About Suvi Laru

Vanhemmuustiimin esimies, psykologi, psykoterapeutti (ET), PsM, opettaja,

Riittävä äiti

Äitienpäivä lähestyy ja mediassa pohditaan, minkälainen on oikeaa äitiyttä. Pohdin teemaa ja jään jumiin ajatukseen: Voisiko olla niin, että riittävä äitiys on riittävää? Se että äitiydessäni olen se, kuka olen?

Joskus toimeliaampi, joskus lievästi sanottuna vähemmän toimelias. Välillä muistini toimii kuin partaveitsi, välillä muistutukset ja post it laput täyttävät jääkaapin oven ja päiväkodin reppuun unohtuu pakata tarvittavat lapsen tavarat. Tiskipöytä saattaa välillä notkua astioista ja pyykkikori ajoittain pursuilee, mutta pyrin keskittymään asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista haluan lapseni minut, äitinsä, muistavan, kun häneltä myöhemmin kysytään minkälainen äiti sinulla oli.

Kannan vastuun ja huolehdin lapsestani, antaen hänen kasvaa omana itsenään juuri sellaiseksi kuin hän on. Pyrin pitämään huolta myös itsestäni, sillä tätä kautta jaksan huolehtia myös läheisistäni. En ota paineita naistenlehtien naiskuvavaatimuksista, vaan oleellista on, että riitän itselleni mukiin menevänä ja arvostan itseäni sellaisena kuin olen. Pyrin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa erilaisuuden kunnioittamiseen ja pyrin kohtelemaan ihmisiä arvostavasti.

En pyri tekemään lapsen syntymäpäiväkakkuun spidermanin hahmoa, kun minusta ei kertakaikkiaan ole siihen, mutta arvostan heitä, jotka kykenevät moisiin mestarisuorituksiin. En myöskään vaadi lapseltani täydellistä äitienpäiväkorttia itselleni, mutta toki ilahdun, mikäli minua muistetaan.

Minulle oleellista äitinä on, että huomioin lapseni joka päivä, annan hänelle tilaa tulla kuulluksi ja ilmaista itseään ja mielipiteensä, hulluttelen yhdessä hänen kanssaan ja olen kiinnostunut hänen maailmastaan samalla kun hoivaan ja annan hänelle turvaa. Voisiko olla niin että minunlaiseni äitiys onkin oikeanlaista ja riittävää, juuri minulle äitinä ja lapselleni?

Hyvää ja riittävää äitienpäivää kaikille äideille!

Muutos

shutterstock_202507969Elämä aina yllättää. Kaikki ei menekään kuten olin käsikirjoituksessani suunnitellut. Enkö voikaan hallita ja suunnitella kaikkea, enkö voikaan aina etukäteen varautua elämän mukanaan tuomiin yllätyksiin?

Muutos ja elämän mukanaan tuoma yllätys voi olla positiviinen tai negatiivinen lähtökohdaltaan. Ja muutos tuo hyvää, sanotaan. Mutta osaanko, uskallanko luottaa muutokseen? Muutos nimittäin tekee aina kipeää. Jollain tavalla. Ei ole helppoa hypätä uuteen ja tuntemattomaan, vaikka tiedossa olisikin jotain hyvää ja itseä kiinnostavaa. Entä silloin, kun yllättävä muutos on negatiivinen asia sinulle itsellesi? Hämmentävä tai jopa pelottava? Kuinka voit millään tapaa tällöin suuntautua muutokseen tai hyväksyä sitä osaksi elämääsi?

Mielemme terveydelle on tärkeää, että voimme joskus laajentaa näkökulmiamme edes hitusen, out of the box. Elämässä kaikki asiat eivät aina ole päivänselviä, oikeita tai vääriä, mustia tai valkoisia. Tällaisiakin asioita toki on, ja se on hyvä. Tiedetään milloin on hyvä käydä nukkumaan, että jaksetaan toimia työelämässä ja leikkiä päiväkodissa. Tiedetään mitä on järkevää syödä, tai miten pukeutua pakkasella, jotta emme palellu. Mutta ihmisyys jättää myös tilaa suurelle määrälle harmaita alueita. Kysymyksiä siitä, milloin on hyvä kuunnella järkeään ja milloin sydäntään. Kysymyksiä siitä, milloin on tärkeä vaan asettua olemaan ja milloin toimimaan. Kysymyksiä siitä, millainen on minuuteni juuri nyt ja millainen se oli mahdollisesti eilen tai vuosi sitten.

