Tekisin välikysymyksen maahanmuuttajanuorten huoltajista

VL-nuoret_2011_014Suomessa on yhä enemmän nuoria, joiden oikeus yhteiseen perhe-elämään ei toteudu. Kyse ei ole laajennetuista perheistä vaan ydinperhekäsityksen mukaisista nuorista, jotka eivät saa huoltajiaan Suomeen.

Vuonna 2013 tehtiin yhteensä 157 kansainvälistä suojelua saaneen alaikäisen huoltajaa koskevaa oleskelulupapäätöstä. Näistä vain yksi oli myönteinen. Kielteiset päätökset johtuvat ennen kaikkea lainsäädäntöön ja hakukäytäntöihin 2010-luvulla tehdyistä kiristyksistä, joiden seurauksena nuori ehtii täyttää 18 vuotta ennen huoltajaa koskevaa oleskelulupapäätöstä.

Vuonna 2010 linjattiin, että hakijan tulee olla alaikäinen vielä sinä päivänä, kun päätös perheside­hakemukseen tehdään. Ei siis riitä, että nuori on alaikäinen silloin, kun hakemus jätetään.

Vuoden 2012 alusta Suomessa asuva perheenkokoaja ei ole voinut enää jättää hakemusta perheenjäsenensä puolesta Suomessa. Perheenjäsenen, esimerkiksi huoltajan, lapsen tai muun omaisen, on itse jätettävä hakemus Suomen edustustoon ulkomailla. Samaan aikaan edustustoverkostoa on supistettu.

Jo pelkkä hakemuksen jättäminen on äärimmäisen vaikeaa. Monet joutuvat matkustamaan erittäin pitkiä ja vaarallisiakin matkoja toiseen maahan. Vuonna 2013 jo pelkkä oleskeluluvan jättäminen maksoi Etiopiassa 385 euroa ja se peritään etukäteen hakemusta jätettäessä. Lisäksi Maahanmuuttovirasto edellyttää, että hakemuksen jättäjä oleskelee laillisesti siinä maassa, jonne hän jättää hakemuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi somalialaisella hakijalla tulee olla riittävät varat, byrokratiaosaaminen ja tietotaito paitsi Suomen, myös Etiopian viranomaisten kanssa asioimiseen.

Jos hakija on Somalian kansalainen, hänen hakemuksensa käsittely kestää useita kuukausia senkin jälkeen, kun hän on lopulta onnistunut jättämään hakemuksen. Tämä johtuu siitä, että Suomen valtio ei hyväksy Somalian passia matkustusasiakirjana, vaan hakijoille tulee tehdä tarkat haastattelut.

Perheen ja turvallisten omaissuhteiden merkitys kotoutumisessa ei katoa ihmisen täytettyä 18 vuotta. Keskinuoruus on ikävaihe, jossa tarvitaan tilaa itsenäistymiselle, mutta edelleen vanhempien tukea, luottamusta ja aikaa.

Tekisi mieli kysyä välikysymys: ”mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että suomalaisen oleskelulupapolitiikan vuoksi ilman vanhempiaan jääneet, Suomesta kansainvälistä suojelua saavat nuoret saavat tarvitsemansa sosiaalisen tuen ja mahdollisuudet kehittyä täysivaltaisiksi kansalaisiksi?”

Yksineläjän arki Euroopassa

Anneli Jäätteenmäkiblogiinpallot

AnneliJ_0342Suomessa asuu yli miljoona ihmistä yksin. Silti heidän asioistaan puhutaan hyvin vähän.

Mutta yksineläjien unohtaminen tarkoittaisi, että unohtaisimme yli 40% suomalaisista kotitalouksista. Yhden hengen asuntokuntia on Suomessa enemmän kuin kahden tai useamman hengen asuntokuntia.

Tilastot osoittavat, että Pohjois-Euroopassa on yleisempää asua yksin kuin Etelä-Euroopassa. Pohjolassa avioerot ovat yleisempiä kuin Etelässä. Etelä-Euroopassa on yleisempää, että isovanhemmat asuvat yhdessä muun perheen kanssa.

Eteläeurooppalaiset nuoret asuvat pidempään vanhempiensa luona. Pohjoismaissa nuoret itsenäistyvät varhaisessa vaiheessa – ja heidän myös odotetaan tekevän niin.

Vaikka kulttuurit ovat erilaisia, yksi asia on varma: yksineläjiä koskettavat samat arjen haasteet, asuivatpa he sitten Pohjois- tai Etelä-Euroopassa.

