About Mika Lehtonen

Psykoterapeutti Seksuaaliterapeutti Väestöliiton Poikien ja nuorten miesten keskuksen päällikkö

Poikien Puhelin saa aikaan tunnekuohun

shutterstock_185962559Aina silloin tällöin – liian harvoin, mutta joskus – istahdan Poikien ja nuorten miesten keskuksen tiimin työhuoneeseen kuuntelemaan, kun yksi työntekijöistä vastaa Poikien Puhelimeen. Äsken tein niin, ja olen onnellinen siitä.

Olen onnellinen, kun sain nähdä ja kuulla työntekijän vastaavan rauhallisesti useaan kysymykseen. Vastauksissa annettiin monenlaista faktatietoa. Peniksen mittaa pohdittiin. Vastaaja kertoi geenien vaikutuksista, murrosiän vaiheista ja siitä, miten kukaan ei voi vaikuttaa peniksen kasvuun. Sitten siirryttiin tupakoinnin vaikutuksiin, kannattaako polttaa? Vaikuttaako se peniksen kokoon? Vastaaja kertoi, että saattaa vaikuttaa, sillä tupakointi heikentää verenkiertoa, jolloin voi olla, että penis ei pääse kasvamaan normaalisti. Jotain tutkimuksiakin aiheesta löytyy. Myös nuuskaaminen saattaa vaikuttaa, kertoo työntekijä vastauksen poikien kysymykseen nuuskan vaikutuksista. Jokainen tietysti itse päättää polttaako tai nuuskaako, mutta vastaaja ei suosittele.

Ai oot yksitoista? No, jos karvat jo kasvaa, sehän tarkoittaa, että murrosikä on alkanut. Niin, se ei ole sama kuin äänenmurros. Äänenmurros tulee jossain vaiheessa murrosikää, mutta murrosiässä tapahtuu paljon muutakin. Ai mitä muuta? Sitten työntekijä kertoo murrosiän kehityksestä. Toisessa päässä ollaan hiljaa.
Onko jääkiekkoilijoilla isot penikset? Ehkä kukaan jääkiekkoilija ei ole halunnut julkisesti kertoa peniksensä mittoja. Kenenkään ei kannata kertoa julkisesti. Todennäköisesti jotakin väliltä 9-17 senttiä, kuten suurimmalla osalla on. No nyt alkaa nämä mittakysymykset riittää. Oliko jotain muuta?

Ai sellaista olet saanut puhelimeesi. Hevonen harrastaa seksiä ihmisen kanssa? Mitä kautta sait sen? Joku lähetti linkin? Joo, kyllä se on kiusaamista. Jos lähettäjä oli aikuinen, on se jopa rikollista. On hienoa, että on kaikenlaisia appseja, mutta sitten on tuo kiusaamispuoli. Joo, ei kenenkään kannattaisi katsoa sellaista. Ai et tiedä, kuka lähetti? No, sun kannattais kuitenkin jutella asiasta vaikka vanhempiesi kanssa. Mitä sanot? Joo, kannattaa kertoa. Joo, kannattaa miettiä, että missä ryhmissä netissä pyörii. Ei ole pakko olla tuollaisessa mukana. Joo, kerro vaan vanhemmillesi.
Keskustelu alkaa päättyä. Vastaaja kehuu soittajaa sanoen, että olipa hyvä, että soitit, oli ihan parhaita puheluita pitkään aikaan. Joo, soitelkaa taas.

Jään jälleen kerran miettimään, missä muualla pojat voivat kysellä näitä kysymyksiä? Missä voi kysyä näin suoraan ja kiertelemättä kysymyksiä, jotka saavat useimmat miettimään, onko edes soveliasta tuon ikäisen kysyä tällaista? Pojilla on paljon kysymyksiä. Sanotaan, että aina kannattaa kysyä. Niin kannattaa. Mutta vastataanko heille? Poikien Puhelimessa vastataan.

Kyllä on ammattitaitoista porukkaa Poikien Puhelimessa. Isoja, aikuisia miehiä. Saavat pojat hyviä vastauksia ja mallia miehenä olemisesta. Olen liikuttunut. Ja ylpeä.