Uskallanko siis hyväksyä myös muutoksen elämässäni? Harmauden sävyt, ilon ja surun rajapinnat ja elämän kurjatkin asiat osaksi elämää ja ihmisyyttä siten, että tätä kautta kenties elämän valopilkut saavat vielä enemmän tilaa loistaa? Sillä elämä on. Ainaista muutosta.

Sinulla on oikeus

shutterstock_232844662Hei lapsi ja nuori!

Sinulla on oikeus siihen, että

..sinusta huolehditaan, saat lämpöä ja ravintoa itsellesi

…sinulla on ympärilläsi hoivaavia ja turvallisia läheisiä aikuisia, jotka sinua kasvattavat ja tukevat

.. voit ilmaista omat mielipiteesi kaikissa itseäsi koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon ikäsi ja kehitystasosi mukaisesti

..tulet nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäsi, siihen että mielipidettäsi kysytään, tarpeisiisi vastataan ja niitä arvostetaan jokapäiväisessä arjessa

..saat kunnioittavaa kohtelua osaksesi, kehoasi ja kehosi rajoja ei loukata millään tavalla fyysisesti tai seksuaalisesti ja sinua ei nöyryytetä ja alisteta tunnetasolla

.. voit kiukutella 2-vuotiaana ja haastaa läheisiä aikuisia 13-vuotiaana, sillä sinulla on oikeus kokeilla rajojasi, tehdä irtiottoa aikuisista ja tulla hyväksytyksi ja ymmärretyksi tästäkin huolimatta omana itsenäsi

..lähellä olevat aikuiset osaavat ohjata sinua rakentavasti, sillä heidän vastuullaan on suojella ja kasvattaa sinua

.. saat koulutusta ja sivistystä itsellesi

..voit pohtia ja tutkia rauhassa oletko tyttö vai poika vai jotain siltä väliltä

.. voit ystävystyä monenlaisten lasten kanssa

…kun olet siihen itse valmis, ja asia on sinulle ajankohtainen ja ikäisellesi lain mukaankin oikea, voit päättää itsenäisesti kenen kanssa haluat mahdollisesti alkaa seurustelemaan tai solmia pysyvän suhteen vai haluatko kenenkään kanssa

…olet vapaa syrjinnästä ja kiusaamisesta minkään asian suhteen (etninen tausta, uskonto, ulkonäkö, seksuaalinen suuntaus, perhetilanne ym.)

.. voit kysyä, ihmetellä, purnata ja haastaa maailmaa pohtimaan asioita laajemmalti

..saat itsellesi apua ja tukea elämän vaikeissa hetkissä ja esimerkiksi perheen kriisitilanteissa ilman, että joudut läheisten aikuisten terapeutiksi ja huolten kantajaksi

.. saat kokea voimattomuutta, osaamattomuutta ja pienuutta..

Sillä sinulla on oikeus olla lapsi ja nuori. Olet valmis ja oikeanlainen juuri sen ikäisenä ja siinä kehitysvaiheessa kuin juuri nyt olet ja sinua koskevat yhtäläiset ihmisoikeudet kuin ketä tahansa muutakin. Me aikuiset olemme täällä auttaaksemme ja tukeaksemme kasvuasi kohti eheää aikuisuutta.

Ihanaa lapsen oikeuksien päivää kaikille lapsille ja nuorille!

Positiivinen ja kannustava kasvatus – väkivallan vastavoima

shutterstock_398292211Ruuhkavuosien paineet

Aikaamme leimaa kiire, tehokkuus, monikanavainen tiedonvälitys, projektimainen työelämä ja oman elämän projektin hallinta. Ei ole kyse yksin ulkonäöstä, kun vanhemmat lenkkeilevät ja huhkivat kaiken kukkuraksi vielä kuntosaleilla. Työelämä vaatii hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa. Jatkuva itsensä kehittämisen haaste, uudenoppiminen, toistuva itsensä uudelleen myyminen jatkuvien YT-neuvotteluiden keskellä edellyttää kirkasta ajattelua, vahvaa identiteettiä ja itsetuntemusta.

