About Joonas Kekkonen

Palvelukehittäjä, Väestöliitto ry. Erikoisaloja nuoret, seksuaalisuus, miestyö ja väkivaltatutkimus.

Ystävyyttä etsimässä

shutterstock_234576763”Ei sitä voi tähän jättää, mä oon huolissani siitä!” nuori mies karjuu Poikien Puhelimeen. Vihaisuus sekaantuu itkuiseen huoleen. Ystävä on pulassa. Tunne on ehdotonta ja pakahduttavaa, toimintaa vaativaa. Sen tunteen vuoksi käydään läpi keinoja, etsitään väyliä hakea apua – ja kundi lähtee toteuttamaan suunnitelmaa!

Itsensä vuoksi hän ei sitä tekisi. Kaverin vuoksi? Tietenkin.

Aikuiset eivät puhu ystävyyssuhteistaan tarpeeksi usein tällä tavalla. Ystävyys on nuorten tarinoissa keskeisimpiä elementtejä elämässä. Siihen liittyy suuria tunteita, ajankäyttöä ja riitojakin. Siihen nähden, kuinka ajattelemattomia ja jopa julmia lapset voivat olla, he ovat herkkiä ystävyyssuhteidensa hoidossa. Ystävyys on heille iso asia.

Ja niin on sen puutekin. Nuorten hyvinvointi, itsetunto, itseilmaisu ja aivan silkka onnellisuuskin tuntuvat lakastuvan yksinäisyydessä. He tarvitsevat vertaisuutta, he tarvitsevat jonkun johon luottaa. Ystävän, jonka kanssa nauraa, jonka kanssa olla oma itsensä.

Poikien Puhelimen tuhansista kaveruutta käsitelleistä keskusteluista meille on jäänyt muutamia mottoja, joita niin lasten kuin aikuistenkin kannattaisi miettiä elämässään:

  • Ystävyys ei tapahdu vahingossa, vaan sitä on vaalittava. Kulkematon polku kasvaa lopulta umpeen. Pidä ystävistäsi kiinni.
  • Vaikean paikan tullen ystävyys punnitaan. Vaikka ystävä ei olisi parhaimmillaan tuskallisimmilla hetkillään, hän tarvitsee apua juuri silloin.
  • Ilman ystävyyttä ihminen tulee vähäisemmäksi, jopa kärsii. Aikuisten maailmassa työ, harrasteet, parisuhde ja perhe liian helposti vievät kaiken huomion. Silti ystävyydessä olemme oma itsemme eri tavalla, kuin missään näistä ympäristöistä. Tee ystävyydelle aikaa.

Millä tolalla nämä asiat ovat sinun elämässäsi?

Hyvää ystävänpäivää!

Isänpäivän hiljaisuus

silhouette-1082129_1920Pikkupojat huutavat. Kiroilevat. Jurottavat ja haukkuvat tuttujaan rivosti. Kiljuvat mitä ehtivät, koettavat provosoida, kyselevät seksistä ja pienempien kiusaamisesta. Puhelin menee välillä kiinni kun joku loukkaantuu ja pojat nujakoivat. Sitten taas soitetaan.

Aika tavallisia Poikien Puhelimen 12-vuotiaita.

Juttelua jatketaan, vääntäen, filosofoiden, rajoja asettaen ja pöljimmille jutuille nauraen. Mutta sitten poikien ääni muuttuu. Siihen tulee asiallisuutta ja terää. Puhutaan nimittäin pyöristä ja mopoista.

Paljonko pojat tietävät niistä? Valtavasti. Hammasrattaistoa optimoidaan, kierteet on mietitty. Voimansiirto on suunniteltu, osia ostetaan käytettynä ja toteutus on alkanut.

Pohdin miten huutavat, kaoottiset, iloiset remupojat muuttuvat yht’äkkiä asiantuntijoiksi ja alan kysellä miten tämä kaikki on opittu. Isä opetti. Ja setä neuvoi ja naapurin äijä möi vanhat osat, jotka oli jääneet talliin.

Pojat ovat päässeet osaksi miesten maailmaa ja heille se on ollut tärkeää.

Tarina toistuu Poikien Puhelimessa kerran toisensa jälkeen. Joku isä opettaa legoilla rakentamista, joku pelaa tietokoneella, joku ottaa mehtätöihin mukaan, joku lähtee yhdessä lenkille, eräät lähtevät veneilemään ja joku lukee kirjoja lasten kanssa.