 

Järki ja tunteet

Turisteja, ja helsinkiläisiäkin, käsketään pitämään kasseistaan kiinni Kolmen sepän patsaalla. Varoittaminen on oikein ja kohteliasta, jopa järkevää. Lapsille, joskus aikuisillekin, pitää kertoa, että polkupyörää ei jätetä lukitsematta. Ei se kylläkään muuta sitä tosiasiaa, että varas on varas, ja että varastaminen on väärin. Mutta turisti on ajattelematon, ei siis käytä järkeään, jos ei pidä kassistaan kiinni. Niin on myös polkupyörän omistaja, jos ei lukitse pyöräänsä.

Ajattelu erottaa ihmisen eläimestä. Kyllä eläinkin ajattelee, mutta ihmisellä on järkeä. Sen avulla me pystymme pohtimaan asioita ja tekemään päätelmiä. Onko joku asia oikein tai väärin? Mitä yleensä tapahtuu, kun toimin tuolla tavalla? Jos toiminkin tällä tavalla, en tee samaa virhettä kuin ystäväni teki. Järki auttaa meitä tekemään itsellemme, vähän muillekin, tärkeitä valintoja.

Tunteet ovat järjen työkalu. Ne ovat muutenkin mukavia, saavat elämään väriä ja vaihtelua. Usein ne myös tekevät meistä erilaisia kuin muut, yhdessä temperamentin kanssa. Mutta pääasiassa tunteet ovat olemassa siksi, että ne kertovat meille siitä, miten meidän kannattaa suhtautua ympärillä olevaan, sekä ihmisiin että asioihin.

Pelko on yksi niistä tunteista, joiden takia me ihmiset olemme kehittyneet ja kehittäneet monenlaisia elämää helpottavia asioita. Pystymme suojelemaan itseämme ja toisiamme, ja myös valvomaan oikeuksiamme. Ei tarvitse jatkuvasti pelätä aktiivisesti eli olla hälytystilassa, kun asioista on sovittu. Voimme luottaa ihmisiin ja välillä jopa rentoutua.

Eläimen kokiessa pelkoa se saa aivoilta käskyn vaistonvaraiseen reaktioon; joko lähdet karkuun tai taistelet. No, toki jotkut eläimet pelon voimasta jähmettyvät paikoilleen tai näyttelevät kuollutta. Eläimellä ei ole aikaa ajatella asiaa ja seuraavaan samankaltaiseen tapahtumaan se ei pysty varautumaan.

Mutta meillä ihmisillä on aikaa.

Jotkut pohtivat asioita kavereiden kanssa. Mitä pitäisi tehdä, kun jostakusta tuntuu joltain. Miten muuttaa maailmaa, kun joku ihmisryhmä kokee vääryyttä, se tuntuu niin pahalta. Miten ohjaan lastani tässä pelottavassa maailmassa.

Jotkut ihmiset pohtivat asioita työkseen. Siitä maksetaan heille palkkaa. He ovat opiskelleet työtään varten tietoja. Tärkeistä asioista tehdään tutkimustakin. Eli vaikka ollaan liikkeellä tunnepohjalta, vaikka pelon tunteen tutkimisessa, järkeistetään asia, sen mahdollisuudet ja monimuotoisuudet. Ja kerrotaan sitten muille tuloksista, johtopäätöksistä ja suosituksista.

Kun pelkoa ajattelee osana ihmisen elämää, tulee helposti mieleen, että kenenkään pitäisi joutua pelkäämään. Mutta asia ilmaantuukin nopeasti paradoksina. Jos et pelkää, olet kohta kuollut, vammautunut tai ainakin ryöstetty. Jos et pelkää, joudut tilanteisiin, mistä on hankala perääntyä. Saatat tehdä asioita, joihin et ole valmistautunut riittävän hyvin ja asiat menevät pieleen, vastoin sopimuksia ja suunnitelmia. Vähättelet pelkoasi ja rohkaiset itseäsi tekemään jotain, mistä voi koitua vahinkoa tai vammoja. Pelko voikin yhtäkkiä olla asia, mitä et halua ajatella, kun luvassa on jotain kiinnostavaa ja kivaa.

Alkoholi, esimerkiksi, on aivoihin kemiallisesti vaikuttava aine, mikä heikentää järjen käyttöä. On kiva olla kännissä ja tehdä asioita, jotka saattavat tuntua jopa mukavammilta kuin selvin päin. Joskus tulee tehtyä asioita, joita ei olisi tehnyt selvänä. Poliitikon sanoin ”en koskaan selvin päin ajaisi autoa kännissä”.