Sama koskee parisuhdetta. Ei riitä, että on yhteiset ja lapset ja asuntolaina. Suhteelta vaaditaan muutakin; lämpimiä yhteenkuuluvuuden tunteita ja jaettuja kokemuksia. Ja sitten vielä ne lapset, he joiden vuoksi ehkä roikkuu epätyydyttävässäkin pari- ja/tai työsuhteessa, heidätkin pitäisi kunnialla kasvattaa. Lasten takiahan tässä raadetaan, jotta heille mahdollistuisi hyvä elämä.

Huoh. Kuinka tämä pyörä pysäytetään?

Koko kylän on kasvatettava

Vanhemmat tarvitsevat kipeästi tukiverkkoja voidakseen toimia hyvinä vanhempina. Kun luonnolliset perhe- ja sukulaissuhteet haurastuvat, on uusi tukiverkko rakennettava oman sen hetkisen elämänpiirin kautta. Tarvitaan uusia yhteisöjä; pihapiirien, taloyhtiöiden, perhekerhojen ja ystävien muodostamia arjen apureita ja turvarenkaita, ottamaan koppia kun kiire ja paineet meinaavat syöstä yli laidan.

Kaiken päälle kaatuva uhma

Väsymys, ahdistus ja huolet tekevät kenestä tahansa helposti ärtyvän, jopa arvaamattoman: yhdessä hetkessä annamme lapselle periksi helposti, kun taas toisessa tilanteessa olemme erityisen jyrkkiä ja ehdottomia. Ja ainahan ne lapset eivät tottele.

Ensimmäinen askel kohti turvallista vanhemmuutta on hyväksyä se tosiasia, etteivät lapset käyttäydy kuten aikuiset eivätkä aina kuten aikuinen toivoo. Lapsi uhmaa vanhempiaan eri ikäkausina eri tavoin.  Uhma-ikä on tahtotaitojen kasvua, normaali ja tärkeä ilmiö, joka kuuluu jokaisen lapsen kehitykseen. Lapsen täytyy opetella ja kokeilla, mikä on oikein ja mikä väärin. Uhma näyttäytyy arkisissa tilanteissa; syömisessä, pukemisessa, nukkumaan mennessä, tulo- ja lähtötilanteissa. Uhmaa esiintyy usein myös elämän muutostilanteissa, kuten sisaruksen syntyessä tai päivähoidon aloittamisen yhteydessä.  Näissä tilanteissa tapahtuu myös tyypillisimmin aikuisen tekemiä ylilyöntejä.

Vanhemmat usein tietävät, että lapset tarvitsevat heitä tuomaan rajoja ja rakkautta ja kantavat epäonnistumisista, ylilyönneistä ja hektisestä elämänmenosta syyllisyyttä. Syyllisyys on hyvä asia. Se ohjaa aikuista oikeaan suuntaan. Toisaalta syyllisyys lisää ärtyisyyttä. Siihen ei saa jäädä jumiin.

Kasvatukseen piiloutuva väkivalta

Tutkimuksissa on osoitettu selvästi, että kurittaminen on lapselle ja tämän tulevaisuudelle haitallista. Kasvattajat eivät aina kuitenkaan tunnista, että myös henkisen väkivallan muodot kuten toistuvat pettymyksen, eristämishalun ja huonouden viestit ovat lapselle haitallisia. Haitallisuus perustuu siihen, että aikuisen vihamielinen käytös (ilme, eleet, ääni) pelottavat lasta.

Pelko aiheuttaa lapsen elimistössä saman reaktion kuin fyysinen väkivalta. Toistuvana pelko tuottaa lapselle myrkyllistä stressiä, jonka on todettu olevan yhteydessä mm. oppimis- ja keskittymisvaikeuksiin, päihde- ja mielenterveysongelmiin ja myöhempään sairastavuuteen. Väkivallalla tai pelolla kasvattaen ei saavuteta haluttuja tuloksia. Lapsi joka pelkää, ei opi toivottua, vaan ainoastaan sen että ylivallalla voittaa. Lannistava ja autoritaarinen kasvatus ei tue lapsen pärjäämistä nykymaailmassa, jossa tarvitaan vahvoja neuvottelu- ja sosiaalisia taitoja, joustavuutta, tunneälyä ja soveltamiskykyjä.