Yksineläjä kohtaa arjen vaikeudet yksin, ja se voi tehdä arjesta haastavaa. Yhden hengen taloudet ovat haavoittuvaisempia esimerkiksi työttömyyden tai vakavan sairauden sattuessa omalle kohdalle.

Eläminen on kalliimpaa yksineläjälle. Vuokra on yhtä kallis, asuipa asunnossa yksi tai kaksi henkeä. Kaupan ruokapakkaukset on yleensä mitoitettu useamman hengen talouksille. Pienet pakkaukset ovat suhteessa paljon kalliimpia.

Köyhyys on yleisempää yksinelävien talouksissa. Tämä ongelma on tunnistettava ja siihen on puututtava. Toimeentulotukea saaneista kotitalouksista yksinasuvien osuus on Suomessa yli 70%.

Suurin osa yksineläjistä on naisia. Monissa Euroopan maista puuttuu yhteiskunnan tarjoama tukiverkko ja ikääntyvien naisten köyhyysriski on täten korkeampi.

Yksin eläminen sopii toisille. Itsenäisyys ja riippumattomuus voivat tuntua vapauttavalta. Ennen vanhaan kodit olivat niin pieniä ja tilaa oli niin vähän, että nuoresta oli ihanaa päästä pois ja aloittaa oma elämä. Tähän piti tietysti olla taloudelliset edellytykset.

Hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä meille kaikille, asuimmepa sitten yksin tai kimpassa toisten kanssa.

Myös toisten kanssa asuva voi tuntea olevansa yksinäinen. Opetellaan olemaan ihmisiä toisillemme. Läsnäolemisen taito on kultaakin kalliimpaa. Sen arvo ei vähene koskaan.

Anneli Jäätteenmäki on Euroopan parlamentin jäsen ja Keskustan eurovaaliehdokas

Monien mahdollisuuksien Eurooppa

Anne-Mari Virolainen

blogiinpallot

kuvaNäissä vaaleissa on kyse paitsi siitä, miten asioita Euroopan parlamentissa hoidetaan, myös siitä, minkälaista Eurooppa nuorillemme rakennamme. Rakennammeko mahdollisuuksien Eurooppaa vai käännymmekö impivaaraksi. Minusta vastaus on selvä: Euroopan on oltava edelleenkin edelläkävijä ja mahdollistaja.

EU on syntynyt Euroopan hiili- ja teräsyhteisön jalanjäljille. Unionin ensisijaisena tavoitteena on ollut rauhan ja vakauden aikaansaaminen sotien runtelemaan Eurooppaan. Taloudellinen vakaus ja koheesio eli keskinäinen vetovoima tai yhteenkuuluvuus olivat elementtejä, joiden nähtiin lisäävään rauhanomaista rinnakkaiseloa. Toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa koheesiolla haettiin ymmärrystä siitä, että naapurimaassa asuu ihan samanlaisia ihmisiä kuin omassa maassani. Että emme ole vihollisia vaan eurooppalaisia.

Vuosikymmenten aikana koheesio-sanan sisältö on laajentunut vähintään yhtä paljon kuin EU:kin – ja hyvä niin. Nykyisin EU:ssa koheesiota haetaan niin alueellisesti, kilpailullisesti kuin sosiaalisesti. Minun Euroopassani koheesio on sana, joka antaa nuorille mahdollisuuksia. EU:ssa on käytetty paljon voimavaroja nuorten kansainvälisyyskasvattamiseen. Jo peruskouluissa on ohjelmia, jotka vievät lapset ja nuoret tutustumaan kouluihin ja tapoihin elää toisissa jäsenmaissa. Toisen asteen kouluissa on erilaisia vaihto-ohjelmia eri koulutusohjelmissa.

Kansainvälisyyskasvatus on lähestulkoon parasta EU:ssa. Vapaan liikkuvuuden takia nuoremme saavat mahdollisuuden nähdä ja kokea, avartaa maailmankuvaansa, mutta turvallisesti ja ohjatusti. Uskon, että maailmankuvan avartaminen tuo mukanaan paitsi sitä alkuperäistä ymmärrystä kansojen ja kansalaisten välillä, myös uusia mahdollisuuksia ja uusia avauksia. Ja nämä puolestaan lisää taloudellista toimeliaisuutta ja työpaikkoja – hyvinvointia.

Nuoremme ovat tulevaisuutemme ja tulevaisuus on aina paras investointikohde. Onneksi tämä onkin jo osin EU:ssa oivallettu. Tästä on hyvä jatkaa.

