About Lassi Lainiala

tutkija Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos

Minä ja 925

VŠestšliitto parisuhde- ja perhekuvat. Kuva: Katja TŠhjŠOstin pitkästä aikaa kirjan. Kirjan nimi on Työkirja – Työelämän vallankumouksen perusteet. Kirja käsittelee sitä, miksi kevyttä toimistotyötä tekevät kokevat, että heillä on liikaa töitä, mutta samalla he eivät saa tarpeeksi tuloksia aikaan.

Kirjan luettuani ymmärsin hieman paremmin omaa tilannettani. Silloin kun aloittelin toimistotyöläisen uraani, minulla ei ollut mitään ongelmia työn määrän tai tulosten kanssa. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana kokemukseni on ollut erilainen kuin koskaan aiemmin. Elämässäni on tapahtunut muutos.

Kirjoitin tänä vuonna Perhebarometrin. Esitellessäni teosta työkavereilleni sanoin aluksi seuraavan lauseen: ”Tämä oli vaikein yksittäinen työ, jonka olen koskaan tehnyt.” Valmista tuli mutta kirjoitusprosessi oli vaikea.

Koin, että olin aikaisemmin pystynyt ajattelemaan kirjoittamista myös silloin kun poistuin toimistolta. Lauseet rakentuivat ajatuksessani eteenpäin ja seuraavana työpäivänä olin taas valmis jatkamaan siitä, mihin olin edellisenä päivänä jäänyt. Uusimman Perhebarometrin kanssa vastaava ei enää onnistunut.

Mistä tämä sitten johtui? Minusta oli tullut isä.

Niin se vain on. Kun oma lapsi tuli ryömien tai kontaten eteisessä vastaan ja hymyili iloisesti, katkesi työnteko siihen. Työnteko jatkui seuraavana aamuna vasta silloin, kun vilkutin hänelle lähtiessäni.

Näinhän sen pitäisikin mennä. Vai pitäisikö? Mitä jos 9 to 5 ei vain sovi minulle? Mikäli jokin pieni työasia alkaa vaivata minua kotona, haluaisin hoitaa sen heti. Joko lähettämällä mailin, kirjoittamalla tekstipätkän tai päättämällä ajankohdan jolloin asian hoidan. Jos en joskus saisi tehdä niin, miettisin tätä työasiaa koko illan ja se aika olisi pois perheeltäni.

Voin korvata helposti asian hoitamiseen käyttämäni vapaa-ajan menemällä seuraavana päivänä myöhemmin töihin tai lähtemällä töistä aikaisemmin. Tästä saan kiittää joustavaa työaikaa, joka on suomalaistenkin mielestä tärkein keino lapsiperheiden arjen helpottamiseksi. Lapsellani ja vaimollani on kuitenkin valitusoikeus: Työn ehtii tehdä huomennakin.

Lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen Euroopan unionissa on tärkeää

blogiinpallot

Väestöliitto nosti lapsiperheköyhyyden ehkäisemisen yhdeksi keskeiseksi teemaksi EU-vaaliohjelmassaan. Köyhyyden ja eriarvoistumisen torjuminen on myös yksi EU2020 Talous- ja työllisyystrategian viidestä keskeisestä tavoitteesta. On arvioitu, että tällä hetkellä EU-maissa lähes 25 miljoonaa lasta – noin 28 prosenttia kaikista lapsista – elää köyhyyden tai syrjäytymisuhan alla. Vaikka köyhyyden ja varsinkin syrjäytymisen mittaamiseen liittyy ongelmia, on selvää, että EU-maiden talousvaikeudet ja työttömyys ovat lisänneet perheiden toimeentulo-ongelmia.

Lapsiperheköyhyys euroopassa

Toisen tai kummankin vanhemman työttömyys on yksi tärkeimpiä syitä lapsiperheiden köyhyyden taustalla. Työpaikan menetys on suuri riski varsinkin yhden vanhemman perheissä. Lapsiperheille vanhempien työttömyys on erityisen vaikeaa, koska koko perheen on vaikea muuttaa paikkakunnalta toiselle tai maasta toiseen työmahdollisuuksien perässä. Toisaalta tarjottu työ ei aina ole sovitettavissa yhteen lasten hoidon kanssa, varsinkaan jos lasten päivähoitopaikkoja ei ole tarjolla.