Turvallisessa ja väkivallattomassa ympäristössä eläminen on myös ihmisoikeuskysymys – oikeus kasvaa väkivallattomassa ympäristössä on kirjattu mm. YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Ei kasvateta lapsia vain selviytymään pahassa maailmassa vaan niin, ettei maailmasta tulisi kova.

Vanhempi – inhimillinen olento?

Jokainen vanhempi hermostuu lapselleen joskus. Vanhempikin on inhimillinen olento ja tekee virheitä. Tärkeää on, että lapsen ja kasvattajien yhteiselämän perusvire on myönteinen, lämmin ja kannustava ja uskalletaan asettua ja keskittyä vuorovaikutukseen, kohtaamiseen ja läsnäoloon lapsen kanssa. Kaikki voittavat kun joogahengitys, Mindfulness-keinot, johtajuuskoulutuksen anti, itsetuntemuskurssien sisällöt ja parisuhdeleirien vuorovaikutusharjoitukset muuttuvat todeksi arjessa ja tulevat avuksi vanhemmuuteen. Oleellista on, että kohtaamme arjessa hyväksyen sekä lapsemme että itsemme.

Joskus on terapeuttista nauraa omalle toiminnalleen. Kasvatuspuntari-kampanjalla vanhempia puntaroimaan kutsuneet lapsi- ja perhejärjestöt uskovat suomalaisten vanhempien intoon kehittyä kasvattajina. Kampanjaviestiä eteenpäin viemässä toimi Siskonpeti-tiimi, joka tuotti pisteliään hauskoja videoita kasvatuksellisiin tilanteisiin liittyen.

Oivallus ei synny saarnaten ja syyllisyyttä perässä vetäen vaan ymmärryksestä ”voin tehdä toisinkin”.

Kirjoittajat:

Johanna Matikka, suunnittelija, Ensi- ja turvakotien liitto
Raisa Cacciatore, LL, lastenpsykiatri, Väestöliitto ry
Suvi Laru, psykologi, psykoterapeutti, opettaja, Väestöliitto ry

Lähteet

Cacciatore R. (2008) Kiukkukirja (toim. Vuokko Hurme). Väestöliitto.
FinnBrain –tutkimus, Turun yliopisto
Gershoff, E. T. (2016) Should parents´ physical punishment of children be considered a source of toxic stress that affects brain development? Family Relations 65 (151-162)
Matikka, J. (2016) Vanhempien käyttämä kuritusväkivalta Suomessa tutkimusten valossa 2006-2016. Tampereen yliopisto, review tutkielma 2016.

Linkkejä on tarjolla lisää osoitteessa:

www.kasvatuspuntari.fi
www.perheaikaa.fiwww.vaestoliitto.fi/vanhemmuus

 

 

Vanhemmuuden päivä

shutterstock_142845685Vanhemmuus on aurinkoisia aamuherätyksiä,  iltasatuja ja hyvän yön suukkoja.

Vanhemmuus on päiväkotirepun pakkaamisia, kiireisiä aamuruuhkassa suhailuja ja lapsen puhelujen vastaanottamista, kun lapsi lähtee yksin kotoa kouluun.

Vanhemmuus on päivän aikatauluttamista työn tai opintojen ja perheen tasapainottamisessa niin, että ehdit hakemaan lasta päivähoidosta tai iltapäiväkerhosta ja laittamaan lapselle ajoissa ruokaa ennen mahdollista harrastuksiin siirtymisiä.

Vanhemmuus on sitä, että uudet korkkarit jalassa käyt iltapäivällä lapsen kanssa katsastamassa kalastusmajan jossa lapsesi päivällä päiväkotiryhmän kanssa vieraili, kun tietenkin täytyy tietää, missä kohdassa muutama kala tuli onkeen.

