About kirsiporras

Seksuaaliterapeutti Kirsi Porras on Väestöliiton asiantuntija, joka on työskennellyt vuosia seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneiden nuorten ja heidän vanhempiensa parissa.

Kosketa minua hellästi sanoillasi ja teoillasi

❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤

Kesällä nuori on vapaa koulun luomasta paineesta, rutiineista ja säännöistä. Silloin on enemmän mahdollisuuksia viettää aikaa ystävien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin tai syventää tuttavuutta hieman etäisiksi jääneiden kavereiden kanssa.

Nuori ihastuu ja ehkä myös rakastuu. Kesälomalla uuteen ihmissuhteeseen on mahdollisuus panostaa ja antaa aikaa. Nuori tutustuu lähemmin ihastukseensa ja alkaa luottaa häneen hetki hetkeltä enemmän. Turvallisuuden tunne lisääntyy ja vahvistuu.

Uusi ihmissuhde sisältää yhdessä vietettyä aikaa, valvottuja öitä, tunteita, kohtaamisia, rakkauden tunnustuksia, lähetettyjä sekä vastaanotettuja viestejä, läheisyyttä, iloa ja nautintoa.

Toisinaan voi käydä niin, että kaikista voimakkaista läheisyyden ja rakkauden tunteista sekä upeista yhteisistä kokemuksista huolimatta suhde päättyy. Suhteen päättyminen – sen kestosta riippumatta – nostaa nuorella tunteita pintaan. Se voi olla helpotuksen tunteesta sydäntä raastavaan yksinäisyyden, hylkäämisen ja petetyksi tulemisen tunteeseen.

Nuori työstää surua sekä luopumisen tunnetta palaamalla suhteen aikaisiin viestittelyihin. Nuori pysähtyy lähetettyjen ja saatujen viestien ja kuvien äärelle sekä niihin liittyviin tunteisiin, saaden niistä lohtua.

Aikaa kuluu ja nuori saa etäisyyttä suhteen päättymiseen. Silloin voi mieleen alkaa hiipiä ajatus siitä, mitä suhteen aikana ihastumisen ja rakastumisen tunteessa lähetetyille luottamuksellisille seksiviesteille tapahtuu. Voiko nuori turvallisesti luottaa siihen, että kahdenkeskisiksi tarkoitetut viestit eivät vuoda eteenpäin. Pelaako luottamus vielä eron jälkeenkin?

Nuori tarvitsee jonkun ihmisen, jonka kanssa hän käy läpi huoltaan. Kun nuori kokee riittävän suurta turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta perhettä, läheisiä tai muita aikuisia kohtaan, hän todennäköisesti kertoo huolestaan, eikä jää yksin asian kanssa.

Seksiviestittely voi olla herättää aikuisessa huolta, pelkoa ja suuttumusta. Se voi olla aikuiselle täysin vierasta ja hämmentävää, jos tietoa siitä ei ole. On vain ajatus, että seksiviestittely on jotain pelottavaa ja vaarallista, josta on joskus ehkä kuullut.

Sinulta aikuinen, jolle nuori kertoo huolestaan, nuori odottaa lempeyttä, luottamuksellisuutta ja turvaa. Elämää ei voi kelalta taaksepäin eikä painaa ”delete” – nappulaa kokemusten tai tekojen pois saamiseksi. Elämä on tässä ja nyt.

Aikuinen, ota nuoren avun hakeminen ja puoleesi kääntyminen suurena luottamuksen osoituksena. Nuori kokee sinut turvalliseksi. Sanat ja teot, joilla nuorta ja tilannetta lähestyt, ovat merkityksellisiä.

Erään nuoren viisaisiin sanoihin kiteytyy paljon.

Kosketa minua hellästi sanoillasi ja teoillasi, vaikka olen toiminut sinun mielestäsi ehkä ajattelemattomasti, sillä

  • tarvitsen tukeasi
  • olen elämässäni vielä kokematon ja keskeneräinen
  • haluan kokea, ettet hylkää minua, vaan pysyt rinnallani
  • haluan säilyttää uskon ihmisten ja elämän hyvyyteen
  • haluan uskaltaa jatkossakin turvautua muihin ihmisiin ja luottaa heihin

Miksi et kertonut heti?

kirsinblogi16-vuotias nuori kertoi ensimmäistä kertaa kokemastaan raiskauksestaan vastaanotollani. Hän oli tullut raiskatuksi kaksi vuotta aiemmin kaverinsa kotona keskellä kirkasta päivää. Nuori pohti syytä siihen, mikä oli saanut hänet puhumaan asiasta juuri nyt: ”Miten olisin voinut siitä tapahtuneesta puhua aiemmin, kun minulla ei ollut sanoja, joilla olisin voinut kertoa, mitä tapahtui? Olin raiskauksen tapahtuessa vasta 14-vuotias lapsi”.

Seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus ja muut seksuaalirikokset ovat väkivallan muotoja, jotka loukkaavat nuoren seksuaalisuutta, itsemääräämis- ja ihmisoikeuksia sekä vaarantavat nuoren seksuaalikehityksen. On täysin absurdia ajatella, että traumaattisen teon kohteeksi joutunut ja voimakkaassa tunneryöpyssä oleva nuori pystyisi kertomaan rikoksesta tutulle tai tuntemattomalle henkilölle.

”Minä tottakai kertoisin heti jollekin, tai ainakin tekisin rikosilmoituksen” – lausahdus on tuttu yleensä aikuisten suusta, kun keskustellaan siitä, miten toimisi, jos joutuisi rikoksen kohteeksi. Niinpä. Sitä on niin äärettömän helppo kuvitella toimivansa kuin kone ja alkaa suunnitella toimintamallia, miten toimisi tai tulisi toimia tilanteessa, jossa jotain ikävää tapahtuisi.

Eikö seksuaalirikoksen kohteeksi joutuminen ole sellainen asia, josta haluaa puhua heti ja vaatia oikeutta kokemalleen vääryydelle? Ei todellakaan! Kun jotain järkyttävää tapahtuu, häpeä ja syyllisyys hiipivät salakavalasti ensimmäisenä paikalle estäen tapahtuneesta puhumisen. Lisäksi oma avuttomuus, neuvottomuus, ahdistuneisuus, epäusko, pelko ja huoli tekevät asiasta kertomisen entistä vaikeampaa. Pelottavan, kauhua ja lamaannusta herättävän kokemuksen kohtaaminen uudelleen puhumalla voi tuntua täysin ylitsepääsemättömältä ajatukselta.

”Miksi et kertonut heti?” on erittäin vahva kysymyslause. Se herättää herkästi syyllisyyden tunteen tai tarpeen alkaa puolustella itseään.

Nuori odottaa arvostavaa ja kunnioittavaa kohtaamista. Nuoren oloa voi helpottaa se, että aikuinen antaa ymmärrystä siihen, miten vaikeaa tapahtuneesta puhuminen voi nuorelle olla. Nuorta kannattaa kiittää siitä, että hän on rohkaistunut kertomaan tapahtuneesta juuri nyt.

Kuka opastaisi ja tukisi vanhempia?

kirsiblogi_18112015”Onko minun pakko puhua lapseni kanssa netissä tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siltä suojautumiselta, jos koen, etten osaa tai rohkene puhua hänen kanssaan tästä aiheesta”, pohti eräs vanhempi soittaessaan minulle.

Tänään 18.11.2015 vietetään New European Day- päivää. Euroopan neuvosto on nimennyt päivän lasten suojelemiseksi seksuaalista kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä vastaan.

Seksuaalisuutta loukkaavasta teosta on usein psyykkisiä seurauksia lapselle ja hänen läheisilleen. Kehittymässä oleva seksuaalinen ja psyykkinen kehitys uhkaa häiriintyä, kun lapsi tai nuori joutuu tilanteisiin ja rooleihin, joita hän ei pysty hallitsemaan ja joihin hän ei ole henkisesti eikä fyysisesti valmis.

Tunne- ja turvataitokasvatuksen avulla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Jokaisen kasvattajan vastuulla on edesauttaa lasta ja nuorta toimimaan turvallisesti erilaisissa vuorovaikutus- ja ihmissuhteissa, jotka tapahtuvat kasvotusten, internetin tai matkapuhelimen välityksellä.

Vanhemmilta vaaditaan paljon, jos oletetaan, että jokainen vanhempi sisäsyntyisesti ja automaattisesti vanhemmuuden kautta tietäisi esimerkiksi netissä tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn liittyvät asiat, joista hänen pitäisi lastaan varoittaa. Lisäksi lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön puheeksiotto herättää vahvoja tunteita, kuten ahdistusta, pelkoa, avuttomuutta, vihaa, kauhua, hämmennystä ja ymmärrettävästi vahvaa torjuntaa.

Vanhemmat voivat kokea keinottomuutta ja kyvyttömyyttä aloittaa ja ylläpitää keskustelua aiheesta, jonka ääneen sanominen saa jo monella kylmät väreet aikaan. Vanhempi voi myös miettiä, miten vastata lapsensa kysymykseen siitä, miksi joku ihminen haluaa hyväksikäyttää lasta tai nuorta ja mistä tietää, kehen voi luottaa?
Kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, saavatko vanhemmat riittävästi ja oikeassa muodossa tietoa turvataitokasvatuksesta ja saavuttaako tieto heidät.

