Category Archives: PokienPuhelin

En haluu oppia

Posted on by
Vastaus

”Minä ja kaveri tultiin koulun vessaan. Kaverilla oli tylsää tunnilla.”

”Ei oo kiva käydä koulua.. En haluu oppiakkaan.”

”Mitä pitää tehä, meni motivaatio kouluun.”

 

”Jokainen meistä voi oppia paljon enemmän kuin uskomme.”  – Kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen.

Koulut alkavat taas ja se kuuluu Poikien Puhelimessa. Joillekin tämä on ilon päivä ja toisille motivaation löytäminen on yhtä kivireen vetämistä. On yksilöllistä miten opitaan ja mikä on oma kyky vastaanottaa tietoa ja käsitellä sitä. Siihen vaikuttaa myös suuresti oma käsitys itsestä sekä itsetunto. Suuri tekijä on myös poikien omat vertaisryhmät tai kaveripiiri.

Mistä löytää motivaatio oppimiseen? Oppimiseen tarvitaan taitoa ja tahtoa. Taidot muuttuvat ja ne voivat muuttua. Tällainen käsitys olisi hyvä saada myös pojalle itselle iskostettua. Tämän lisäksi ilmapiiri, jossa uskaltaa yrittää, epäonnistumisia ei pelätä, omat onnistumiset ja edistymiset huomataan sekä tietää miksi harjoittelee, tällöin ollaan hyvin pitkällä.

Näitä asioita on tutkittu Jyväskylän yliopistossa ja Niilo Mäki Instituutissa.

Poikien oppimismotivaatioon vaikuttaa myös suuresti kaveripiirin tai vertaisryhmän palaute. Mikäli palaute saadaan kannustavaksi ja oppimisen ilosta saa nauttia luo se edellytykset myös heikommin pärjääville. Minä osaan minä pystyn. Minä olen juuri hyvä tällaisena. Tämä on tasoni. Tästä voin parantaa tämän verran jos haluan, mutta ei ole pakko. Tällainen sisäinen puhe on kannustavampaa kaikille.

Tietysti tähän tarvitaan aikuisten tukea. Palaute on hyvä saada realistiseksi ja konkreettiseksi. Miten poika saavuttaa asettamansa tavoitteet. Nämä tavoitteet kannattaa myös asettaa realistiseksi. Mikä on se taso, mikä juuri tälle pojalle on riittävä.

Myös temperamentti ja tunteiden hallinta ohjaa oppimista. Mikäli onnistumisiin ja epäonnistumisiin suhtautuu lamauttavalla tai itseään sättivällä asenteella voi se johtaa kierteeseen, jossa ei uskalla tai anna itsensä epäonnistua. Virheistä oppii ja on hyvä antaa lasten tehdä myös virheitä. Kun käy lapsen kanssa läpi tunteita ja antaa suurimman pettymyksen tasaantua, voidaan yhdessä miettiä mitä tästä opimme. Mitä voimme tehdä toisin ja miten hienoa on lähteä uudestaan yrittämään seuraavalla kerralla.

Viestimme kaikille koulunsa aloitteleville on:
Oppikaa edes jotain. Oppikaa elämää varten tai muuttuvia työmarkkinoita varten. Tai vaikka vaan ihan huvikseen, kunhan opitte jotakin.

Kursiivit ovat suoria lainauksia puhelimeen soittavilta lapsilta ja nuorilta.

Poikien Puhelin kuuntelee ja kuulee murheita ja arjen iloja arkisin klo 13-18 numerossa 0800 94884. Vastaajana on aina aikuinen koulutettu mies. Myös Poikien Puhelin chat palvelee arkisin 13-15.

 

 

 

 

Miten sinä kohtaat minut?

Posted on by
Vastaus

shutterstock_107158634Pojat ja nuoret miehet miettivät sukupuoltaan Poikien Puhelimessa, mitä se tarkoittaa, miten olla poika tai miten kasvaa mieheksi. Keskustelut ovat liikuttavia ja joskus hämmentäviä. Annamme miehenä olemisesta kuvan, joka on mahdollisimman laaja-alainen ja monimuotoinen. Kuulemamme mukaan omanlaiseensa miehuuteen valmiit pojat eivät läheskään aina saa ajatuksilleen vastakaikua arjessaan.