On ensiarvoisen tärkeää pitää huolta eri alueiden ja jäsenmaiden työttömyyden hoidosta. Työntekoa kannattaa tukea eri elämänvaiheissa ja perhetilanteissa, koska työ antaa ihmisille parhaan turvan köyhyyttä vastaan. Palkkatyön tekeminen ei ole kuitenkaan kaikissa elämäntilanteissa mahdollista. Tällöin tarvitaan riittävää ja oikein kohdennettua sosiaaliturvaa.

Sinivalkoisten lasien läpi katsottuna lapsiperheiden köyhyysaste on Suomessa EU-alueen pienintä. Tähän vaikuttavat erilaiset perhe-etuudet ja moniin muihin maihin verrattuna hyvä sosiaaliturvan taso. Tuloeroja tasataan meillä myös verotuksen keinoin. Ilman näitä tulonsiirtoja lapsiperheiden köyhyysaste kohoaisi meilläkin huomattavasti.

Väestöliiton mielestä ja talouskriisistä huolimatta erityisesti heikommassa, kuten yhden vanhemman perheitä, nuoria perheitä ja monilapsisia perheitä täytyy tukea kaikissa EU-maissa sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja asuntopolitiikan avulla.

Kirjoittajat ovat tutkijat Anneli Miettinen ja Lassi Lainiala Väestöliiton Väestöntutkimuslaitokselta

Väestöliiton vaaliohjelma

Naimalakko?

Väestön ennakkotiedot julkaistiin 28.1 tilastokeskuksen sivuilla. Vaikka tilastojulkistus saikin jonkin verran huomiota eri medioissa, jäi toimittajilta kuitenkin yksi erittäin mielenkiintoinen seikka huomiotta. Se koskee avioitumista vuonna 2013.

Solmittuja avioliittoja oli ennakkotietojen mukaan 3834 kappaletta vähemmän kuin vuonna 2012. Koska vuonna 2012 solmittiin 28993 avioliittoa, saadaan muutosprosentiksi huima -13. Mielenkiintoista on myös se, että samanlaista kehitystä tapahtui kaikkialla Suomessa alueesta riippumatta.

Kollegoille tarjosin selitykseksi tähän pilke silmäkulmassa naimalakkoa. Adressit.comista löytyy adressi, jonka allekirjoittaneet lupaavat, että ”emme mene naimisiin tai rekisteröi parisuhdettamme ennen kuin Suomeen on säädetty tasa-arvoinen avioliittolaki. Me haluamme elää suomessa, jossa jokaisella ihmisellä on samat oikeudet riippumatta siitä, onko hän hetero vai homo”. Allekirjoittaneita näyttää olevan 3470.

Niin tai näin, jäämme mielenkiinnolla odottelemaan tilastokeskuksen virallista lukua.

Älä varasta kahdeksaa vuotta – tilastojen valossa

Kuva

Väestöliittoon tehtyihin puhelinsoittoihin perustunut blogikirjoitus ei tietenkään anna oikeaa kuvaa kaikissa parisuhteissa piilevästä todellisuudesta. Palvelujen ja erilaisen avun tarvitsijat edustavat miltei aina valikoitunutta joukkoa.

Lapsen haluaminen omaan perheeseen ei ole sukupuolittunut ilmiö vaan liittyy ennemminkin parisuhdemuotoon (pylväiköt alla). Itse asiassa avioliitossa elävät miehet vastasivat kyselytutkimuksessa haluavansa lapsia (aion hankkia) hieman useammin kuin naiset. Avoliitoissa tilanne on toisinpäin, mutta toisaalta ihmiset jotka eivät aio ollenkaan hankkia lapsia ovat sangen harvinaisia, sekä miesten, että naisten suhteen.

Avioliitossa olevia 25-29-vuotiaita lapsettomia miehiä oli vuonna 2012 noin 10 500 ja naisia 14 200. Jos 0,9% näistä miehistä ja 1,2 prosenttia naisista ei halua lapsia saadaan 95 miestä ja 168 naista, jotka eivät halua lapsia. Ehkä joku näiden ihmisten puolisoista tarttuu luuriin, ja soittaa Väestöliittoon.