Järjen käytöllä voi helpottaa pärjäämistä tunteiden kanssa. Kun on miettinyt etukäteen, mitä missäkin tunne- ja olotilassaan tekee, eivät tunteet pääse yllättämään. Näin pystyy hallitsemaan elämäänsä. Ainakin sen verran, ettei tule tehtyä mitään järjetöntä.

 

Isän merkitys

Kaikilla pojilla ei ole isää, mutta niille joilla isä on, on isällä suuri merkitys.

Isä on ottanut mallia omasta isästään. Hän on kokenut ylpeyttä isästään, mutta myös häpeää, ehkä pelkoakin. Hän on samaistunut isäänsä ja hänen toimintaansa. Samaistumisen kautta hän on miettinyt mikä on oikein, mikä väärin. Hän on miettinyt millainen mies ja millainen isä haluaa itse olla. Ja tästä isästä ja miehestä taas hänen poikansa ottaa mallia ja samaistuu häneen. Myös ympäröivä maailma ja sen arvot ja asenteet vaikuttavat, mutta kokemus samaistumisesta on tärkeää.

Poika miettii isäänsä aina ja samaistuu. Hän opettelee ja muokkaa itseään vertailemalla isiä toisiinsa, samoin vertaamalla miehiä toisiin miehiin. Millainen minusta tulee, millainen haluan olla? Ja kysyy: ”Voinko vaikuttaa asiaan itse?”

Onneksi kukaan ei ole täydellinen. Jos vain ”kopioituisimme” ei kehitystä tapahtuisi. Onneksi jokainen voi vaikuttaa omaan itseensä ja valikoida ne asiat, millaiseksi haluaa tulla. Voi ottaa samaistumiskohteekseen naapurin miehen tai kaverin isän, jos oma isä jossain kohtaa ei tunnu hyvältä samaistumisen kohteelta. Ja pojat, joilla isää ei ole, voivat etsiä hyviä samaistumiskohteita muista miehistä.

Myös äitiin tai naiseen poika voi samaistua. Samaistumalla ympärillä oleviin ihmisiin poika rakentaa omaa, itselle hyvältä tuntuvaa identiteettiään.

Jos isä on olemassa, mutta ei ole koskaan paikalla pojan tai lapsen elämässä, lapsi joutuu samaistumaan oletuksiin omasta isästään. Se ei ole reilua, sillä silloin samaistuminen ei tapahdu todellisiin asioihin, vaan kuvitelmiin ja salaisuuksiin. Epätodelliseen samaistuminen on sama asia kuin luulisi elokuvan olevan dokumentti. Ja se ei ole reilua pojan kannalta.

Isät, jotka ovat läsnä poikiensa elämässä, ovat todellisia ja reiluja poikiaan kohtaan.

Hyvää isänpäivää!

Miesten terveys – seksuaaliterveyden merkitys mielenterveyteen ja onnellisuuteen

Viikko 45 on miesten viikko, jolloin järjestetään monenlaisia tapahtumia siellä täällä miesten asioiden esille tuomiseksi. Viikko päättyy isänpäivään.

Marraskuu on myös Movember-kuukausi. Movember on tapahtuma, jossa kerätään rahaa eturauhas- ja kivessyövän tutkimiseen ja miesten mielenterveyden tukemiseen. Viiksiä kasvattamalla yritetään herätellä ihmiset ajattelemaan yksinkertaisia mutta tärkeitä asioita. Siis että miehet ovat tärkeitä, että heillä on oikeus terveyteen ja että miten pitää huolta itsestään.

Tämä on hyvä viikko ja hyvä on kampanjakin. Aion kasvattaa viikset ja lahjoittaa rahaa.

Onnellisuus on mielenterveyden yksi osatekijä. Yksi miehen onnellisuuden mittareista on hänen oma käsityksensä seksuaalisista kyvyistään, ts. miten kumppanin pystyy tyydyttämään seksuaalisesti. Tähän tärkeään asiaan miehet ammentavat tietoa ja opettelevat asioita vuosikymmeniä, aloittaen opiskelun jo alakoulussa ennen murrosiän alkua. Kaverit kertovat faktaa ja katsotaan pornoa. Tietoa saadaan ja asenteet muokkaantuvat.

