Ja lopuksi aukeaa uusi ovi

shutterstock_106255526
Kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa seuraava. Ajattelemalla myönteisesti pääsee eteenpäin, vaikka se ei olekaan aina helppoa.

Kevääseen asti kävin työuravalmennuksen kurssilla ja sitä kautta sain toisen työkokeilupaikkani. Olen nyt työkokeilussa eräällä maahanmuuttajaneuvontaa antavalla taholla. Paikassa annetaan monikielistä neuvontaa mm. romaniaksi, italiaksi, englanniksi ja suomeksi. Toimin neuvonnan lisäksi avustajana muutamassa vapaaehtoisia koordinoivassa projektissa.

Nykyinen työtehtäväni on mielenkiintoinen, ja ihanien työkavereiden ansiosta ilmapiiri on rento ja kannustava. Pidän tässä työssä erityisesti siitä, että työskentelen uussuomalaisten kanssa ja saan tehdä työtä ihmisten parissa. Usein meille tuleva asiakas tarvitsee apua, kun kielitaito ei ole riittävä tai jokin asia on hänelle epäselvä. Palkitsevinta työssä on nähdä helpotus asiakkaan kasvoilla kun hän ymmärtää, että ongelmiin löytyykin ratkaisu. Se tuntuu ihanalta!

Helpotuksekseni sain vihdoin ja viimein opetushallitukselta päätöksen, että suorittamani kansainvälisten suhteiden maisterin tutkinto on rinnastettu Suomessa suoritettavaan ylempään korkeakoulututkintoon. Olen siis nyt virallisesti tunnustettu maisterin tutkinnon suorittanut täälläkin.

Lopuksi haluaisin kertoa, että olen ylpeä omasta polustani Suomessa. Tänne muuttamisesta on nyt kolme vuotta aikaa ja kielitaito kasvaa joka päivä. Yksi askel eteenpäin oli tekemäni suomenkielen YKI-todistus. Eräänlainen itsensä kehittämisen prosessi on edennyt ja verkostoni ovat kasvaneet tänä aikana. Tuntuu, että työllistyminen on jo aivan lähellä.

Oma työuramentorointiryhmäni lopetti syksyllä ja sen päätteeksi tunnen nyt olevani kokemusta rikkaampi. Sain uusia ystäviä ja tärkeää tietoa sekä kokemusta työmarkkinoista. Haluaisin kiittää kaikkia mukana olleita ja suositella työuramentorointia jokaiselle, joka tarvitsee ohjausta työurallaan, erityisesti uussuomalaisille. Kaksi päätä on parempi kuin yksi!

Toivo, tule takaisin

Pian Suomeen tuloni jälkeen pääsin kielikurssille. Vuoden kuluttua siitä sain todistuksen kurssilta, kielitaito oli parantunut ja olin päässyt tutustumaan suomalaiseen työkulttuuriin. Olen myös sopeutunut paremmin suomalaiseen elämään. Vuoden vaihtumisen jälkeen olen minäkin lähtenyt kohti uutta: seikkailuun nimeltä työpaikan etsiminen.

Kurssilla ollessani olin vielä innokas ja minulla oli paljon toiveita tulevasta. Nyt pääni on täyttänyt täyspäiväisesti työnhaku. Se on ensimmäinen ajatus kun herään aamulla ja viimeinen ennen nukkumaan menoa. Tähän mennessä olen lähettänyt yli 30 hakemusta. Katson joka päivä internetistä työpaikkoja, luen ja mietin mitä olisi hyvä tehdä. Olemme mentorini kanssa tehneet yhdessä työhakemuksia. Hän on antanut tukea, vinkkejä ja tehnyt tarvittavia korjauksia.

Olen alkanut ymmärtämään, kuinka vaikea täällä on työllistyä. Tiesin sen jo aiemmin, mutta silloin oli vielä enemmän toivoa. Olen myös miettinyt onko minussa jotain, kun kukaan ei kutsu haastatteluun.

Kuitenkin olen oppinut, ettei saa antaa negatiivisuuden voittaa, aina täytyy unelmoida ja toivoa. Koskaan ei saa luovuttaa. Minulla on paljon hyviä ideoita ja tiedän voivani olla hyödyksi. En siis luovuta ja unelmoin työpaikasta. Vaihtoehtoa ei ole.

Paulan mentorivuosi

Sydämen lyöntejä

Kahvia, keksejä, juustoa, viinirypäleitä, mentoreita, aktoreita ja muita Womento-mentoroinnin aktiivinaisia… Lyhyesti sanottuna: lämmin ja ystävällinen ilmapiiri.