Anne-Mari Virolainen on Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja ja europarlamenttiehdokas

Naisten vaikea puolustaa oikeuksiaan vahvoja perinteitä vastaan

Annika Lapintie
blogiinpallot

annika1-300dpiNaisten ja tyttöjen oikeuksien kohentaminen, koulutus ja seksuaalivalistus ovat hyviä ja tehokkaita keinoja edistää tasa-arvoa ja nostaa ihmisiä köyhyydestä. Naisten koulutustason nousu vaikuttaa koko kansantalouteen, hillitsee väestönkasvua, ja lisää tasa-arvoa. Väestön koulutustaso myös periytyy nimenomaan äitien kautta.

Heikosti koulutettuina ja usein lukutaidottomina köyhimpien maiden naisilla ei ole välineitä puolustaa oikeuksiaan vahvassa istuvia perinteitä ja tapoja vastaan, vaikka lain tasolla heillä yhtäläiset oikeudet olisivatkin. Avainasemassa ovat siksi tyttöjen saaminen kouluun ja kouluissa annettava opetus.

Naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan on ehdoton. Ihmisellä tulee olla oikeus itse ja ilman pakkoa ja väkivaltaa päättää kehostaan, kumppaneistaan, ja kuinka aktiivisesti ja millä tavoin omaa seksuaalisuuttaan toteuttaa.

Ennenaikaisten raskauksien estämisellä on suuri vaikutus siihen, että tytöt kouluttautuvat ja menestyvät elämässä. Myös sukupuolitautien leviäminen on keskeinen este kehitykselle monissa maissa.

Valitettavasti itsestään selvä oikeus raskaudenkeskeytykseen ei toteudu edes kaikissa EU-maissa. Suomessakin raskaudenkeskeytys vaatii vielä erityisen syyn ilmaisemisen. Mielestäni aborttiin hakeutumisen tulisi itsessään riittää syyksi ja ilmaukseksi sille, että päätös on harkittu.

Seksuaalioikeudet ja kouluissa annettava seksuaalikasvatus eivät ole mitättömiä juttuja. Tietoa ja valistusta tarvitsevat sekä tytöt että pojat. Seksuaalioikeuksien ja -kasvatuksen sisällyttäminen Suomen ja EU:n kehitysyhteistyöhön on tärkeää.

Valistus ei kuitenkaan yksin riitä, vaan olennaista on liittää seksuaalioikeudet yleisiin kehitysyhteistyön tavoitteisiin köyhyyden poistamisesta. Tieto omista oikeuksista ei lohduta, jos naisten koko päivä kuluu ruoanlaittoon tai veden kantamiseen pitkien matkojen takaa.

Naiset tekevät monissa vähiten kehittyneissä maissa valtaosan kodeissa ja pelloilla tehtävästä ruumiillisesta työstä. Kaivot, pesukoneet ja sähköt ovat edellytys sille, että heillä on aikaa myös käytännössä soveltaa saatavilla olevaa tietoa omista oikeuksistaan, ja murtaa alistavia perinteitä jokapäiväisessä elämässään.

Annika Lapintie on Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja EU-vaaliehdokas

Eurooppalaisilla lääkkeillä parempi huominen

Henna Virkkunen
blogiinpallot
kuvaUsein eurovaalien yhteydessä keskustelu kansallisesta politiikasta ja Euroopan unionin tasolla tehtävästä politiikasta menee sekaisin. Pelkään pahoin, että jos Euroopan laajuisesti lähdettäisiin harmonisoimaan vaikkapa opintotukietuuksia, nuorten työttömyysturvaa tai nuorisotakuuta, pohjoismaat – Suomi muiden mukana – jäisi alakynteen. Turvaverkkomme ovat huomattavasti paremmat ja laajemmat kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Siksi esimerkiksi nuorisotyöttömyyteen, nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja koulutusjärjestelmiin liittyvät päätökset ovat sellaisia, että ne pitäisi mielestäni tehdä kansallisella tasolla. Me kansallisella tasolla tiedämme oman tilanteemme parhaiten – samoin kuin olemme asiantuntijoita siinä, millaiset keinot auttavat parhaiten omia nuoriamme.

Mutta Euroopan unionilla on myös rooli siinä, miten nuoret tulevaisuudessa pärjäävät kaikkialla Euroopassa.

