Author Archives: Lotta Heiskanen

About Lotta Heiskanen

Psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti, Väestöliitto

Mikä on säästöjen hintalappu?

Posted on by
Vastaus

shutterstock_286384004

 

 

 

 

 

 

 

Aamulehti uutisoi, että valtio aikoo säästää satoja miljoonia euroja lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyshoidoista.

Samaan aikaan suuri osa suomalaisista jää nytkin vaille tarvitsemaansa mielenterveyshoitoa. Valtioneuvoston selvityksen mukaan mielenterveyshoitoa saa vain puolet hoitoa tarvitsevista.

Vakavasti masentuneista nuorista vain alle puolet saa psykiatrista hoitoa. Suomalaisnuoret ovat maailman itsetuhoisimpia. Itsemurha on suomalaisten nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy. Pelkästään masennuksen takia jää eläkkeelle 8 suomalaista päivässä. Viime vuosina nimenomaan nuorten eläkkeelle jäävien määrä on kasvanut.

Masennuksen hoitoennuste on erittäin hyvä, jos asianmukaiseen hoitoon vain pääsisi.

Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin sairastavuuden ja vajaakuntoisuuden syy koko maailmassa. Maailman terveysjärjestö WHO ennustaa, että yksinomaan masennus on suurimman sairaustaakan aiheuttaja maapallolla vuonna 2030. Suomessa mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen.

Hoidoista säästäminen lisää kuolleisuutta, sairastavuutta ja inhimillistä kärsimystä. Säästöt tekevät vakavimman kansanterveydellisen uhkamme torjumisesta erityisen vaikeaa. On epäjohdonmukaista, että samalla pyritään pidentämään työuria.

Psykoterapian saatavuus työikäisille parantui merkittävästi vuonna 2011, kun kuntoutuspsykoterapian tarjoamisesta tuli Kelan lakisääteinen velvollisuus. Samanaikaisesti aikuisten työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveyssyistä ovat vähentyneet kolmanneksella. Viime vuosina myös Suomen kansainvälisesti korkea itsemurhakuolleisuus on kääntynyt selvään laskuun. Näitä saavutettuja voittoja työikäisten mielenterveydessä ei Sote-uudistuksella saa vesittää. Sote-uudistuksessa aikuisten mielenterveyshoidon toimivimman osan eli Kelan kuntoutuspsykoterapioiden tulevaisuus on vaakalaudalla. On tärkeää, ettei julkisten palveluiden hyvin toimivia osia Soten myötä romuteta. Mielenterveyshoidon saatavuutta tulee parantaa myös lapsille ja nuorille.

Mielenterveysongelmien taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle eivät pääosin synny hoidosta, vaan hoitamatta jättämisestä. Psykoterapia ei ole halpaa, mutta se on kustannustehokas hoitomuoto, kun laskelmiin otetaan mukaan hoitamatta jättämisen kulut.

Yhden työmarkkinoilta syrjäytyneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle työuran aikana nousevat 1,4 miljoonaan euroon. Vuositasolla syrjäytymisen kustannukset ovat vähintään 30 000€.  Kertaviikkoisen psykoterapian vuosikustannukset ovat noin 4000€. Riippumattomien laskelmien mukaan esimerkiksi rötöstelyyn ajautuneen nuoren perheterapeuttiseen hoitoon panostettu euro tulee veronmaksajille 9-kertaisena takaisin.

Hoito on sijoitus tulevaisuuteen, jota meillä ei ole varaa jättää tekemättä.
Inhimillinen kärsimys on rahassa mittaamatonta.

Ammattiauttaja, älä ole ylihyvä

Posted on by
Vastaus

shutterstock_329595437Psykoterapiassa terapeuttien väliset erot selittävät hoidon tehoa enemmän kuin hoitomenetelmien erot. Tämä voi alkuun kuulostaa eriskummalliselta.

Vaikka psykoterapia on lääketieteen kriteereillä tehokas hoitomuoto yleisimpiin mielen sairauksiin – ei sitä voi antaa ja ottaa kuten lääkeannosta.  Psykoterapian ydin on vuorovaikutussuhde, jossa laatu syntyy ymmärretyksi ja kohdatuksi tulemisesta.