Meillä Väestöliitossa on työkokemuksen kautta syntynyt käsitys, että vanhemmat toivovat tukea, rohkaisuja sekä toimintamalleja keskustelun aloittamiseen, ylläpitämiseen ja vastausten antamiseen. Vanhempia ei saa jättää yksin näiden asioiden kanssa.

Vanhempi, millaista apua juuri sinä toivoisit saavasi, jotta kynnys keskustelun aloittamiseen madaltuisi? Miten me Väestöliitossa voisimme olla avuksi?

Lisää tietoa vanhemmille:
www.urpot.fi
www.vaestoliitto.fi/lapsijaseksuaalisuus/

Mitä tässä vanhempana pitäisi tehdä?

shutterstock_218592256Eilen Helsingin poliisi tiedotti saaneensa valmiiksi esitutkinnan laajassa seksuaalirikossarjassa, jossa on 36 uhria. Iältään uhrit ovat 6-17-vuotiaita.

Oman lapsen joutuminen seksuaalisen väkivallan kohteeksi on aina järkyttävää. Myös havahtuminen siihen, että lapsella voi olla riski joutua seksuaalirikoksen kohteeksi, tuntuu ahdistavalta.

Sen sijaat, että painaa vihantunteen kaasupolkimen pohjaan ja alkaa purkaa ahdistustaan uutisesta perheelle päivällispöydässä, kannattaa hengittää syvään, laskea kymmeneen ja painaa jarrua.

Rauhoittamalla itsensä voi kokea, että jotain on tehtävissä. Tällöin avuttomuuden tunne siirtyy taka-alalle tai se ei ainakaan ole niin hallitsevana läsnä. Entäpä, jos lähestyisikin perheen jälkikasvua toisesta näkökulmasta? Aloittamalla keskustelun siitä, mistä tunnistaa mahdollinen vaara nettikeskustelussa.

Tuntemattomista ihmisistä varoittaminen ei välttämättä riitä ohjeistukseksi, sillä netissä on usein ehditty tehdä jo viikkoja tuttavuutta. Tällöin nettituttu ei ole enää ”tuntematon”. Netin käytön kieltäminen ei myöskään ole keino ratkaista ongelmaa – netti on osa ajanvietettä, tiedon etsintää ja vuorovaikutusta.

Millaisen vastauksen saisi, jos pyytäisi lapselta neuvoa, miten tämä haluaa vanhemman auttavan häntä tunnistamaan vaaratilanteet netissä? Auta minua auttamaan sinua – ajatuksella.

Päivällisen jälkeen voisi yhdessä istahtaa olohuoneen sohvalle ja käydä jälkikasvun kanssa keskustelua siitä, milloin on syytä epäillä nettitutun motiiveja.

Seuraavissa tilanteissa kannattaa epäillä nettitutun motiiveja, kun

– nettituttu puhuu kuin lapsi tai nuori, mutta väliin lipsahtaa aikuisen puheelta kuulostavia sanoja
– nettituttu kehuu ylitsevuotavasti kypsyyttäsi, älyäsi, rohkeuttasi ja reippauttasi
– sinusta tuntuu siltä, ettet pääse nettitutusta ollenkaan eroon, vaan nettituttu pitää sinua monin eri tavoin ”koukussa” ja saa sinut kokemaan syyllisyyttä, jos et keskustele hänen kanssa riittävän usein
– nettituttu vetoaa sääliin tai aikaansaa pahan omantunnon, jos et halua lähettää kuvaa, antaa puhelinnumeroasi tai jutella seksistä
– netissä tytöksi tai pojaksi esittäytyvä kehuu omilla seksikokemuksillaan, lähettää kuvan omasta sukupuolielimestään tai alastonkuvan itsestään
– nettituttu alkaa kysellä hyvin yksityiskohtaisesti seksuaalisuuteesi liittyvistä asioista tai palaa toistuvasti kysymykseen peniksen pituudesta, rintojen koosta tai itsetyydytyksestä

Lapsen kanssa voi myös jatkaa keskustelua siitä, miten kannattaisi toimia, jos lapsi tai nuori joutuisi netissä tilanteeseen, jossa häneltä kysytään seksiin liittyviä asioita tai miten jälkikasvu neuvoisi kaveriaan, jos kaveri kertoisi nettitutun ahdistelleen häntä seksuaalisesti.

Lapsen ja nuoren näkemystä kunnioittaen ja hänen mielipidettään arvostaen syntyy takuuvarmasti keskustelua, jossa myös vanhempi oppii uutta.