Sukupolvet, jotka ovat kasvaneet Euroopan unionin aikana, ovat kansainvälisempiä kuin monet niitä edeltäneet. He ovat kasvaneet sosiaalisen median aikakautena, kun tietoa ja tuttavuuksia on saanut helposti ympäri maailman. Kansainvälisyyskasvatusta lisäämällä pidämme huolta siitä, että asenteet erilaisuutta kohtaan eivät muutu koviksi tai suvaitsemattomiksi. Näin varmistamme, että niissä tilanteissa kun ihmiset liikkuvat joko vapaaehtoisesti tai tragedioiden myötä pakotettuina maasta toiseen, heidän on turvallista tulla minne vain.

On hienoa, että nuoret voivat tänä päivänä opiskella missä tahansa Euroopan maassa, ja saada sen jälkeen tutkintonsa tunnustetuksi muuallakin. Soisin, että jokainen nuori opiskelisi myös ulkomailla. Muiden kulttuurien tunteminen ja oppien saaminen myös itselle epätyypillisessä ympäristössä laajentaa maailmankuvaa ja luo avoimuuden ja luottamuksen ilmapiiriä.

Meidän on parannettava sisämarkkinoitamme – siis mahdollistettava nykyistäkin parempi liikkuvuus. Juuri vapaa liikkuvuus on ollut eurooppalaisille tärkeimpiä asioita, joita olemme onnistuneet unionin olemassaolon aikana luomaan. Tämä mahdollistaa sen, että nuoret ympäri Eurooppaa voivat etsiä itselleen sopivaa työtä tai muita mahdollisuuksia missä vain.

Tulevaisuutemme on osaamisessa, innovaatioissa ja niiden kautta kasvavassa kilpailukyvyssä. Tarvitsemme lisää työtä ja yrittäjyyttä, emme tiukempaa sääntelyä. Euroopan unionin pitäisikin keskittyä niihin toimenpiteisiin, joilla parannetaan yritysten edellytyksiä toimia. Vain siten voimme varmistaa, että yrityksillä on varaa palkata myös nuoria, eikä niille synny tarvetta tai kiusausta siirtää toimintojaan Euroopan ulkopuolelle.

Jokainen eurooppalainen nuori ansaitsee mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja täyteen potentiaaliinsa kasvamiseen. Meidän on pidettävä huolta siitä, että Euroopassa on hyvä kasvaa, aikuistua ja vanheta myös tulevaisuudessa. Itselleni sivistys, osaaminen ja kannustavuus ovat aina olleet tärkeitä arvoja, ja niitä olen pyrkimässä europarlamenttiinkin edistämään. Uskon vilpittömästi, että monien muiden arvojen ohella myös näillä on keskeinen merkitys sille, millaisia paikkoja Eurooppa ja Suomi tulevaisuudessa ovat.

Henna Virkkunen on liikenne- ja kuntaministeri ja Kokoomuksen eurovaaliehdokas

Nuorisotyöttömyys on yhteinen asia

Merja Kyllönen

blogiinpallot
Tämän kevään aikana olemme kuulleet lukuisia viestejä nuorisotyöttömyyden kasvusta. Erityisen vaikea tilanne on Pohjois-Pohjanmaalla, jossa 16 kunnassa alle 25-vuotiaiden työttömyysprosentti on noussut yli 20 prosenttiin. Pohjois-Pohjanmaa ei ole ongelman kanssa yksin, koska sama tilanne alkaa olla eri puolilla Suomea, mutta myös ympärillämme muualla Euroopassa.

On aika tunnustaa, ettei nuorisotyöttömyyden ongelmaan pure enää menneisyyden toimintamallit. Meidän on yhdessä mietittävä, ovatko työttömyyden ratkaisemiseksi luodut palvelut vain meidän aikuisten ja virkamiesten kannalta hyviä ja palvelevia, vai tuotetaanko aidosti palvelua, josta juuri nuoret hyötyvät?

Keskustelu nuorten kanssa paljastaa nopeasti, etteivät meidän aikuisten ajatukset välttämättä vastaa lähimainkaan niitä ajatuksia, joita nuorilla itsellään on. Nuoret tahtovat oikeisiin töihin tai tehtäviin, jotka aidosti antavat valmiuksia saada työtä ja päästä kiinni työelämään. Tekemällä oppiminen ja kouluttautuminen sitä kautta nousee monenkin ajatuksissa esillä.