Edellinen kuvaukseni on tapahtumasta, joka järjestettiin Womenton naisverkoston jäsenille. Illan aikana ohjelmassa oli katsauksia mentoroinnin saavutuksista ja tulevaisuuden yhteistyösuunnitelmista sekä esitys Metropolian opiskelijan (yamk) Satu Kinnunen opinnäytetyöstä Koulutettujen Suomeen muuttaneiden naisten kokemuksia työuramentoroinnista.

Ja sitten, yhtäkkiä, olimme siinä kaikkien ihmisten edessä. Vain minä ja mentorini Tiina. Tarkoitus oli kertoa alkaneesta mentorointisuhteesta ja kokemuksiamme siitä. Se tuntui jotenkin hyvin tunteita herättävältä hetkeltä. Huomasin, että ääneni vapisi ja sydän alkoi hakata yhä nopeammin. Olin etukäteen miettinyt, mitä aion kertoa ja rakentanut lauseita suomeksi valmiiksi. Mutta siellä edessä tunsin vain sydämen tihenevät lyönnit. Sain rauhoitettua itseni kuitenkin ja kerroin mistä olen Suomeen muuttanut, mitä olen kotimaassani tehnyt ja millaisia tavoitteita tulevaisuudessani on. Tiina kertoi olevansa jo toista kertaa mentorina mukana ja kuinka tärkeää maahan muuttaneelle on saada ammatillista tukea ja vinkkejä alan kollegalta.

Lisäisin siihen, että tuki on hyvin tärkeää, mutta me maahan muuttaneet asetamme myös omia esteitä itsellemme: kielitaitoa ei koeta tarpeeksi hyväksi tai tutkintoa ei pidetä riittävänä työtehtävään. Joskus taas liian suuri pelko edessä olevasta tuntemattomasta estää toimimasta. Minusta on tärkeää löytää oma tavoite sekä se tie, joka sinne johtaa.

Loppujen lopuksi, sydämen nopeista lyönneistä huolimatta, oli ihana ilta. Se sisälsi paljon keskustelua ja rentoa tunnelmaa sekä yhden pienen pelon ylittämisen.

Curriculum vitae – sinun käyntikorttisi

paulajatiina_1Kolmannella tapaamisella  keskityimme mentorini Tiinan kanssa CV:n läpikäymiseen ja muokkaamiseen.

Työpaikkaa hakiessa on siis lähdettävä liikkeelle CV:stä ja siitä, miten ilmaista houkuttelevasti työhistoriansa. CV:tä laatiessa on oltava huolellinen, koska se toimii samalla käyntikorttina. Tämän käyntikortin perusteella työantaja sitten päättää, kutsuuko hän työhaastatteluun vai ei.

Entä onko sillä sitten väliä, miltä CV näyttää, miten teksti tai kuva on aseteltu ja millä fontilla on kirjoitettu? Minusta on! Jos joku asiakirja ei näytä houkuttelevalta, ei minua edes kiinnosta lukea sitä läpi, jolloin automaattisesti myös sisältö muuttuu epäkiinnostavaksi. Pähkinänkuoressa: huonosti suunniteltu CV antaa kuvan huonosta hakijasta.

Mentoritapaamisessa Tiina antoi hyviä vinkkejä siitä, mitä CV:ssä kannattaa painottaa ja mitä voin kehittää paremmaksi. Minulle oli yllätys, että Suomessa painotetaan eri asioita kuin mihin olin aiemmin tottunut. Ansioluetteloa tehdessä on osattava tasapainoilla tiiviisti esitettyjen, mutta ydinasiat kuitenkin sisältävien tehtäväkuvien kanssa. Pelkkä kuvaus ”toimistotyö” ei kerro työnantajalle vielä tehtävistä mitään, mutta kaikkea ei kuitenkaan voi kirjoittaa auki.

Opin tässä tapaamisessa, että minun on oltava työnhakemuksia kirjoittaessa tarkempi. Yksityiskohdilla on merkitystä! Kotitehtäväkseni sain muokata CV:n ohjeiden mukaan ja sitten alankin olemaan valmis hakemaan työtä!

Optimismia ja toivoa työnhaussa!

Ensimmäinen tapaaminen mentorini kanssa oli Väestöliitossa tapahtuva mentoriparin alkutapaaminen. Keskusteli eteni siten, että aluksi me vain puhuimme vapaasti omasta elämästä ja lähtökohdista. Minä kerroin mentorilleni Tiinalle opiskelleeni kansainvälisiä suhteita Romanian yliopistossa. Puhuimme myös siitä, miten romanialainen koulutusjärjestelmä toimii ja miksi minä olen päättänyt muuttaa Suomeen. Näistä asioista olen lyhyesti kertonut myös teille lukijoille edellisessä blogitekstissäni.