Seksuaalisuuteen liittyvät tietonsa pelkästään miesten maailmasta hankkinut mies törmää jossain vaiheessa muuriin. Tämän muurin on hänen mielestään pystyttänyt nainen tai jotkut naiset. Mies kokee, ettei saa seksiltä sitä mitä toivoisi, koska nainen ei ole tyytyväinen siihen mitä mies yrittää tarjota. Usein on myös niin, että miehen mielestä seksiä ei parisuhteessa ole riittävästi. Nämä johtavat kierteeseen, missä mies yrittää ja epäonnistuu entistä enemmän. Seksistä puhutaan kumppanin kanssa vähemmän, siinä erehdytään enemmän ja loukkaannutaan. Hankitaan lisää väärää tietoa, keskustellaan asiasta väärän ihmisen kanssa ja oma kumppani tuntuu entistä enemmän väärältä.

Hyvä rakastaja ottaa kysymällä selville kumppaninsa toiveet, mitä hän haluaa ja mitä ei halua. Myös omista haluista kertominen on oleellista tyytyväisyyden saavuttamiseksi. Väärät tiedot ja oletukset siitä mistä oma kumppani seksissä pitää ja siitä mihin miehen tulee kyetä seksissä vaikuttavat heikentävästi miehen käsitykseen omasta itsestä; olenko hyvä ja riittävä, hyväksyykö kumppanini minut tai onko minun mahdollista saada itselleni kumppani.

Tyytyväisyys parisuhteessa tai seksisuhteessa vaikuttaa itsetuntoon positiivisesti ja se lisää onnellisuutta. Onnellisuus lisää mielenterveyttä.

Oikeaa, siis riippumatonta tietoa seksuaalisuudesta saat mm. Väestöliiton sivuilta.

Kultahäät

Ystäväni kertoi vanhempiensa 50-vuotishääpäivästä. Lapset lapsenlapsineen olivat järjestäneet puitteet ja juhlapari sai päättää päivän lopusta suunnitelmasta. Pieniä yllätyksiä oli kuitenkin luvassa.

Oli vuokrattu pikkubussi ja varattu päivällispaikka. Ajatuksena oli kierrellä paikkoja, jotka olivat olleet ja olivat edelleen tärkeitä juhlaparin elämässä. Matkalla oli tarkoitus tietenkin myös jutella, niin menneestä elämästä kuin tästä päivästä, ehkä myös tulevaisuuden suunnitelmista ja toiveista, hauskanpitoa unohtamatta. Välillä kuunneltaisiin lapsenlapsen haitarinsoittoa, ehkä vähän laulettaisiinkin yhdessä. Yhteinen päivällinen päättäisi päivän.

Päivä oli sujunut hyvin. Oli käyty tanssilavalla. Oli ajettu synnytyssairaalan ohitse. Opiskelu- ja työpaikkojakin oli katsastettu. Päivällinen oli ravinnut kehoa ja mieltä. Oli ollut ihanaa puhetta, välitöntä yhdessäoloa.

Päivän huippuhetki oli kuitenkin koettu eräällä seuraintalolla. Ilman mitään ennakkoilmoittautumista tai -varausta oli ajettu paikkaan, missä viisikymmentä vuotta sitten oli vietetty juhlaparin hääjuhla. Paikka oli nytkin ollut koristeltu muutaman tunnin päästä alkavaa, tälle perheelle vieraiden ihmisten hääjuhlaa varten. Kohteliaan tiedustelun jälkeen oli saatu paikan isännältä lupa mennä sisälle pieneksi hetkeksi.

Pitkät pöydät, valkoiset liinat, kynttilät ja kukkalaitteet koristivat vanhaa salia. Paikka oli arvokkaan juhlallinen, kuten silloin viisikymmentä vuotta sitten. Salin etuosassa oli pieni pöytä ja antiikkinen sohva. Kahdelle hengelle.

Ystäväni äiti oli uskaltautunut istumaan ehkä jopa samalle sohvalle kuin omana ensimmäisenä hääpäivänään.

Hetki istuutumisen jälkeen tuli yllätys. Haitarista kuuluivat ensimmäiset sävelet. Häävalssi. Kuin silloin ennen. Yllätys oli myös se, ettei ystäväni isä osannut liikutukseltaan tehdä mitään. Iso, toimelias mies vain seisoi kyynelehtien. ”Meni aivan sekaisin”, sanoi ystäväni isästään.