Kun on tutkittu huipputerapeutteja, ketkä saavat erittäin hyviä hoitotuloksia monilla potilailla, on havaittu, että he ovat erityisen tietoisia omista virheistään. He ovat erityisen tietoisia siitä, että hoito voi joko epäonnistua tai katketa ennenaikaisesti.

Suurin osa terapeuteista arvioi saavansa keskivertoa parempia hoitotuloksia, mikä tietenkään ei voi pitää paikkaansa. Suurin osa ei mahdu olemaan keskivertoa parempi. Se on matemaattinen mahdottomuus.

Heikoimpia hoitotuloksia saavat terapeutit puolestaan arvioivat, että ovat yhtä tehokkaita kuin huiput. Auttamistyön sudenkuopat syntyvät itsepetoksesta ja realistisen itsetuntemuksen puutteesta.

Kyse ei ole vain terapeuteista. Tutkimusten mukaan ihmiset arvioivat omia kykyjään järjestelmällisen vääristyneesti ammatista ja asemasta riippumatta. Suurin osa ihmisistä ajattelee olevansa keskimääräistä osaavampi. Suhteellisesti taitamaton ihminen arvioi kyvykkyytensä väärin, koska on taitamaton. Taitava on taipuvainen aliarvioimaan itsensä. Yleisesti ottaen ihminen itse ei ole taitojensa tasalla.

Ammattiauttaja, joka on tietoisempi ja herkempi lukemaan vuorovaikutusta ja toimintansa seurauksia, osaa paremmin ohjata toimintaansa. Jos terapeutti ja potilas ovat hyvin eri käsityksessä hoidon etenemisestä, yhteistyöstä tulee ymmärtämätöntä ja kohtaamatonta.

Keskeneräisyys on erottamaton osa ihmisenä olemista. Ihminen ei voi muuttua kokonaan hyväksi, mutta hän voi tulla tietoisemmaksi, herkemmäksi tunnistamaan toimintansa seurauksia toisille ja vastuullisemmaksi ohjaamaan toimintaansa.

  • Dunning, D., Heath, C. & Suls, J. (2004). Flawed Self-Assessment. Implications for Health, Education and the Workplace. Psychological Science in the Public Interest, 5 (3), 369-106.
  • Lindqvist, M. (1990). Auttajan varjo: pahuuden ja haavoittuvuuden ongelma ihmistyön etiikassa. Otava.
  • Miller, S. (2011). Supershrinks: Learning from the Field’s Most Effective Practioners. Luentomateriaali.

Tasavertainen avioliittolaki ja lapsen etu

Posted on by
2

Eduskunnan käsiteltäväksi tulee tulevaisuudessa tasaveroista avioliittolakia koskeva kansalaisaloite. Julkisessa keskustelussa on oltu huolissaan lapsen edun toteutumisesta, mikäli samaa sukupuolta olevat parit saavat oikeudet avioitua ja adoptoida.

Yhdysvalloissa johtavat mielenterveyden, lääketieteen ja sosiaalityön kattojärjestöt ovat ottaneet kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kannanottonsa pohjana järjestöt ovat tukeutuneet parhaaseen tieteelliseen näyttöön ja arvioineet sitä kokonaisuutena.  Tutkimukset kolmenkymmenen viime vuoden ajalta kertovat, että lapset voivat yhtä hyvin homo- ja heterovanhempien perheissä.

Sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuneisuus eivät kasvata lasta, vaan vanhemmat ihmisinä kasvattavat. Perheen ihmissuhteissa sisältö on tärkeämpää kuin muoto. Riittävän myötäelävä, turvaa ja hoivaa antava, suojaavia rajoja asettava ja itsenäistymisen mahdollistava kasvatus ei ole vanhemman sukupuolesta kiinni.