Vanhemmuus on sitä, että ehdit paneutua lapsen kanssa alkuräjähdyksen teemaan samalla, kun korjaat isomman lapsesi vaatteita, vaihdat välissä kolmannen lapsesi vaippaa ja otat vastaan itkupotkuraivareita neljänneltä,  kun juuri nyt ei ole mahdollisuutta syödä herkkuja.

Vanhemmuus on sen tiedostamista, onko tänä päivänä in ryhmä hau vai angry birds vai mean girlsit ?

Vanhemmuus on lapsen ja nuoren rakkaussurujen lohduttamista ja kesätöiden hakemisen avustamista.

Vanhemmuus on sitä, että ymmärrät jääneesi jo aikaa sitten jälkeen periscopeista ja snapchateista yms. mutta teet parhaasi, että edes jollain tavalla ymmärrät missä maailmassa lapsesi ja nuoresi elää.

Vanhemmuus on sitä, että laitat myös itsellesi aamulla kellon soimaan, kun lapselle, nuorella tai nuorella aikuisella on tärkeä päivä, jotta varmistat että hän varmasti ehtii aamulla määränpäähänsä.

Vanhemmuus on kahdenkeskistä aikaa lapsen ja nuoren kanssa, mutta myös ajoittain oman ajan ottamista ja ajan antamista mahdolliselle puolisolle, jotta jaksat aina uudestaan iloita vanhemmuuden haasteista.

Vanhemmuus on arkea ja juhlaa, iloa ja surua, epätäydellisyyden ja epävarmuuden sietämistä, lepoa ja toimintaa ja erityisesti arvon antamista jokaiselle tällaiselle ihanalle, tavalliselle ja arvokkaalle vanhemmuuden päivälle  ! 🙂

 

Lapsen päivä

shutterstock_232691794Tänään on mun päivä! Hihkaisee lapsi aamuisessa bussissa päiväkodille menomatkalla. Niin on, vastaa äiti vierestä, sinun oman nimesi päivä, nimipäiväsi!
Mitä kivaa sinä haluaisit tänään omana päivänäsi tehdä? kysyy äiti.

– mä haluan touhuta päiväkodilla ulkona kavereiden kanssa
– ja mä haluun leikkiä illalla kotona
– ja mä haluan syödä mun herkkuruokaa
– ja mä haluan katsoa vähän pikku kakkosta ja sitten pelata Afrikan tähteä
– sitten mä haluan käydä iltapesulla ja pestä hampaat mun Star Wars hammasharjalla
– ja sit mä haluan nukkumaan mun nallen viereen
Se olis paras päivä ikinä!

Niinpä, kunpa me aikuiset voisimmekin aina pyrkiä tarjoamaan kaikille lapsille turvallisen, tavallisen, arkisen ja hymyntäyteisen päivän.

Lapsen kannalta täydelliseen päivään liittyy leikkiä, naurua, lepoa, virikkeitä, turvallisia aikuisia, ystäviä, tunteiden kirjoa, ruokaa ja raikasta vettä.
Yritetäänkö tänään tehdä lapsillemme tästä päivästä täydellinen päivä?

Ystävänpäivärakkautta

shutterstock_241647313Kaikille meille tapahtuu elämässä paljon asioita. On muutoksia, sairautta, työttömyyttä ja menetyksiä. On kiirettä, päiväkotiretkiä ja koulun esitelmiä. On palavereita, työhaasteita ja aikatauluja. On ihmissuhteita, vuorovaikutusongelmia ja selvittämättömiä asioita. On palaneita kattilanpohjia ja onnistuneita kuppikakkuja. On sääntöjä, lakeja, oikeita ja vääriä tapoja toimia eri tilanteissa. Meiltä vaaditaan enemmän ja nopeammin. Tee. Mene. Suorita. Sitä on tämä maailman arki monelle. Elämä.

Kaiken tämän keskellä kysyi ystävä minulta kadunkulmassa:”Miten sinä jaksat?”
Ja vastaukseni tuli suoralta kädeltä: Minä jaksan, kun minulla on Rakkautta. On rakkautta mitä jaan ympärille ja rakkautta mitä saan vastineeksi. On rakkautta läheisille ja ystäville, sukulaisille ja verkostoille, harrastuspiireille ja naapurin koiralle. On rakkautta elämän arvoina ja asenteena.