Kaksi fuksipukeutunutta nuorta tyttöä sadevaatteissaan on jäämässä junasta. Nuori mies säntää äkkiä heidän peräänsä. Tytöt katsovat peloissaan luomien alta mustahupparista miestä. Junanvaunun matkustajat valmistautuvat näppäilemään hätänumeroon. Mies ojentaa toisen tytön jättämän hupparin ja palaa katse maassa penkilleen. Viimeinen hänen rekisteröimänsä asia on kiitos ja hymy tytöltä.

Poikien kasvu mieheksi on huomattavasti värikkäämpää ja monimuotoisempaa, kuin 20 vuotta sitten. Silti ajoittain käymme keskusteluita, joissa poika tai nuori mies tulee kohdatuksi sukupuolensa yleistettynä edustajana koulussa, lähipiirissään, vapaa-ajallaan tai kaveriryhmässä.

Päiväkodissa isää lähestyy toisen pojan äiti. Äiti kertoo kirjoittaneensa kirjeen isän vaimolle, koska hänen poikansa on puhunut isän pojasta paljon ja haluaisi leikkiä pojan kanssa myös vapaa-ajalla. Isä nyökkäilee hämmentyneenä ja ottaa kirjeen vaivaantuneena. Kiskoo päällystakin päälleen ja poistuu aamuiseen räntäsateeseen.

On todella antoisaa kuulla kun pojat ja nuoret miehet haluavat rakastaa, hoitaa lapsia, hyväksyä seksuaaliset suuntautumiset ja sukupuolen moninaisuuden, puhua tunteistaan, kyseenalaistaa miehisyyden myyttejä sekä rooleja. Tilastojen valossa ja puhelimessa kuulemamme perusteella pojat ovat valmiita tulemaan onnellisiksi kukin omalla tavallaan – ja ovat myös valmiita sallimaan sen muille. Vastapainoksi kuulemme myös toisenlaista, kapeampaa käsitystä miehisyydestä.

Mies kävelee kauppakeskuksessa, väistelee ihmismassaa kuulokkeet korvilla. ”Ohita oikealta ohita oikealta” mies toistelee itsekseen. Suoraan kohti marssi keski-ikäinen naishenkilö. ”Vasemmalle, oikealle, minne väistän?” , miettii mies. ”Tulee suoraan kohti. Pelottaa. Osuma. Ei edes yrittänyt väistää. Hävettää.” -Saatanan juntti, kuuluu vielä yleisen hälinän läpi. Mies jatkaa matkaa ja miettii, että on syntynyt Helsingissä.

Nuoret ovat avarakatseisempia ja antavat enemmän tilaa monimuotoiselle miehisyydelle. Mitäpä, jos me aikuiset seuraisimme perässä? Olisimmeko esimerkkeinä tuleville sukupolville positiiviseina miehen malleina, sellaisina, joilla ei ole historian taakkaa ja pakon kaheleita kannettavanamme. Ne ovat nimittäin raskas taakka kantaa.

Monimuotoista miesten päivää!

Isänpäivän hiljaisuus

Posted on by
Vastaus

silhouette-1082129_1920Pikkupojat huutavat. Kiroilevat. Jurottavat ja haukkuvat tuttujaan rivosti. Kiljuvat mitä ehtivät, koettavat provosoida, kyselevät seksistä ja pienempien kiusaamisesta. Puhelin menee välillä kiinni kun joku loukkaantuu ja pojat nujakoivat. Sitten taas soitetaan.

Aika tavallisia Poikien Puhelimen 12-vuotiaita.

Juttelua jatketaan, vääntäen, filosofoiden, rajoja asettaen ja pöljimmille jutuille nauraen. Mutta sitten poikien ääni muuttuu. Siihen tulee asiallisuutta ja terää. Puhutaan nimittäin pyöristä ja mopoista.

Paljonko pojat tietävät niistä? Valtavasti. Hammasrattaistoa optimoidaan, kierteet on mietitty. Voimansiirto on suunniteltu, osia ostetaan käytettynä ja toteutus on alkanut.

Pohdin miten huutavat, kaoottiset, iloiset remupojat muuttuvat yht’äkkiä asiantuntijoiksi ja alan kysellä miten tämä kaikki on opittu. Isä opetti. Ja setä neuvoi ja naapurin äijä möi vanhat osat, jotka oli jääneet talliin.