Tiina kertoi minulle, että hän työskentelee opetusneuvoksena opetus- ja kulttuuriministeriössä. Olen erittäin tyytyväinen, koska hänellä on vaikuttava työura ja elämänkokemusta.  Uskon että näillä kokemuksilla hän voi neuvoa ja tukea minua löytämään paikkani täällä.

Alkutapaamisessa keskityimme tekemään työsuunnitelmaa mentorointivuotta ajatellen. Vaihdomme yhteystietoja ja sovimme jo uuden tapaamisen.

Toinen tapaamisemme oli kahvilassa. Tunsin oloni heti luonnolliseksi uuden mentorini seurassa, sillä hänen luonteensa on avoin ja hänen kanssaan on helppo keskustella. Minusta tapaaminen oli hyödyllinen, koska Tiina näytti mistä etsiä oman alani työpaikkoja. Uskoisin, että tämä toinen tapaaminen hyödytti myös Tiinaa, sillä hän tuntee minua ja taustojani nyt paremmin. Se puolestaan helpottaa hänen työtään mentoroida minua.

Katsoimme netistä yhdessä, millaisia työpaikkoja alaltani ylipäätään löytyy. Sovimme siitä, että kirjoitan seuraavaa tapaamista varten työhakemuksen saatekirjeen sekä ansioluettelon ja käymme ne sitten yhdessä läpi. Seuraavalla kerralla korjaamme hakemukset yhdessä ja lähetämme potentiaalisille työnantajille.

Täytyy myöntää, että olen joka kerta innokas tapaamaan mentoriani, koska hän antaa minulle luottamusta itseeni sekä herättää optimismia ja toivoa työnhaussa!

Paulan mentorointivuosi alkaa

Lopetettuani opinnot kotimaassani, en yrittämisestä huolimatta onnistunut löytämään työpaikkaa, josta saisin riittävästi henkistä tai taloudellista hyötyä. Erään täynnä pettymyksiä olleen päivän päätteeksi päätin lopulta muuttaa Saksaan. Sain sieltä työtä ravintola-alalta, josta minulla ei ollut aiemmin mitään kokemusta. Saksassa tapasin myös miehen, josta tuli minun toinen puoliskoni. Pian syntyi myös meidän pieni poikamme Patrick. Samoihin aikoihin muutimme jälleen. Tällä kertaa muutimme Suomeen, sillä mieheni työpaikka oli täällä.

Vietin vuoden äitiysloman poikani kanssa, jonka jälkeen päätin että oli aika tehdä jotain. Ensimmäinen askel oli tilata suomenkielen kurssi. Vastaus kurssille pääsystä tuli pian ja tammikuussa 2013 aloin opiskella tätä kieltä. Kieliopinnot sisältävät kaksi harjoitteluajanjaksoa, mutta kieliopiskelijan tulisi itse etsiä harjoittelupaikka. Aluksi se tuntui helpolta, mutta täytyy myöntää, että saatuaan aina kielteisen vastauksen alkaa etsiminen olla turhauttavaa.

Etsin aina fiksuja ihmisiä ympärilleni, joilta voin oppia jotain hyvää. Toivoin löytäväni henkilön, joka antaisi neuvoja ja tutustuisi minuun ilman ennakkoluuloja. Mutta en tiennyt mistä etsiä tai löytää tuota henkilöä. Mahdollisuuteni tuli kun hain harjoittelupaikkaa Väestöliiton monikulttuurisesta osaamiskeskuksesta. Aloitettuani harjoittelun ymmärsin haluavani mukaan mentorointiryhmään ja tarvitsevani itsekin työuramentorin.

Ei kestänyt kauaa kun sain tietää että mentori, henkilö joka olisi halukas auttamaan minua, oli löydetty ja pääsisin osallistumaan mentorointiryhmään. Viimein edessä oli mentorini tapaamispäivä – jännitys kasvoi, sisälläni myllersi tunteiden vuoristorata ja päässäni pyöri kysymyksiä jo ennen näkemistä.

Tässä blogissa jaan kokemuksiani Womenton työuramentoroinnista ja työnhausta korkeasti koulutettuna Suomeen muuttaneena naisena. Mentorini Tiina toimii opetusneuvoksena opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Lisätietoa naisten mentoriverkosto Womentosta: www.vaestoliitto.fi/womento