Pienen herättelyn jälkeen tuo nuori, vasta vihitty mies oli hakenut ihanan vaimonsa häävalssiin.

Sataviiskymppii

Istun paikallisjunassa matkalla kotiin väsyneenä parin päivän työreissusta ja ylimääräisestä alkuillan kokouksesta. Mielessä siintää parin päivän päästä alkava viikon loma. Kello on puoli kahdeksan illalla, ilma on kostea, mutta lämmin ja juna on melko täynnä, vapaita istumapaikkoja on vähän.

Pasilassa edessäni olevalle tyhjälle paikalle istuutuu erittäin laiha nainen. Vilkaisen häneen nopeasti. Hänellä on jalassaan värikkäät legginssit ja oudot, paksupohjaiset kengät. Ylävartaloa suojaa hänelle liian isoa kokoa oleva musta kevyttoppatakki. Kasvoiltaan nainen on kaunis, kuin eloveenamainoksesta. Oikeastaan on vaikea arvioida hänen ikäänsä, mutta päättelen sen olevan jotain väliltä 20-25. Hänen vaaleiden hiuksiensa hoitamattomuus ja likaisuus saavat minut ajattelemaan, että onpa ollut rankka työpäivä jollain muullakin kuin vain minulla. Todettuani naisen tuoksuvan runsaasti valkosipulille vaivun ajatuksiini tulevasta lomasta.

Jonkin ajan kuluttua naisen käsipuhelin soi.

”Moi! Joo, moi! Joo. Sataviiskymppii. Joo. Eiku sataviiskymppii, sen alle en lähtis. Ei, se on se, en lähtis alle. No itävantaalla. No ihan tavallista seksiä, muusta voi kyl neuvotella. Ni olisiksä tulossa jo tänään? Vai huomenna? Tänään voit tulla vaikka heti, huommennakin voit tulla, mut sitä en pysty lupaamaan varmaksi, pitää soitella. No tuutko tänään? No Tikkurilan ja Korson välissä. Joo, on aika lähellä. No mut hei, jos sä miettisit tätä ja soitat sit uudestaan ku tiedä tuutko? Joo, moi!”

Nainen on puhelun ajan lähes ilmeetön, suurten silmien katse kuitenkin vaeltaa ulkona vilisevästä maisemasta junan kattoon ja hänen omiin käsiinsä. Puhelun päätyttyä hän ulos katsoessaan hymyilee itsekseen hetken. En halua tuijottaa, mutta sen toteuttaminen on vaikeaa. Vilkaisen nopeasti hänen käsiään. Kädet ovat hoitamattomat, kynsinauhat kasvaneet kynnen mukana ja siellä täällä käsissä on enemmän ja vähemmän tulehtuneita rakkoja tai muita haavoja. Huomaan miettiväni, etten haluaisi käsien koskevan minua. Sitten puhelin soi uudelleen.

”Moi! Joo-o, moi. Sataviiskymppii. Ihan normiseksiä. Joo, käytän kondom… On lähellä Tikkurilaa. No voit tulla tänään. No jos sä ajat ensin kotiin ja soitat sit mikä on tilanne, tuletko vai et. Mäkin olen menossa nyt himaan. Joo, mut en voi luvata huomista, sun pitää soitella sitten. No, mieti ja soita. Moi.”

Nainen on selkeästi hieman tuohtunut, mutta rauhallinen kuitenkin. Jälleen hänen katseensa vaeltelee, mutta en huomaa siinä mitään vaivaantumisen merkkejä. Hän ulos katsoessaan hieman hymähtää ja samalla hymyilee, mutta vain nopeasti. Minulle tulee olo, että hän on kaiken kaikkiaan ihan hyvällä tuulella.

Jälleen puhelin soi. Nainen katsoo puhelimessa näkyvää numeroa ja rypistää hieman silmäkulmiaan. Hän odottaa hetken, vastaa vasta sitten.

”Moi! Joo, moi. Joo. Sataviiskymppii. Ihan normiseksii, mut muust voi kyl neuvotella, mut mul ei oo paljo mitään välineit, ne sun pitää tuoda mukana, jos haluut. Itävantaalla, Tikkurilan ja Korson välissä. Joo, sopii. Ni mistäpäin sä tuut? Vaik lähtisit heti tuleen, ni sopii kyllä. Joo. Soita sit ku oot lähempänä. Moi.”