Pojat ovat päässeet osaksi miesten maailmaa ja heille se on ollut tärkeää.

Tarina toistuu Poikien Puhelimessa kerran toisensa jälkeen. Joku isä opettaa legoilla rakentamista, joku pelaa tietokoneella, joku ottaa mehtätöihin mukaan, joku lähtee yhdessä lenkille, eräät lähtevät veneilemään ja joku lukee kirjoja lasten kanssa.

Ja pojat muistavat juuri sen. Sen jutun, jossa he ovat olleet mukana.

Johon he ovat päässeet osalliseksi.

Kaikkea vanhemmat eivät tietenkään saa opetettua, kuten tarinan pojistakin kävi ilmi. Mutta jos edes ne tärkeimmät saisi opetettua ja maailmaa avattua aikuisen miehen näkökulmasta piirunkaan verran.

Sillä surullisimpia keskusteluja ovat ne, joissa isien opetusten kohdalla lapsilla on vain hiljaisuus.

Hyvää isänpäivää!

Miesten on otettava vastuu väkivallan vähentämisestä

Posted on by
Vastaus

shutterstock_151887479Miehet tekevät suurimman osan suomalaisesta väkivallasta. Miesten asenteiden muuttaminen niin väkivallan uhreja kohtaan kuin väkivallan tekemistäkin kohtaan on suomalaisen väkivallan vähentämisen tärkein tehtävä.

Tasa-arvotyössä on tehokkainta etsiä ryhmä, jota tietty ongelma vahingoittaa ja alkaa ratkaista ongelmaa ensin heidän osaltaan. Lähtökohdaksi ei voida ottaa, että kaikkia ongelmia ratkaistaisiin kerralla. On voitava nostaa esiin yksittäinen ratkaistava asia kerrallaan, riippumatta onko kyse esimerkiksi naisten vai miesten epätasa-arvo-ongelmista. Miestyön kentässä on paljon erityiskysymyksiä, jotka ovat hyvin mieskeskeisiä – väkivalta on eräs näistä. Yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta on tehokasta keskittää resursseja ja keskusteluaikaa miehiin, jotka ovat yliedustettuna niin rikosten tekijöinä kuin uhreinakin.

Miesten tasa-arvo ry tuomitsi 7.9.2016 Ville Niinistön lausunnon, joissa Niinistö vaati miehiä ottamaan vastuuta miesten tekemästä väkivallasta. Heidän mukaansa on populistista vihanlietsontaa, uhrien asemaa vähättelevää ja seksististä lähteä ratkomaan väkivallan ongelmaa mieslähtöisesti.

Tämä on mielestäni täysin väärä lähtökohta keskusteluun väkivallasta yleensä ja seksuaalisesta häirinnästä erityisilmiönä. On ensiarvoisen tärkeää, että yhteiskunnassamme ilmeneviä väkivallan muotoja puretaan pala kerrallaan. On väärin ajatella, että yhden ihmisryhmän kokeman tai tekemän vääryyden vähentäminen olisi poissa muiden hyvinvoinnista.

Sisällöllisesti Niinistö on oikeassa nostaessaan esiin sukupuolten ja sukupolvien eron seksuaalisessa häirinnässä. Miehet ovat tehneet seksuaalisesta häirinnästä valtaosan, kuten muustakin väkivallasta. On olennaista, että miehet myöntävät ongelman olemassaolon ja puuttuvat siihen. Nyt kasvavat miessukupolvet ovat usealla saralla vähemmän väkivaltaisia kuin aiemmat sukupolvet, eikä tämä näy vain miesten vaan myös esimerkiksi väkivaltaan kuolleiden naisten määrän hitaana, mutta varmana vähenemisenä (Rikosuhritutkimus 2015). Tuloksiin on päästy tunnekasvatusta, väkivallattomuutta ja tasa-arvoa korostavalla koulutuksella, jota on kohdistettu erityisesti miehiin. Toivottavaa on, että tällaista työtä kohdistetaan jatkossa naisiinkin, mutta erityisesti miehiin keskittyneen väkivallan vastaisen työn menestystä ei voida kieltää.

