Kahvia, keksejä, juustoa, viinirypäleitä, mentoreita, aktoreita ja muita Womento-mentoroinnin aktiivinaisia… Lyhyesti sanottuna: lämmin ja ystävällinen ilmapiiri.

Edellinen kuvaukseni on tapahtumasta, joka järjestettiin Womenton naisverkoston jäsenille. Illan aikana ohjelmassa oli katsauksia mentoroinnin saavutuksista ja tulevaisuuden yhteistyösuunnitelmista sekä esitys Metropolian opiskelijan (yamk) Satu Kinnunen opinnäytetyöstä Koulutettujen Suomeen muuttaneiden naisten kokemuksia työuramentoroinnista.

Ja sitten, yhtäkkiä, olimme siinä kaikkien ihmisten edessä. Vain minä ja mentorini Tiina. Tarkoitus oli kertoa alkaneesta mentorointisuhteesta ja kokemuksiamme siitä. Se tuntui jotenkin hyvin tunteita herättävältä hetkeltä. Huomasin, että ääneni vapisi ja sydän alkoi hakata yhä nopeammin. Olin etukäteen miettinyt, mitä aion kertoa ja rakentanut lauseita suomeksi valmiiksi. Mutta siellä edessä tunsin vain sydämen tihenevät lyönnit. Sain rauhoitettua itseni kuitenkin ja kerroin mistä olen Suomeen muuttanut, mitä olen kotimaassani tehnyt ja millaisia tavoitteita tulevaisuudessani on. Tiina kertoi olevansa jo toista kertaa mentorina mukana ja kuinka tärkeää maahan muuttaneelle on saada ammatillista tukea ja vinkkejä alan kollegalta.

Lisäisin siihen, että tuki on hyvin tärkeää, mutta me maahan muuttaneet asetamme myös omia esteitä itsellemme: kielitaitoa ei koeta tarpeeksi hyväksi tai tutkintoa ei pidetä riittävänä työtehtävään. Joskus taas liian suuri pelko edessä olevasta tuntemattomasta estää toimimasta. Minusta on tärkeää löytää oma tavoite sekä se tie, joka sinne johtaa.

Loppujen lopuksi, sydämen nopeista lyönneistä huolimatta, oli ihana ilta. Se sisälsi paljon keskustelua ja rentoa tunnelmaa sekä yhden pienen pelon ylittämisen.

Kolmannella tapaamisella  keskityimme mentorini Tiinan kanssa CV:n läpikäymiseen ja muokkaamiseen.

Työpaikkaa hakiessa on siis lähdettävä liikkeelle CV:stä ja siitä, miten ilmaista houkuttelevasti työhistoriansa. CV:tä laatiessa on oltava huolellinen, koska se toimii samalla käyntikorttina. Tämän käyntikortin perusteella työantaja sitten päättää, kutsuuko hän työhaastatteluun vai ei.

Entä onko sillä sitten väliä, miltä CV näyttää, miten teksti tai kuva on aseteltu ja millä fontilla on kirjoitettu? Minusta on! Jos joku asiakirja ei näytä houkuttelevalta, ei minua edes kiinnosta lukea sitä läpi, jolloin automaattisesti myös sisältö muuttuu epäkiinnostavaksi. Pähkinänkuoressa: huonosti suunniteltu CV antaa kuvan huonosta hakijasta.

Mentoritapaamisessa Tiina antoi hyviä vinkkejä siitä, mitä CV:ssä kannattaa painottaa ja mitä voin kehittää paremmaksi. Minulle oli yllätys, että Suomessa painotetaan eri asioita kuin mihin olin aiemmin tottunut. Ansioluetteloa tehdessä on osattava tasapainoilla tiiviisti esitettyjen, mutta ydinasiat kuitenkin sisältävien tehtäväkuvien kanssa. Pelkkä kuvaus ”toimistotyö” ei kerro työnantajalle vielä tehtävistä mitään, mutta kaikkea ei kuitenkaan voi kirjoittaa auki.

Opin tässä tapaamisessa, että minun on oltava työnhakemuksia kirjoittaessa tarkempi. Yksityiskohdilla on merkitystä! Kotitehtäväkseni sain muokata CV:n ohjeiden mukaan ja sitten alankin olemaan valmis hakemaan työtä!