoilla helpon rahan houkutuksen ja vastuullisen tiedotuksen välillä. Myyviä lööppejä saatanee rakennettua toisinkin, onhan meillä bigbrotherit ynnä muut ihan sitä varten.

Jos haluat välttää veritulpan, käytä ehkäisyä

Mediassa on puhuttu paljon Yaz ja Yasmin –merkkisten e-pillereiden veritulppariskistä. Uutislööpeissä mainitut 23 kuolemantapausta Kanadassa ovat linjassa yleisesti tiedossa olevan veritulppariskin kanssa. E-pillerit ovat edelleen turvallinen ehkäisymuoto.

Yhdistelmäehkäisyn, jossa on sekä keltarauhashormonia että estrogeenia, tiedetään aiheuttavan kohonneen veritulppariskin. Riski on noin kolminkertainen verrattuna naisiin, jotka eivät käytä hormonaalista ehkäisyä. Tämä tarkoittaa noin yhtä veritulppa tapausta 1000 – 2000 käyttäjää kohden vuodessa, joista kuolemaan johtavia on alle prosentin. Nämä tiedot löytyvät jokaisesta myydystä e-pilleripakkauksesta. Uutisoidut 23 kuolemantapausta Kanadassa ja neljä Suomessa ovat molemmat linjassa näiden tilastojen kanssa.

Hormonaalinen ehkäisy on lääkehoitoa siinä missä mikä tahansa muukin. Kuten verenpainelääkkeellä tai käsikaupasta saatavalla kipulääkkeellä, on e-pillereilläkin sivuvaikutuksia. Vaaralliset, saati henkeä uhkaavat sivuvaikutukset ovat erittäin harvinaisia. On huomattavasti todennäköisempää saada vaarallinen haittatapahtuma – jopa kuolla – tulehduskipulääkkeen aiheuttamiin komplikaatioihin. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa kuolee vuosittain 150-300 ihmistä tulehduskipulääkkeiden aiheuttamiin haittoihin.

Lääkäri tai ehkäisyyn erityisen perehtynyt hoitaja käy jokaisen potilaan kanssa riskitekijät läpi ennen hormonaalisen ehkäisyn aloittamista. Onko äidillä, isällä, siskolla,  tai muulla perheenjäsenellä ollut laskimoveritulppa alle 45-vuotiaana? Onko käyttäjällä sairauksia, jotka lisäävät riskiä? Onko aurallista migreeniä? Onko ylipainoa tai kohonnutta verenpainetta?

E-pilleriä voi käyttää varsin turvallisin mielin, jos riskitekijöitä ei ole.   Yhdistelmäehkäisyvalmisteet ovat erinomainen ehkäisymenetelmä sopivalle ihmiselle. Lääkärin ja hoitajan tehtävänä on selvittää, ketkä ovat soveltuvia niiden käyttäjiksi.

Yasmin-perheen e-pillerit eivät ole oleellisesti vaarallisempia kuin muutkaan e-pillerit. Eri pillerimerkkien veritulppariskistä on kiistelty vuodesta 1995 asti. Joissakin tutkimuksissa ns. neljännen polven pillerit, joihin Yaz ja Yasminkin kuuluvat, on todettu hieman lisäävän riskiä. Toiset tutkimukset taas eivät ole löytäneet eroa pillereiden välillä. Euroopan lääkintävirasto seuraa jatkuvasti erimerkkisten pillereiden veritulppariskiä.

Kaikki tutkimukset ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että laskimoveritulpan riski on aina suurin e-pillereiden käytön alussa. Vuoden käytön jälkeen riski on jo pienempi. Veritulpan riski on joka tapauksessa huomattavasti korkeampi, itse asiassa moninkertainen,  raskauden aikana ja pian synnytyksen jälkeen.

Jos olet tyytyväinen pillereihisi, sinulla ei ole mitään syytä lopettaa niitä. Jos olet kuitenkin huolissasi, ota yhteyttä lääkäriin.

Kirjoittaja: Dan Apter, Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan ylilääkäri

Lisää aiheesta:
Seksuaalisuus
Seksi
Ehkäisy