Oman työurani aikana olen kohdannut joitain tuhansia väkivaltaa tehneitä tai sitä kohdanneita, pääosin nuoria miehiä. Heille väkivalta on ollut akuutti ongelma ja pääosin juuri miesten välinen ongelma. Itse ihmettelen, kuinka suuri osa nuorista yhäkin on perinteisten väkivaltakäsitysten alla – kykenemättömänä ottamaan vastuuta tekemästään väkivallasta tai hahmottamaan itseään sen uhriksi. On surullista seurata, kuinka miehet omalla väkivallallaan menettävät läheisensä, joutuvat ongelmiin lain kanssa, menettävät arvostuksen niin omissa kuin muidenkin silmissä. Tarpeeksi ajoissa kohdattuina he kuitenkin kykenevät vielä muuttamaan käsityksiään ja etsimään elämälleen uutta, heille itselleen ja heidän läheisilleen parempaa suuntaa.

Ei näihin miehiin keskittyminen ole seksismiä. Se on tasa-arvotyötä, josta hyötyvät kaikki.

 

Poikien Puhelin saa aikaan tunnekuohun

Posted on by
2

shutterstock_185962559Aina silloin tällöin – liian harvoin, mutta joskus – istahdan Poikien ja nuorten miesten keskuksen tiimin työhuoneeseen kuuntelemaan, kun yksi työntekijöistä vastaa Poikien Puhelimeen. Äsken tein niin, ja olen onnellinen siitä.

Olen onnellinen, kun sain nähdä ja kuulla työntekijän vastaavan rauhallisesti useaan kysymykseen. Vastauksissa annettiin monenlaista faktatietoa. Peniksen mittaa pohdittiin. Vastaaja kertoi geenien vaikutuksista, murrosiän vaiheista ja siitä, miten kukaan ei voi vaikuttaa peniksen kasvuun. Sitten siirryttiin tupakoinnin vaikutuksiin, kannattaako polttaa? Vaikuttaako se peniksen kokoon? Vastaaja kertoi, että saattaa vaikuttaa, sillä tupakointi heikentää verenkiertoa, jolloin voi olla, että penis ei pääse kasvamaan normaalisti. Jotain tutkimuksiakin aiheesta löytyy. Myös nuuskaaminen saattaa vaikuttaa, kertoo työntekijä vastauksen poikien kysymykseen nuuskan vaikutuksista. Jokainen tietysti itse päättää polttaako tai nuuskaako, mutta vastaaja ei suosittele.

Ai oot yksitoista? No, jos karvat jo kasvaa, sehän tarkoittaa, että murrosikä on alkanut. Niin, se ei ole sama kuin äänenmurros. Äänenmurros tulee jossain vaiheessa murrosikää, mutta murrosiässä tapahtuu paljon muutakin. Ai mitä muuta? Sitten työntekijä kertoo murrosiän kehityksestä. Toisessa päässä ollaan hiljaa.
Onko jääkiekkoilijoilla isot penikset? Ehkä kukaan jääkiekkoilija ei ole halunnut julkisesti kertoa peniksensä mittoja. Kenenkään ei kannata kertoa julkisesti. Todennäköisesti jotakin väliltä 9-17 senttiä, kuten suurimmalla osalla on. No nyt alkaa nämä mittakysymykset riittää. Oliko jotain muuta?

Ai sellaista olet saanut puhelimeesi. Hevonen harrastaa seksiä ihmisen kanssa? Mitä kautta sait sen? Joku lähetti linkin? Joo, kyllä se on kiusaamista. Jos lähettäjä oli aikuinen, on se jopa rikollista. On hienoa, että on kaikenlaisia appseja, mutta sitten on tuo kiusaamispuoli. Joo, ei kenenkään kannattaisi katsoa sellaista. Ai et tiedä, kuka lähetti? No, sun kannattais kuitenkin jutella asiasta vaikka vanhempiesi kanssa. Mitä sanot? Joo, kannattaa kertoa. Joo, kannattaa miettiä, että missä ryhmissä netissä pyörii. Ei ole pakko olla tuollaisessa mukana. Joo, kerro vaan vanhemmillesi.
Keskustelu alkaa päättyä. Vastaaja kehuu soittajaa sanoen, että olipa hyvä, että soitit, oli ihan parhaita puheluita pitkään aikaan. Joo, soitelkaa taas.

