About Juulia Ukkonen

Asiantuntija BSc Health Communication, kätilö Vanhemmuuskeskus, Väestöliitto ry

Äitienpäiväjatkumo

4611018810_0f3b5200fe_z
Kuva: Teemu Lehtinen

Nyt se taas on – äitienpäivä. Mitä toivon äitienpäivältä? Kaipaan hieman salaista suhinaa, itsetehtyjä kortteja ja valkovuokkoja. Se on ehkä parasta, mitä tiedän. Tuttavani sai äitienpäivänä kukkakimpun ja shampanjaa ja oli silti tyytymätön; jotain tärkeää oli jäänyt puuttumaan. Naapurit taas syövät omien äitiensä kanssa aina lounaan tai brunssin. Ystäväni perheessä riittää vain onnittelusoitto äidille ja mummille. Mitkä odotukset täyttävät ajatuksemme ja mitä merkityksiä lataamme päivään?

Miksi itse toivon juuri sitä mitä toivon?

Lapsena tarhassa ja koulussa liimattiin sormet erikeepperissä silkkipaperikukkia pahville ja raapustettiin kieli keskellä suuta korulauseita korttiin. Kortti jemmattiin sitten vaatekaappiin tai verhon taakse äitienpäivää odottamaan. Oma äitikin toivoi aina valkovuokkoja ja niitä käytiin etsimässä aamulla yöpaitasillaan.

Äitini taas kertoi omasta lapsuudestaan, että äitienpäivänä mummini sai iltapäiväkahvit ja purkkiruusun. Purkkiruusu istutettiin äitienpäivän jälkeen kukkapenkkiin muiden purkkiruusujen viereen. Vintiltä, omasta Beatles-kuvilla liisteröidystä ullakkokammaristaan, äiti kävi vielä hakemassa koulussa askarrellun äitienpäiväkortin. Purkkiruusu ei äitiäni enää lapsuusvuosien jälkeen inspiroinut ja oma toive oli vaihtunut purkkiruususta valkovuokkoihin. 

Kun omat lapseni lähtivät ensimmäistä kertaa ulos äitienpäiväaamuna, ajattelin, että minäkin saisin nyt niitä valkovuokkoja, oikeita äitienpäivävalkovuokkoja! Ulko-ovi kävi useaan otteeseen. Lopuksi minua tulivat herättämään 3- ja 5-vuotiaat lapseni silmät sädehtien. Mieheni seisoi makuuhuoneen ovella hieman anteeksipyytävä hymy kasvoillaan. Ruokapöydällä minua odottivat ne ihanan erikeepperiltä tuoksuvat äitienpäiväkortit ja kaksi 10 litran siivousämpäriä.

Ne olivat täynnä valkovuokkoja.

Soseista sormiruokaan – Lapsi ei ole kiinnostunut ruoasta – mitä tehdä?

Perheaikaa_fb_kesäkeittiö2_2013[1] (1)Kiinteiden ruokien aloittaminen on jännittävä vaihe kaikkien perheiden elämässä.  Osa vauvoista aloittaa soseiden maistelun kiinnostuneesti ja ruokamäärät kasvavat vauhdilla. Mutta mitä tehdä vauvan kanssa, joka nipistää suun suppuun, päristelee rakkaudella kokatut sörsselit pitkin keittiötä ja työntää lautasen pois?  Tässä muutamia vinkkejä vauvan motivoimiseen.

1. Syökää yhdessä

Vauva tarkkailee kiinnostuneena ympäristöään ja seuraa vanhempien ja sisarusten mutustelua. Istuta lapsi pöytään niin, että hän näkee esikuvansa. Ystävien soseita syövät vauvakaverit voivat olla loistavaa oppiseuraa.

2. Ilmapiiri innostaa

Rohkaise lasta maistamaan ja kehu häntä jokaisesta lusikallisesta. Älä pakota tai juksaa lasta syömään lelujen avulla. Kerro lapselle selkeästi ja ystävällisesti ruokailun säännöt ja toimi niiden mukaisesti.

3. Ruoka-ajoista ruokahaluun

Tavallisesti vauva tarvitsee päivällä noin 5 ruokailukertaa. Vanhemmat päättävät mitä syödään ja milloin syödään, lapsi päättää kuinka paljon syödään.  Ruoka-aikojen välissä lapselle ei kannata tarjota maitoa, mehuja tai naposteltavaa – ne vievät ruokahalun.

4. Minä itse

Anna lapselle omat ruokailuvälineet ja omaa ruokaa. Anna lapsen tutkia ruokaa omalla tavallaan ja kaikilla aisteilla. Tue lapsen ruokailua syöttämällä häntä lisälusikalla hänen lautaselta tai toiselta lautaselta. Istuta vauva niin, että hän voi käyttää omia ruokailuvälineitään.

5. Paineet pois

Jos olet kireä ja hidas harjoittelu hermostuttaa, pidä harjoittelussa 1-2 vk tauko tai anna kumppanin hoitaa harjoittelu. Jokainen vauva oppii syömään soseita useimmiten 6-8 kk ikäisenä.

Haluatko lukea lisää? Tule tutustumaan Väestöliiton www.perheaikaa.fi -sivustolle Soseista sormiruokaan – resepteihin, artikkeleihin ja vinkkeihin.