Nainen katsoo ulos ja hymyilee. Tulee kuulutus asemalle saapumisesta ja nainen kävelee ovelle. Katson hänen vartaloaan, hän on todella laiha. Anorektinen. Hänen puhelimensa soi jälleen.

”Moi! Joo, mä oon just jäämässä junasta, tuu siihen marketin eteen! Joo.”

Enempää en kuule, mutta näen, miten nainen kiirehtii askeliaan.

Mietin, niin kuin mietin koko naisen läsnäolon ajan, onko tässä jotain kummallista. On tässä. Vai ovatko minun ajatukseni kummallisia. Kukaan muu samassa penkkiloosissa istuvista ei reagoinut ulkoisen näkyvästi millään tavalla. Naisen vieressä istunut vanhempi nainen nukahti tai ainakin esitti nukahtavansa matkan aikana. Muiden ilmeitä en nähnyt, mutta en havainnut minkäänlaista rauhattomuutta kenessäkään. Paitsi itsessäni. Enkä minäkään sitä näyttänyt.

Ensimmäisen puhelun aikana, heti käsitettyäni mistä on kysymys, huomasin sykkeeni tihentyvän ja hengitykseni rytmin vaihtuvan nopeasti hankalaksi. Sain ne rauhoittumaan, kun ajattelin, ettei tässä ole mitään kummallista. Mietelmäni kuitenkin jatkuivat kutakuinkin niin, että hoin itselleni ”tää on outoa! Ei oikeesti, tää on outoa! Tää on kummallista! Mitä tässä pitää ajatella? Tää on kummallista!” Kiroilin mielessäni.

Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mitä minun pitäisi ajatella. Sen jälkeen mietin, että mitä minun pitäisi ammattini edustajana, siis psykoterapeuttina ja seksuaaliterapeuttina ajatella. Kyllä, koin naista kohtaan sääliä, olin hänestä huolissani ja mietin hänelle hänen elämässään tapahtuneita vääryyksiä. Elämä on epäoikeudenmukaista. Mietin, että ehkä hän on tehnyt huonoja valintoja. Mietin, että ehkä joku kohdellut häntä kaltoin. Häntä on käytetty hyväksi, myös seksuaalisesti hyväksi. Mietin, että hän on, käsitykseni mukaan, täysi-ikäinen. Ilmiselvästi kukaan ei ollut tässä hänen toimintansa välikätenä, hän hallinnoi kauppaneuvotteluita ihan itse. Hänen toimistonsa oli hieman kummallisessa paikassa, mutta varsinaiset toimitilat sijaitsivat muita ihmisiä kohtaan kunnioittavasti eli puhelun mukaan hänen kotonaan. Hän hymyili ja oli hyvätuulinen.

Olenko nyt tietoisempi tästä maailmasta vai vain kokemusta rikkaampi? Vai olisiko elämäni parempaa, jos en olisi tätä naista kohdannut ja kuullut hänen bisnespuheluitaan? Markkinameininki ei aina miellytä ihmisen eettistä ajattelua.

Kaiken kaikkiaan, se oli minulle kummallinen junamatka.

Pornon vaikutus lapseen

Jos pornoa ei olisi, voi olla, että monet asiat helpottaisivat. Pornoa ei voi kuitenkaan kieltää, sillä sehän olisi sananvapauden rajoittamista. Se olisi myös aikuisten ihmisten seksuaalisuuden holhoamista. En halua poistaa pornoa aikuisten maailmasta, sillä joitain ihmisiä se on jopa auttanut löytämään oman seksuaalisuutensa. Monille se on myös mukava mauste elämään, joillekin myös elinkeino. Haluaisin kuitenkin, että lasten maailmassa ei olisi pornoa.

Pornoa on vaikea määritellä. Vaikka lähes kaikki aikuiset tietävät mitä se on, on jokaisella oma käsityksensä siitä ja sen merkityksestä. Tässä kirjoituksessa tarkoitan pornolla pääasiassa Internetissä olevaa kuva- ja elokuvan kaltaista materiaalia, missä esitetään alastomuutta ja seksuaalisia toimintoja yksin ja yhdessä muiden kanssa.