Nyt kysynkin siis sinulta: Onko sinulla Rakkautta ?

Tänä ystävänpäivänä, muista rakkaitasi. Muista heitä ja anna heille rakkauttasi. Tee jotain yllättävää ja hullua. Tee pieniä, mutta tärkeitä tekoja. Kiitä kassantätiä ja hymyile aamumetrossa. Halaa lasta ja kehu työtoveria. Anna suukko sydämesi valitulle ja skypetä kaukaisen ystävän kanssa. Hemmottele itseäsi ja iloitse tästä viikosta: Olen tänäänkin elänyt ja oppinut uutta!

Anna siis rakkauttasi, sillä Sinä tarvitset sitä jaksaaksesi ja lähipiirisi tarvitsee sitä.
Iloista, yllätyksellistä ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille!

Myrskyn jälkeen

shutterstock_59925736”Myrskyn jälkeen on poutasää..” lauletaan laulussa kun ajelemme rauhassa kotiin päin mökkireissulta. Ja seuraavassa biisissä halutaan, että joku näyttää toiselle mustelmansa.

Niinpä se taitaa olla. Kun on turbulenssia, sitä on välillä aivan valtavasti. Tuntuu, että maailman kaikki tuulet ja trombit kohtaavat juuri sinua ja sinun ympäristöäsi ja tuntuu, ettet ikinä selviä tästä ulos. Ja kaikilla meillä on oman elämämme mustelmat. Joillakin tuoreet, joillakin hieman hälvenneet, mutta muistona mustelma voi jomottaa vielä pitkään.

 

Elämän mustelmat voivat liittyä parisuhteen tai perhe-elämän kolhuihin, sairauteen, menetyksiin, lapsuus- tai nuoruusaikaan, työelämään tai ympäröivään maailmaan ja ympäristöön.

Näin useimmat ihmiset kuvaavat, kun ovat keskellä suurta kriisiä tai elämän mullistusta. Elämä tuntuu tuolloin epävarmalta, tulevaisuus tuntemattomalta, synkältä ja ahdistavalta. Toivo voi olla kadonnut.

Kuitenkin, jossain vaiheessa voi havahtua ja huomata, että kummallinen poutasää onkin ympäröinyt minut. Näen selkeästi eteenpäin, ymmärrän omia ajatuksiani ja uskallan pohtia tulevaa.

Vai uskallanko? Voiko käydä niin, että alkaakin pelätä tulevaa niin paljon, että unohtaa elävänsä juuri nyt? Kaikkine trombikokemuksineen ja toivon pilkahduksineen?

Sillä elämä on juuri nyt, tässä ja siitä voi nauttia.  Ei aina voi pelätä, että taas kuitenkin tapahtuu jotain hirveää. Ei aina voi odottaa, että minua ei voi kohdata mikään hyvä. Ei saa lakata nauttimasta hetkestä, elämästä, sillä vaikka kuinka se on klisee, elämään kuuluvat kaikki myrskyt ja tyvenet. Jokaisessa elämässä on yleensä onnen ja huippuhetkien kokemuksia, sitten taas tyveniä ja tasaista taivallusta, kenties jopa tylsää olemista. Joku hetki huomaa joutuneensa epätoivon alhoon, josta ei usko koskaan nousevansa, kuitenkin taas jossain vaiheessa pysyy jo hieman selviytymispinnan yläpuolella.

Lapsiperheessä tulee varsinkin muistaa, että lapsi ei odota. Jonkun aikuisen on pyrittävä säilymään elämässä ja arjessa mukana, sillä lapset tarvitsevat aikuisten tukea ymmärtääkseen kaikkea sitä, mitä elämässä heidän ympärillään tapahtuu.
Ja jos luovumme nauttimasta jokaisesta tyynestä hetkestä ja annamme elämän pelolle vallan, tuolloin lakkaamme elämästä.

Eläkäämme siis juuri nyt ja tässä, sillä tätä hetkeä on juuri minun ja sinun elämäsi.