Jään jälleen kerran miettimään, missä muualla pojat voivat kysellä näitä kysymyksiä? Missä voi kysyä näin suoraan ja kiertelemättä kysymyksiä, jotka saavat useimmat miettimään, onko edes soveliasta tuon ikäisen kysyä tällaista? Pojilla on paljon kysymyksiä. Sanotaan, että aina kannattaa kysyä. Niin kannattaa. Mutta vastataanko heille? Poikien Puhelimessa vastataan.

Kyllä on ammattitaitoista porukkaa Poikien Puhelimessa. Isoja, aikuisia miehiä. Saavat pojat hyviä vastauksia ja mallia miehenä olemisesta. Olen liikuttunut. Ja ylpeä.

 

Mies miehen auttajana

Posted on by
Vastaus
_DSC8613

Kuva: Meeri Utti

”En voi puhua naiselle mun tunteista.” Ja siihen se keskustelu sitten jäikin.

Teimme Poikien Puhelimessa kokeilun, jossa erittäin kokeneet, puhelintyötä vuosia tehneet naiset vastasivat pojille tavallisten miesvastaajien sijaan. He vastasivat viisaasti, asiat suoraan ja kiertelemättä sanoen. Silti herkästi nuoren tarpeita havainnoiden. Juuri kuten palvelussa tapana on, liki samoin sanankäänteinkin kuin miesvastaajat. Silti auttamistyöstä ei vain tullut mitään.

Oletimme että pojat olisivat kyselleet naisilta naisista, seksistä ja seurustelusta, kuten tytöt kyselevät Poikien Puhelimessa miesvastaajilta. Oletimme poikien myös heittäytyvän tavallistakin humoristisemmiksi. Mutta näin ei käynyt. Vaikka pojat kykenivät puhumaan faktoista naistenkin kanssa. He kyselivät faktoja. Tunteista, elämänhallinnan ongelmista tai ihmissuhteista he eivät sen sijaan naisille puhuneet.

Poikien ja miesten kulttuurissa on omat avun antamisen ja vastaanottamisen tapansa. Vuonna 2015 miesten kommunikaatiosta väitellyt Ira Virtanen toteaa väitöskirjassaan miesten toisiaan auttaessaan käyttävän hiljaisuutta, kuuntelemista ja ei-sanallista kommunikaatiota avun antamiseen. Virtasen mukaan miehet eivät usko voivansa sanoittaa tai tuomita toistensa tunteita – he tarjoavat toisilleen vain tuen ja kuulijan haavoittuvaisella hetkellä. Miehisessä kohtaamisen tavassa on siis jotain mieserityistä. Tämän erityisyyden piirteiden havaitseminen voi olla miehille helpompaa, mutta oletan, että kyse on muustakin.

Nuoret miehet kertovat Poikien Puhelimessa ettei heillä ole ketään jolle he uskaltaisivat todella kertoa asioistaan. Vaikka heillä on kavereita ja tuttavien piirejä, ei heillä ole luotettuja aikuisia joilla puhua. He ovat yksinäisiä tavalla jota yksinäisyystutkija Niina Junttila kuvaa tosiystävien, luotettujen, puutteeksi. Tämä yksinäisyyden laji on juuri miehille ominaista. Poikien Puhelimen soittajat kertovat samasta ilmiöstä ja tarkentavat, että heiltä puuttuu erityisesti aikuisia miehiä joille puhua. Siksikin on arvokasta kun mies kuulee heitä. Arvostaen. Tosissaan ottaen.

Miehet ja pojat auttavat toisiaan omalla mieserityisellä tavallaan ja osa pojista olettaa saavansa tällaista apua vain miehiltä. Vaikka naiset olisivat kykeneviä tätä apua antamaan, ei osa pojista ole valmiita sitä vastaanottamaan. Sama luottamus oman sukupuolen apuun ja auttamistapaan koskee varmaankin osaa tytöistä. Sukupuolittuneelle neuvonnalle ja auttamiselle on käytännöllinen tarve, joka kannattaa huomioida nuoria kohdattaessa ja heille palveluja rakennettaessa.

2.-8.11. vietetään Miesten viikkoa.
Lisätietoja ja tapahtumia löydät kampanjasivuilta.