Suomen laissa on määritelty asioita, mitkä ovat minkäkin ikäisille lapsille ja nuorille sallittuja, ja näin on tehty myös pornon suhteen. On asetettu ikärajoja ja tehty sääntöjä pornon jakelusta. Jos käännetään asiaa hieman toisinpäin, niin kenenkään ei tarvitse katsoa pornoa. Se ei ole pakollista kenellekään.

On kuitenkin tosiasia, että hyvinkin nuoret lapset näkevät kaikenlaista pornoa, tahtoen tai tahtomattaan. Jos lasten Internetin käyttöä ei valvota, on kaikki netissä tarjolla oleva porno heille avoimena ja saatavilla.

Tiedämme sekä tutkimusten että Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikan monien toimintojen, kuten Poikien Puhelimen perustella, että lähes kaikki murrosikäiset ovat nähneet pornoa. Kuulemme myös monien yhteistyökumppaneidemme kautta yhä nuorempien, ts. alakouluikäisten pornon katsomisesta ja sen seurauksista.

Meitä pyydetään usein ”tekemään jotain” kun lapset ovat nähneet pornoa. Eli siinä vaiheessa kun pornoa on nähty paljon ja monenlaisissa muodoissa, ja kun kiusaaminen, ahdistus ja pelot asian suhteen ovat menneet todella hankaliksi.

Mitäpä siinä sitten pitää tehdä? Tietenkin antaa sekä lapsille että aikuisille, niin vanhemmille kuin opettajillekin tietoa seksuaalisuudesta, seksuaalisesta kehityksestä, seksistä, parisuhteesta ja seksuaalisista suhteista. Pornostakin pitää puhua, jokaiselle ikäryhmälle heidän ikätasonsa mukaan. Aikuiset tarvitsevat lisäksi tietoa pornon vaikutuksista. He tarvitsevat sanoja käsitellä seksuaalisuutta, seksiä ja pornoa lasten ja nuorten kanssa sekä tukea oikeanlaiseen kasvatukseen.

Kaikille porno ei aiheuta ongelmia. Jotkut eivät koe pornosta minkäänlaisia reaktioita tai tunnelmia, eivät positiivisia eivätkä negatiivisia. Joidenkin kohdalla vaikutus on suuri, joko nautinnollinen tai pelästynyt ja järkyttynyt. Joku saattaa järkyttyä suuresti jo yhdenkin kuvan näkemisestä. Tämä riippuu paljolti siitä minkä ikäisestä ihmisestä on kyse, millaisessa kulttuurissa hän on kasvanut ja millaisia asioita kasvun aikana on tapahtunut. Kokemukseen vaikutta myös millaisia arvoja hänellä on ja millaista seksuaalikasvatusta hän on saanut. Myös ryhmäpaineet vaikuttavat, samoin persoonallisuus ja mm. riskinottohalu.

Kun joku kokee jonkinlaisen pornon kiinnostavana ja kiihottavana, hän samaistuu kyseiseen pornoon, sen kohtaukseen tai johonkin henkilöön pornossa. Hän siis löytää siitä jotain omaan seksuaalisuuteensa tai jopa jonkinlaisen ”idolin” tai toimintatavan. Jotkut samaistuvat pornoon todella pahasti. Niin pahasti, että jäävät koukkuun tai eivät kykene rajoittamaan sen vaikutuksia omiin haluihinsa, arvoihinsa tai käytökseensä ollenkaan. Suuri osa näistä ihmisistä on mies-sukupuoleen kuuluvia ja iältään alle 18-vuotiaita. Koska he ovat alle 18-vuotiaita, voidaan katsoa ja lakikin sanoo, että heitä olisi pitänyt suojella asian suhteen.

Heidän elämänsä on muuttunut, heistä on tullut pornon uhreja. Aikuiset eivät ole suojelleet heitä pornolta. Lasten suojelu on aikuisten vastuulla.

kuplaukkoJos olet nuori ja haluaisit jutella jonkun kanssa, soita Poikien Puhelimeen.

Miten menee? Mikä painaa? Kaipaatko kuuntelijaa, juttuseuraa tai vastauksia kysymyksiisi? Jos ajatukset kiertävät kehää, etkä tiedä kenelle puhuisit, soita meille. Puhelimeen vastaa varmasti luotettava aikuinen.

Poikien Puhelimen vuosiraportti 2013