Tykkäyskaveri

PusuhippaPäiväkodin pihaan astuessani huomaan poikani ja hänen päiväkotikaverinsa istumassa talon seinustalla ja katselemassa tarkkaavaisesti esitystä. Kaksi tyttöä tekee tanssiaskeleita ja he laulavat poikien edessä: ” Mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen ja se on sun näköinen..”. Pojat seuraavat jännittyneinä ja hieman posket punottaen esitystä ja välillä laulavat tyttöjen mukana. Laulun loputtua tytöt haluavat esittää esityksen päiväkodin miespuoliselle lastentarhanopettajalle ja me kaikki yhdessä ihastelemme ja taputamme hienolle showlle.

Ihastumiset ja rakastumiset kuuluvat kaikkien elämään. Niin myös pienten lasten. Eräs äiti kuvaakin lapsensa pohdintoja rakastumisesta: ” Äiti, tiedätkö, mä en olekaan enää Liinan halipompeli. Se ei ole halunnut leikkiä mun kans enää kotista eikä olla pusuhippaa. Mut Anna on ja mä RAKASTAN Annaa. Mut kyl mä tykkään Sannasta, Jounista, Liisasta ja Juustostakin”. Äiti oli vastannut aiheeseen: ”Niin, rakastaminen ja tykkääminen ovat ihania tunteita ja tärkeitä asioita.”

Lapsi jatkaa:” Mä voisin antaa Annalle sellaisen samanlaisen kukkakimpun minkä sä sait isiltä siinä kuvassa kun te menitte naamiaisiin. Äiti:” Ai siis tarkoitatko naimisiin”? Poika: ” Niin, naamiaisiin. Ja me saadaan varmaan Annan kanssa 7 tyttöä ja 7 poikaa ja vois tietenkin Liinankin tulla sinne meidän kanssa asumaan. Tai sä äiti, jos haluat”.

Illalla nukkumaan mennessä poikani sängystä kuuluu ennen hänen nukahtamistaan: ”Mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen ja se on sinun näköinen..”. Minä vaan hymyilen itsekseni ja mietin, että tykkääminen ja rakastaminen ovat kyllä ihania asioita ja kaikkien oikeus, samalla kun päässäni soi Robinin biisi: ”Mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen ja se on sun näköinen..”

Osaanko nauttia vapaasta?

4478627110_417a85d932_o

by Marjatta/Flickr.com

Ihan kohta on pääsiäinen. Joillekin meistä se tarkoittaa, että mämmi, pasha, rairuoho, tiput ja munat ovat valmiina ja pajunkissat koristavat kotia. Toisille meistä se voi tarkoittaa kevään viimeistä lasketteluretkeä Lappiin.

Mutta kuinka moni meistä uskaltautuu pohtimaan, onko minusta asettumaan ja rauhoittumaan vapaalle? Kuinka monella meistä on läppäri ja puhelin esillä vielä kiirastorstai-iltana, kun päivän deadlinet pukkaavat päälle? Entä kuinka moni meistä on sopinut vielä sen viimeisen puhelinpalaverin perjantai-aamulle Amerikkaan, vaikka periaatteessa pitäisi lukea muumikirjaa lapsen kanssa tai hartaimmat meistä ovat matkalla pitkäperjantain messuun?

Lomalle asettuminen on taitolaji. Tulee osata ymmärtää järjestää aikaa ja aitoa läsnäoloa oman puolison, lasten tai vaikka koko suvun kesken. Kuinka asetan aivot vapaalle-moodiin, kun tuntuu, että niin moni asia jäi töissä kesken?

Kuinka moni meistä siis oikeasti osaa rauhoittua ja jäädä vapaalle perheen kanssa, kesken kevään pahimpien kiireiden? Me kaikki tarvitsemme lepoaikaa ja välillä irtiottoja arjen touhuista: työelämästä, päivähoidosta ja koulusta. Mielemme ja kehomme hyötyvät siitä, että aina ei tarvitse olla tehokkaana, vaan saamme nauttia hetkestä, levätä ja välillä olla vain.

Kuinka moni meistä osaa siis sulkea tietokoneensa ja napata ensimmäisen suklaamunan suuhunsa kun perheen pienimmäinen kiipeää syliin ja sanoo: ”Tahdon sykkyyn”?

Niin minä ainakin nyt teen.

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!