Viittaukset:

Junttila, Niina: Social competence and loneliness during the school years – Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission, 2010.

Virtanen, Ira: Supportive Communication in Finnish Men’s Friendships, 2015.

Mediahuuto opettaa poikia vihaamaan ja pelkäämään

Posted on by
1

shutterstock_58601296”Ebola-afrikkalaiset tulee Suomeen.” ”Haisee paska. Neekeripaska.” ”Tääl on sivistyneitä ihmisiä ja jotain neekereitä tulee satana.”

Poikien Puhelimen syksy on alkanut ja pojat puhuvat. Meno on aina Poikien Puhelimessa vauhdikasta, mutta jotain on muuttunut.

Vähemmistöjä haukutaan vähälahjaisiksi, loisiksi, uutena juttuna myös apinoiksi. Homot luvataan hakata, heidän tappamisellaan hekumoidaan. Juutalaisvitsitkin ovat ilmestyneet jostain. Puheissa kuuluvat viha ja hätä.

Tappouhkauksia tulee päivittäin, vastaajia kohtaan myös, mutta erityisesti vähemmistöjä kohtaan. Raiskaamisella ja pahoinpitelemisellä uhkaillaan, seikkaperäisiä suunnitelmia on jo valmiina.

Lapsen on kauhea olla tällaisen puheen kohteena. ”Ei kaikki tee mitään rikoksia ja jotkut suomalaisetkin tekee, tää on aivan hullua, eiks tää oo väärin vaan että tää on tällaista,” parahtaa nuori poika. Maahanmuuttajanuoret ja vähemmistöihin kuuluvat nuoret kertovat, että ympäristö tuntuu vihamieliseltä. Heitä katsotaan sivusilmällä. Toinen poika kertoo, että Suomi on ihana maa, hän on niin tyytyväinen. Mutta miten Suomesta voi joutua karkotetuksi, kun on huudeltu?

Poikien jutut ovat kaikuja aikuisten puheesta. Nuoret lukevat aikuisten verkkokeskusteluja, twiittejä, uutisia. Aikuisten viha, pelot ja provokaatiot ovat heidän kasvuympäristönsä. Suomalaispojat ihmettelevät vanhempiensa puheita, eräs kyselee kuinka vanhemmat voivat puhua tällaisia, väittää tietävänsä kaiken paremmin, puhua asioista muka kaikkien suomalaisten nimissä?

Tahtomattaankin pojat omaksuvat ympäristöstään arvoja ja tapoja käydä keskusteluja. Vihan ja keskustelemattomuuden kesän jälkeen pojat huutavat jo samaa huutoa kuin aikuisetkin.

Huudon keskellä rauhallisen aikuisen ääni vaikuttaa vieläkin. Poikien Puhelin opettaa nuoria argumentoimaan, ottamaan muita huomioon, lukemaan mediaa, laittamaan asioita mittasuhteisiin.

Samoja opetuksia toivoisi lasten vanhemmiltakin. Vihan ja pelon istuttaminen nuorten mieleen tekee pahaa niin heille kuin yhteiskunnallemmekin.

Poikien puheet tunteista ovat kiroilua

Posted on by
Vastaus

shutterstock_185962559Pojat puhuvat tunteista Poikien Puhelimessa. Yleisin tunne on vitutus. Toisinaan heitä panettaa. Ei siis ole ihme jos ”tunnekasvatus” menee osittain ohi osalta pojista.

Yleinen rakkauseetos sisältää paljon enemmän tunteita kuin nämä Poikien Puhelimessa kuulemamme tunteet. On sanoja ja syy-seuraus-suhteita jotka ovat osalle pojista käsittämättömiä. Esimerkiksi seksi yhdistetään tunnepuheessa aina rakkauteen. Hyvä jos näin on, mutta saa siitä nauttia muutenkin, varsinkin murrosiässä.

Ihastumisesta ja rakastumisesta pitää puhua pojille, mutta myös muista tunteista kuten vihasta ja seksuaalisen halun herättämistä tunteista. Hyvä esimerkki on itsetyydytys. Pojille se on runkkaamista. Jos siitä puhuttaessa kerrotaan atmosfäärin luomisesta ja sopivasta virittäytymisestä, niin ei ole ihme jos osalta pojista tämä suhisee ohi. Se on hyvin kaukana pornosivustosta ja/tai omasta kädestä, todellisuudesta jota pojat elävät.