Lastenhankinta-aie-VÄestöliitto

Lähde: Perhebarometri 2008-aineisto. Saatavilla http://www.fsd.uta.fi/fi/aineistot/luettelo/FSD2792/

Pika-analyysi syntyvyyden laskun syistä

Syntyneet 2013Syntyvyyden vaihteluiden tutkiminen lyhyellä aikavälillä on haastavaa, mutta mikään ei tietenkään estä tekemästä valistuneita arvauksia. Oma arvaukseni/pika-analyysini syntyvyyden 2 vuotta jatkuneen laskun syistä on seuraavanlainen:

Lyhyen aikavälin syyt: Epävarma taloustilanne, ”patoutuneen” syntyvyyden purkautuminen aiempina vuosina.

Pitkän aikavälin syyt: Keskimääräisen perhekoon pieneneminen, lapsettomuuden lisääntyminen, opintojen ja työelämään siirtymisen pitkittyminen.

2002-2010 vuosien kohonnut syntyvyys voi olla seurausta sekä hyvästä taloussuhdanteesta (työttömyys väheni, perheen perustaminen helpottui) sekä siitä, että 1990-luvun loppupuolella eri tekijöistä lastenhankintaa lykänneet päätyivät kuitenkin hankkimaan lapsia myöhemmin.

Nyt tapahtunut syntyvyyden lasku voi olla siis paluuta ”normaalitilanteeseen”, joka vastaa paremmin pidemmän ajan trendiä eli perhekokojen pienenemistä ja lapsettomuuden lisääntymistä.

Monet väestötieteilijät ovat ennakoineet, että tasa-arvon lisääntyminen työelämässä (palkat yms.) ja kotipiirissä (kotityöt, lastenhoito) tulevat nostamaan syntyvyyttä jatkossa. Sen aika Suomessa ei ole kuitenkaan kenties vielä, koska jos mitään kummallista ei tapahdu, syntyvyys tulee laskemaan myös tänä vuonna.

Syntyvyysennakko, osa 1
Syntyvyysennakko, osa 2

Lähde: Tilastokeskus, Väestön ennakkotiedot

Syntyvyysennakko, Osa 2

Uudet luvutNappiin meni.

Edellinen tarkasteluni osoitti, että syntyvyyden laskeminen väestön ennakkotiedoista vastaa varsin hyvin tarkkoja lukuja. Tilastokeskuksen mukaan ”Syntyvyys laski edelleen hieman”, kuten aiemmin ennakoinkin. Kokonaishedelmällisyysluvun tippuminen 1,83->1,80
tarkoittaa sitä, että viime vuonna syntyi noin 500 vauvaa vähemmän kuin vuonna 2011, joten suuresta muutoksesta ei ole kyse. Palaan tämän pienen mutta jo pari vuotta kestäneen laskun mahdollisiin syihin ensi viikon maanantaina.

Syntyvyysennakko, osa 1

Tilastokeskuksen julkaisu

Laiskempia lukijoita varten tein tilastokeskuksen julkaisun keskeisistä numerotiedoista kuviot (yllä). Lähde:Suomen virallinen tilasto (SVT): Syntyneet [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-2391. 2012. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 12.4.2013].
Saantitapa: http://www.tilastokeskus.fi/til/synt/2012/synt_2012_2013-04-12_tie_001_fi.html

Syntyvyysennakko, osa1

Tilastokeskus julkaisee viime vuoden syntyvyysluvut tämän viikon perjantaina. Todennäköisesti katsaus tullaan otsikoimaan ”syntyvyys laski hieman”, mikä tarkoittaisi sitä, että syntyvyys laskee Suomessa toista vuotta peräkkäin.

Tilastokeskus julkaisee joitain lukuja ennakkotietoina alueittain (syntyneiden määrä, väestörakenne), joten voimme laskea syntyvyyden kehityksen viime vuoteen verrattuna eri alueilla.

Alla olevan linkin kuviossa on laskettu syntyneiden taso maakunnittain viime vuoteen verrattuna. Vihreä väri tarkoittaa sitä, että syntyvyyden arvioidaan nousevan ja punainen väri sitä, että syntyvyyden arvioidaan laskevan. Värin voimakkuus kuvaa sitä, kuinka suuri muutos on.

Katsotaan osuuko ”ennustus” oikeaan.

Syntyvyysennakko

Klikkaa kuvaa ja katso koko maan tilastot. Tarkempaa tietoa saa esille liikuttamalla hiirtä kuvioiden eri osien päällä.

Toiveesta toteutukseen – Suomalaisten lastenhankintaa selittäviä tekijöitä