Koko eurooppalainen koneisto tarvitsee uuden pohdinnan keinoista vastata nuorisotyöttömyyteen. Meidän on uskallettava kuunnella nuoriamme enemmän, hakea tämän päivän elämää vastaavia työkokeiluja, uskallettava kehittää kuntouttavaa työtoimintaa myös nuorille. Mikään nuorisotakuu ei tule onnistumaan, ellemme toimi niin, että kaikkialta löytyy ihmisiä, jotka aidosti hakevat ja etsivät nuorten kanssa yhdessä aitoja työllistymis- ja kuntoutumiskohteita.

Tässä on haastetta jokaiselle, jotka puhuvat suu vaahdossa eläkeiästä. Me unohdamme, että jonkun pitäisi olla mukana työelämässä vielä meidän jäätyämme eläkkeelle. Vain työn tekeminen maksaa tulevien sukupolvienkin eläkkeet. Nyt jos koskaan on aika tehdä toimia elvyttävän talouspolitiikan suuntaan. On löydettävä uusia innovaatioita energian ja biotalouden suunnalta, joista voimme saada uusia vientituotteita ja joilla voimme luoda uutta teollisuutta ja työtä.

Eurooppamme ei kestä kasvavaa työttömyyskriisiä, joka leviää pian myös sosiaaliseksi kriisiksi ja voi johtaa isoihin ongelmiin koko maanosassamme. Kaikki liikkeelle äänestämään työn ja toimeentulon puolesta uutta suuntaa Euroopalle! Enää ei ole varaa jäädä vaaleissa nukkuvien puolueeseen, kun päätetään meidän kaikkien ja ennenkaikkea nuortemme tulevaisuudesta.

Merja Kyllönen on Vasemmistoliiton kansanedustaja ja eurovaaliehdokas

Joustavuutta perheen ja työn yhteensovittamiseen

Petri Sarvamaa

blogiinpallot

kuva

Vanhempina meillä on vastuu lasten kasvatuksesta. Meillä on vastuu taata heille hyvä elämä johon kuuluu myös vanhempien läsnäolo. Laatuajan järjestäminen elämän ruuhkavuosien keskellä on kuitenkin vielä ainakin tällä hetkellä pienoinen ikuisuuskysymys.

Lapset ja nuoret ovat kuitenkin tärkein voimavaramme ja ainoa todellinen sijoituksemme tulevaisuuteen. Yksi sivistysvaltion mittareista on se, miten se suhtautuu pienimpiinsä.

Euroopassa on käytössä useita eri käytäntöjä perheen ja työelämä yhteensovittamisessa. Suomessa käytössä oleva mahdollisuus hoitovapaaseen lapsen kolmanteen ikävuoteen asti ei ole Euroopassa yleinen. Mahdollisuus vapaaseen on toki vain yksi asia, toinen onkin, että onko siihen varaa. Väestöliiton eurooppalaisia perhevapaita tutkivan tutkimuksen mukaan ansiosidonnaisten vapaiden kesto on selvästi lyhyempi kuin vanhemmille tarjolla oleva mahdollisuus olla pois työstä.

Vanhempainvapaat eivät kuitenkaan ole ratkaisu perheen ja työelämän yhdistämiseen. Onnistunut perhe- ja työelämä lähtee joustavuudesta.

Joustavuus on tässä avainsanana. Niin työ- kuin perhe-elämässäkään ei yhdeksästä viiteen aikataulu sovi kaikille. Tällöin joustavat työajat, lyhyempi työviikko ja etätyö kaikki mahdollistavat omalla tavallaan näiden kahden maailman yhdistämisen toista vaarantamatta.

Euroopan Unionin maat määrittävät itse etuutensa sekä pitkälti myös työelämää koskevat säännöt. EU-tasolla päätetään asioista kun kyseessä on rajat ylittäviä tapauksia, esimerkiksi kun yksi vanhempi käy töissä eri maassa kuin missä perhe vakituisesti asuu. Näin ollen, kuten Väestöliittokin toteaa, työn ja perheen yhteensovittamisessa kansallinen lainsäädäntö on ensisijainen työkalu, jolla tuetaan esimerkiksi joustavia perhevapaajärjestelyjä ja työntekoa elämänkaaren eri vaiheissa.

Euroopan parlamentissa on menneellä kaudella päätetty esimerkiksi parantaa yrittäjien asemaa vanhempainlomaan liittyen. Isyysloma lienee seuraava kuuma peruna. Se on käytössä 19 jäsenmaassa ja vaihtelee pituudeltaan kahdesta päivästä kolmeen viikkoon. Saadaanko isyysloma ja sen minimipituus säädeltyä Euroopan tasolla jää nähtäväksi.