Poikien Puhelimessa jotkut pojat kertovat haluavansa panemaan. On normaalia haluta ja hyvä, kun kertovat siitä anonyymissä puhelinpalvelussa. Silloin heille selitetään mitä tämä käytännössä merkitsee: Ei tosielämä ole pornoa. Ei sitä vain marssita panemaan. Pitää pystyä kommunikoimaan ihmisen kanssa ja jopa kohteliaasti ja ystävällisesti. Tärkeintä on saada luottamus heräämään. Toisaalta voi tulla pakit. Mikä pettymys eli vitutus se onkaan. Tulee vihan tunteita ja niitäkin on opittava käsittelemään. Poikien Puhelimessa tällainen keskustelun aloitus ”mä haluun panemaan” nähdään mahdollisuutena antaa seksuaali- ja aggressiokasvatusta; miten luoda suhteita sekä selvitä pettymyksistä ja pärjätä vaikeiden tunteiden kanssa.

Kyllä pojat puhuvat tunteistaan paljon. Puhe on verhottu erilaiseen huntuun kuin mihin kasvattajat ja aikuiset ovat tottuneet. Se on kieltä, jota pojat puhuvat keskenään. Puhelimessa on anonyyminä helppo puhua juuri niin kuin poikien alakulttuurissa puhutaan. Siihen on hyvä tarttua. Voi ohjata poikia puhumaan asioista myös toisella tavalla ja kertoa heille myös toisenlaisista tunteista ja nimetä ne. Mutta ei ylhäältä alaspäin vaan alhaalta ylöspäin, poikien kielellä ja tavoilla.

Näin pojat voivat tulevaisuudessa valita oman tiensä ja tapansa toimia.

Tutustu Poikien Puhelimen vuosiraportteihin.

Inttiin

Posted on by
Vastaus

Heinäkuun 8. päivänä astuu palvelustaan suorittamaan noin 12 300 uutta alokasta. Intin alkaminen herättää monia tunteita.  Toisaalta intoa, mutta myös jännitystä omasta pärjäämisestä ja siitä mitä on edessä.

Asumiseen ja talouteen liittyvät asiat kannattaa hoitaa siviilissä jo ennalta kuntoon, näin palveluksessa olo helpottuu ja voi keskittyä paremmin varusmiespalveluksen suorittamiseen.

Varusmiespalvelus on fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa aikaa. Vaikka fyysistä kuntoa olisi kohottanut inttiä varten, saattaa eteen tulla ongelmia muun jaksamisen kanssa. Tilanne on outo kun uusia naamoja on tupa täynnä, totuttu yksityisyys on menetetty, käskyjä täytyy totella ja elämän on tiukasti aikataulutettua. Koko ajan on kiire, mutta kohta taas odotellaan ja turhautumistaan ei voi oikein ilmaista. Uusiin tyyppeihin tutustuu tiiviin yhdessäolon lomassa ja hauskaakin voi olla, toki leirillä väsyneenä kaatosateessa hauskuutta voi olla vaikea välillä löytää.

Varusmiespalveluksen aikana tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Suurin osa alokkaista sopeutuu ”talon tavoille” parissa viikossa, aina ei kuitenkaan näin käy. Ongelmia on turha hautoa ja asioita kannattaa selvittää kantahenkilökunnan, sosiaalikuraattorin ja sotilaspastorin kanssa tai soittamalla Varusmiesten tukipuhelimeen.

Nuoret aikuiset ovat itsenäisiä ja pärjäävät monesti loistavasti, silti varusmiesten omaisten kannattaa muistaa kysellä silloin tällöin kuulumisia ja olla kiinnostuneita siitä miten nuorella menee.

Uusi tilanne tuo pintaan erilaisia tunteita ja joskus palveluksessa olo voi tuntua äärettömän raskaalta. Omaisten, kavereiden ja Puolustusvoimien omien palveluiden lisäksi varusmiehiä tukee jaksamisessa myös Väestöliiton Varusmiesten tukipuhelin 0800 180 362 Arkisin 18-20.

Hyvää palvelusaikaa erälle II/2013!