Lainsäädännöllä ei pitäisi luoda kahden kerroksen väkeä. Tällä on haitallisia vaikutuksia perheiden elämään, koska tämä antaa siunauksen ennakkoluuloille ja syrjivälle kohtelulle. Mitä vähemmän tukea perhe ympäristöltä saa, sitä vaikeampi on selvitä parisuhteen haasteista ja vaativasta kasvatustehtävästä.

Kansainvälisiä kokemuksia adoptiosta

Julkisuudessa on väläytelty uhkakuvaa, että homoparien adoptio-oikeus vaikeuttaisi heteroparien adoptiota. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa homopareilla on oikeus hakea perheen ulkoista adoptiota. Nämä Pohjoismaat vastaanottavat suhteessa väkilukuunsa eniten kansainvälisiä adoptiolapsia koko maailmassa. Tilaston valossa uhkakuva ei näy toteutuneen.

Osa kansainväliseen adoptioon lapsia luovuttavista maista ei hyväksy samaa sukupuolta olevia adoptiovanhempia. Monet maat eivät myöskään hyväksy yksin lasta adoptoivia hakijoita, vaikka Suomen laissa se on mahdollista. Eräät maat taas eivät kelpuuta muita kuin uskontokunnaltaan buddhalaisia adoptiovanhempia. Lähettäjämaiden lainsäädäntö on monenkirjavaa. Suomi laatii omat lakinsa.

Vaikka kansainvälisen adoption odotusajat venyvät pitkiksi, on YK:n selvityksen mukaan adoptiota tarvitsevia lapsia maailmassa paljon enemmän kuin adoptioita. YK on arvioinut, että kansainvälisten adoptioiden volyymin tulisi olla kuusikymmenkertainen nykyiseen verrattuna, jotta pelkästään AIDS-orvoille lapsille löytyisi oikea koti. Adoptoitaviksi halutaan ymmärrettävästi mahdollisimman nuoria ja terveitä lapsia. Heistä on pulaa. Kyse ei ole yksin siitä, ketkä huolitaan vanhemmiksi – vaan ketkä huolitaan lapsiksi.

Yhdysvalloista saatu kokemus on osoittanut, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat adoptoivat enemmän vaikeasti adoptoitavia lapsia He hyväksyvät yleisemmin myös avoimia adoptiojärjestelyitä, joissa lapsen yhteydenpito biologiseen vanhempaan saa jatkua. Toivon, että mahdollisimman moni vaikeasti adoptoitava lapsi löytäisi turvallisen kodin, jonne on toivottu. Samaa sukupuolta olevat vanhemmat tulee nähdä voimavarana lasten moninaisissa tilanteissa.

Adoptiopäätösten tulisi aina perustua yksilölliseen tilanneharkintaan ja lapsen tarpeiden huomiointiin. Lapsen on vaikea asettua samaa sukupuolta olevien vanhempien perheeseen, jos hänen omaksumassaan kulttuurissa tai uskonnossa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu poikkeavuus. Ja toisaalta: homoksi itsensä kokevalle adoptionuorelle perhe, jossa homouteen suhtaudutaan epätasa-arvoisen kohtelun ansaitsevana poikkeavuutena, ei ole optimaalinen kasvuympäristö. Kehittyäkseen hyvin, lapsen täytyy saada tulla myönteisesti kohdatuksi tasaveroisen arvokkaana omana itsenään.

Sijaislasten asema

Samaa sukupuolta olevat parit voivat toimia sijaisperheinä. Sijaisperheistä on huutava pula. Joskus pitkäaikaisten sijoitusten kautta päädytään adoptioon. On ongelmallista, jos sijaisvanhemmat, joihin lapsi on kiintynyt, eivät tällaisessa tilanteessa saisi jatkaa lapsen adoptiovanhempina. Lapselle on psyykkisesti vahingollista joutua pompotelluksi ja eroon sijaisvanhemmista, kun luottava tunnesuhde on muodostunut. Lakimuutoksella parannettaisiin sijaislasten asemaa.

Mitä suurempia eettisiä seurauksia päätöksillä tai niiden tekemättä jättämisellä ihmisille on, sitä parempia perusteluja on lupa odottaa.