Laadukkaan perheen ja työn yhteensovittaminen on haaste. Tässä pallo on osittain lainsäätäjillä, mutta myös työnantajilla. Etenkin EU:n tasolta ei kaikkea tule sanella ja säätää, vaan eurooppalaisten työnantajien tulisi itsekin hyödyntää joustavuutta.

Tutkimusten mukaan työntekijät jotka kärsivät työ- ja perhe-elämän konfliktista ovat 12-kertaa alttiimpia saamaan burnoutin ja kolme kertaa alttiimpia masennukselle. Joustavuus on siis myös loppujen lopuksi parempi taseelle. Onnellinen työntekijä on tuottelias työntekijä.

Patri Sarvamaa on europarlamentaarikko ja Kokoomuksen eurovaaliehdokas

Köyhyyden vähentämisestä uuden eurooppalaisen talouspolitiikan johtotähti

Kari Uotila

blogiinpallot

Kari Uotila 4Pelastakaa Lapset ry:n tuore raportti osoittaa, että Suomessa noin 15 % ja EU:ssa peräti 28 % lapsista elää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa. Luvut pysäyttävät. Köyhyys tarkoittaa rahan, ruoan, vaatteiden tai kunnollisten asuinolosuhteiden puuttumista. Se tarkoittaa myös harrastusmahdollisuuksien kaventumista ja ulkopuolelle jäämistä monella tavoin. Köyhyys vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin ja minäkuvaan, kasvuun omaksi itseksi.

Euroopan talouskriisiä on lähdetty ratkomaan tiukan kuripolitiikan avulla. Tämä tie on osoittautunut vääräksi. Tiukka talouskuri on kurjistanut lapsiperheiden tilannetta kriisimaissa järkyttävällä tavalla. Lisääntyneen työttömyyden lisäksi perusturvaa on leikattu ja palveluita karsittu kovalla kädellä monessa maassa. Tilanne on kestämätön, vauraana pidetyssä Euroopassamme on jo 27 miljoonaa puutteellisissa oloissa elävää lasta.

Lapsiköyhyysraportin luvut eivät näytä hallituspuolueita hetkauttavan, sillä kehyspäätöksellään Suomenkin hallitus lähti mukaan lapsiperheiden kurjistamiseen. Vasemmistoliitto ei voinut hyväksyä perusturvasta ja lapsilisistä leikkaamista, ja tämän vuoksi meille näytettiin ovea hallituksesta.

Ihmettelen eikö 90-luvun leikkausten seurauksista ole opittu mitään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan lapsiperheiltä leikkaava ja palveluja kurjistava 90-luvun lamapolitiikka vaikutti lama-ajan lapsiin muun muassa näin:

  • Vuonna 1987 Suomessa syntyneistä joka viides on saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa.
  • Peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttuu noin 18 prosentilta.
  • Toimeentulotukeen on joutunut turvautumaan 23 prosenttia.
  • 26 prosentilla on merkintä poliisin tai oikeuslaitoksen rekisterissä.
  • Huostaan otettuna tai kodin ulkopuolelle sijoitettuna on ollut 3 prosenttia ikäluokasta.

Tätäkö todella halutaan? Lapsilisän reaaliarvo on jo nyt alempi kuin 20 vuotta sitten. Sen leikkaaminen on kohtuutonta. Lapsilta otetaan myös perusopetuksesta säästämällä. Työssäkäyviin lapsiperheisiin kohdistuvat myös muun muassa polttoaineveron sekä kiinteistöveron nosto ja työmatkakulujen verovähennyksen leikkaaminen. Työttömyydestä kärsivien lapsiperheiden tilanne puolestaan heikkenee entisestään, kun työttömyysturvaa leikataan.

Lapsilta ja köyhiltä leikkaaminen on väärin. Se on myös järjetöntä, sillä pienituloisten ostovoiman heikentäminen ei todellakaan tue talouskasvua. Kestävää kasvua ja työllisyyden paranemista ei synny eriarvoisuutta lisäämällä. Juuri eriarvoistamisesta on kyse, kun tehdään päätöksiä, joiden myötä yhä useampi lapsi kärsii köyhyydestä.

PeLan raportti osoitti, että tehokkaimmin lasten köyhyyttä vähennetään oikeanlaisilla tulonsiirroilla ja vanhempien työllisyystilannetta parantamalla. Nämä sekä hyvät peruspalvelut ovat lasten hyvinvoinnin perusta. Siksi niin Suomessa kuin EU-tasollakin täytyy yksinkertaisesti kääntää talouspolitiikan suunta. Talouskriisiä ei ratkaista kurjistamispolitiikalla, vaan työllisyyttä ja pienituloisten ostovoimaa parantamalla. Köyhyyden vähentämisen on oltava uuden eurooppalaisen talouspolitiikan johtotähti.

Kari Uotila on Vasemmistoliiton kansanedustaja ja eurovaaliehdokas

Ikäpolitiikka otettava vakavasti

Mitro Repo

blogiinpallot

mitro33Talouden kriisien pyörteessä on lähes unohtunut, että Eurooppa kohtaa myös varsin inhimillinen haaste: väestörakenteen muutos.

Vuoteen 2030 mennessä jopa kolmannes eurooppalaisista on eläkeiässä. Meillä Suomessa työssäkäyvien osuus on painumassa alle puoleen väestöstä jo ensi vuosikymmenen aikana. Väestön ikääntyminen ei iske tasapuolisesti kaikkialle – Suomen pohjois- ja itäkolkissa ikärakenteen muutos tapahtuu nimittäin huomattavasti nopeammin. Esimerkiksi kolmannes pohjoiskarjalaisista ylittää eläkeiän kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä!

Kun nuoret ja työikäiset hakeutuvat maaseutualueilta töihin ja koulutukseen suurempiin keskuksiin ja kaupunkeihin, myös palvelut siirtyvät vaivihkaa kohti kasvukeskuksia. Perhe on helppo perustaa sinne, missä on työpaikka ja palvelut.

Euroopan lähitulevaisuuden haasteena on suurten ikäluokkien siirtymisen työelämästä ansaitulle eläkkeelle lisäksi syntyvyyden raju lasku. Alhaista syntyvyyttä ei oteta vakavasti – ei, vaikka valtiolla ja kunnilla olisi monia keinoja edesauttaa ja helpottaa perheiden perustamista ja lapsiperheiden arkea.

Euroopassa on herättävä ikääntymisen mukana tuomaan todellisuuteen: elämme pitempään kuin koskaan aiemmin, mutta työvuosien määrä ei ole muuttunut ja syntyvyys on rajussa laskussa. Yhtälön on mahdoton olla vaikuttamatta myös valtion ja kuntien sosiaalimenoihin ja lopulta talouden kasvuun.

On aika tunnustaa ikäpolitiikan eurooppalaiset haasteet niin Euroopan, valtion kuin kuntienkin tasolla.

Valitettavasti Suomessakin on yleistynyt näkemys, että ikäihmiset vaarantavat hoitokuluillaan nuorempien sukupolvien huomisen hyvinvoinnin. Olen jo vuosien ajan puhunut ikäihmisistä voimavarana. Myös työmarkkinoilla ikääntyneempien työntekijöiden tietotaito ja kansalaiskunto ansaitsisi enemmän huomiota osakseen.

Euroopan unionissa ollaan hitaasti heräämässä ikääntyvän Euroopan todellisuuteen: komissio on jopa muuttanut ajattelutapaansa. Enää ikääntymistä ei pidetä sosiaalipoliittisena taakkana vaan mahdollisuutena yhteiskunnalle.

Valmistauduttaessa väestörakenteen muutokseen, alhaisen syntyvyyden merkitystä ei silti ole otettu ikääntymiskysymyksen ohella kunnolla huomioon. Euroopan tasolla puhutaan paljon aktiivisesta ikääntymisestä – ja Suomessa vanhuspalveluista – mutta unohdetaan, että yhteiskunnan pyörittäminen on työssäkäyvän sukupolven harteilla myös muutoin, kuin pelkin verovaroin. Sanon sen suoraan: lapsia tarvitaan lisää.

Esitin asiasta kirjallisen kysymyksen työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaavalle EU-komissaari László Andorille. Pyysin, että komissio harkitsisi ikääntymispolitiikkaa koskevan eurooppalaisen strategian laatimista ja puntaroisi alhaisen syntyvyyden seurauksia Euroopassa. Vaikka komissiossa myönnetäänkin ikääntyvän väestön olevan yksi Eurooppaa odottavista suurista haasteista, on syntyvyyteen hankalaa, jos ei mahdotonta, puuttua poliittisin keinoin. Onhan kyse hyvin intiimistä asiasta.

Euroopassa tikittää väestörakenteen muutoksen ja alhaisen syntyvyyden myötä demografinen aikapommi. Toimettomuus ongelman edessä on kohtalokasta ja anteeksiantamatonta lyhytnäköisyyttä. Ikähaaste on annettu. Peräänkuulutan asennemuutosta – on nähtävä ikääntyminen voimavarana, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kaikkia yhteiskunnan jäseniä: ikääntyneitä ihmisiä, nuoria, maahanmuuttajia sekä työttömiä. Sukupolvien täytyy kohdata, voimavaroja ja vastuunkantoa on jaettava yhteiskunnassa nykyistä paremmin.

Mitro Repo on Euroopan parlamentin jäsen ja sosiaalidemokraattien eurovaaliehdokas

 

Töitä nuorille!

Antti Kaikkonen

blogiinpallot

Kaikkonen Antti 1000x1400pxVäestöliitto on ottanut EU-teeseissään esille useita tärkeitä asioita ja yhteiskunnan kipupisteitä. Yksi niistä on otsikolla ”työtä ja koulutusta nuorille”. Aihe on tärkeä. Suomessa nuorten 15−24-vuotiaisen työttömyysprosentti oli tämän vuoden tammikuussa 21,2 prosenttia. Alle 30-vuotiaista työttömänä on noin 40 000 henkilöä. Luvut vetävät vakavaksi. Vielä vakavampi tilanne on monessa muussa EU-maassa. Espanjassa nuorisotyöttömyys on painajaismaisella 53 prosentin ja Kreikassa jopa 60 prosentin tasolla.

Nuorten työllisyyden ja kouluttautumisen edistämiseksi on luotu Suomessa nuorisotakuu, jonka tarkoituksena on taata työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka alle 25-vuotiaille työttömille nuorille tai alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle. Nuorisotakuu voisi jossain muodossa olla myös EU:n tasolle vietävä malli kamppailuun nuorisotyöttömyyttä vastaan.

Ajatus takuussa on tavoiteltava ja kannatettava. Sen toteuttamisessa on kuitenkin ollut ristiriitaisuuksia ja aukkoja, joita tulisi tilkitä. Samaan aikaan, kun nuoriso- ja koulutustakuuta alettiin toteuttaa, vähennettiin ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja. Paikkaleikkaukset eivät onneksi toteutuneet suunnitellussa mittakaavassa, mutta kuitenkin. Samanaikaisesti kun luvataan koulutustakuun ja tulevaisuudessa oppivelvollisuusiän nostamisen myötä kaikille koulutuspaikka, on nurinkurista, että aloituspaikkoja vähennetään ammatillisesta koulutuksesta ja lukioverkkoa karsitaan. Monelle nuorelle etäisyydet opinahjoon voivat koitua ylitsepääsemättömän pitkiksi.

Nuorisotakuun toteuttamiseen tulee varata riittävät rahat ja sen vääristymiä tulee oikaista. Esimerkiksi työtön alle 30-vuotias voi olla hankalassa tilanteessa; mikäli henkilö on valmistunut jo aiemmin ja ehtinyt olla työelämässä, eivät nuorisotakuun toimenpiteet ulotu häneen samalla tavalla kuin itse kohderyhmään. Sanssi-kortti 700 euron kuukausittaisella palkkatuella on toki hyvä aloite alle 30-vuotiaiden työllistämisen edistämiseksi, mutta nuorisotakuun tulisi kokonaisuudessaan koskea myös kaikkia alle 30-vuotiaita.

Työttömyyden ei tule olla tulevaisuuden tie kenellekään.

Koulutustakuuseen kuuluva Nuorten aikuisten osaamisohjelma (NAO) on tarkoitettu 20−29 -vuotiaille, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heitä on peräti 110 000 ja heidän asemansa työmarkkinoilla on heikompi kuin koulutusta omaavien. NAOn kautta voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon. Tämä hyvä. Yhtälössä piilee mielestäni valuvika; jo perustutkinnon tehneille NAOn kautta ei ole mahdollista suorittaa lisäkoulutusta eli ammatti- tai erikoisammattitutkintoa. Tämä asia tulisi saattaa toiselle tolalle koulutusmahdollisuuksien ja siten myös työllisyyden parantamiseksi.

Ja vielä loppuun haluan sanoa muutaman sanan nuorten vaikuttamismahdollisuuksista. Ei ole oikein, että nuorten tulevaisuudesta päätetään pienen piirin pöydissä. Nuorten tulee olla luonnollisena ja tasavertaisena kumppanina päättämässä heitä koskevista asioista. Annetaan nuorille mahdollisuus vaikuttaa!

Antti Kaikkonen on Keskustan kansanedustaja ja EU-vaaliehdokas