Ja pojat muistavat juuri sen. Sen jutun, jossa he ovat olleet mukana.

Johon he ovat päässeet osalliseksi.

Kaikkea vanhemmat eivät tietenkään saa opetettua, kuten tarinan pojistakin kävi ilmi. Mutta jos edes ne tärkeimmät saisi opetettua ja maailmaa avattua aikuisen miehen näkökulmasta piirunkaan verran.

Sillä surullisimpia keskusteluja ovat ne, joissa isien opetusten kohdalla lapsilla on vain hiljaisuus.

Hyvää isänpäivää!

Miesten on otettava vastuu väkivallan vähentämisestä

shutterstock_151887479Miehet tekevät suurimman osan suomalaisesta väkivallasta. Miesten asenteiden muuttaminen niin väkivallan uhreja kohtaan kuin väkivallan tekemistäkin kohtaan on suomalaisen väkivallan vähentämisen tärkein tehtävä.

Tasa-arvotyössä on tehokkainta etsiä ryhmä, jota tietty ongelma vahingoittaa ja alkaa ratkaista ongelmaa ensin heidän osaltaan. Lähtökohdaksi ei voida ottaa, että kaikkia ongelmia ratkaistaisiin kerralla. On voitava nostaa esiin yksittäinen ratkaistava asia kerrallaan, riippumatta onko kyse esimerkiksi naisten vai miesten epätasa-arvo-ongelmista. Miestyön kentässä on paljon erityiskysymyksiä, jotka ovat hyvin mieskeskeisiä – väkivalta on eräs näistä. Yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta on tehokasta keskittää resursseja ja keskusteluaikaa miehiin, jotka ovat yliedustettuna niin rikosten tekijöinä kuin uhreinakin.

Miesten tasa-arvo ry tuomitsi 7.9.2016 Ville Niinistön lausunnon, joissa Niinistö vaati miehiä ottamaan vastuuta miesten tekemästä väkivallasta. Heidän mukaansa on populistista vihanlietsontaa, uhrien asemaa vähättelevää ja seksististä lähteä ratkomaan väkivallan ongelmaa mieslähtöisesti.

Tämä on mielestäni täysin väärä lähtökohta keskusteluun väkivallasta yleensä ja seksuaalisesta häirinnästä erityisilmiönä. On ensiarvoisen tärkeää, että yhteiskunnassamme ilmeneviä väkivallan muotoja puretaan pala kerrallaan. On väärin ajatella, että yhden ihmisryhmän kokeman tai tekemän vääryyden vähentäminen olisi poissa muiden hyvinvoinnista.

Sisällöllisesti Niinistö on oikeassa nostaessaan esiin sukupuolten ja sukupolvien eron seksuaalisessa häirinnässä. Miehet ovat tehneet seksuaalisesta häirinnästä valtaosan, kuten muustakin väkivallasta. On olennaista, että miehet myöntävät ongelman olemassaolon ja puuttuvat siihen. Nyt kasvavat miessukupolvet ovat usealla saralla vähemmän väkivaltaisia kuin aiemmat sukupolvet, eikä tämä näy vain miesten vaan myös esimerkiksi väkivaltaan kuolleiden naisten määrän hitaana, mutta varmana vähenemisenä (Rikosuhritutkimus 2015). Tuloksiin on päästy tunnekasvatusta, väkivallattomuutta ja tasa-arvoa korostavalla koulutuksella, jota on kohdistettu erityisesti miehiin. Toivottavaa on, että tällaista työtä kohdistetaan jatkossa naisiinkin, mutta erityisesti miehiin keskittyneen väkivallan vastaisen työn menestystä ei voida kieltää.

Oman työurani aikana olen kohdannut joitain tuhansia väkivaltaa tehneitä tai sitä kohdanneita, pääosin nuoria miehiä. Heille väkivalta on ollut akuutti ongelma ja pääosin juuri miesten välinen ongelma. Itse ihmettelen, kuinka suuri osa nuorista yhäkin on perinteisten väkivaltakäsitysten alla – kykenemättömänä ottamaan vastuuta tekemästään väkivallasta tai hahmottamaan itseään sen uhriksi. On surullista seurata, kuinka miehet omalla väkivallallaan menettävät läheisensä, joutuvat ongelmiin lain kanssa, menettävät arvostuksen niin omissa kuin muidenkin silmissä. Tarpeeksi ajoissa kohdattuina he kuitenkin kykenevät vielä muuttamaan käsityksiään ja etsimään elämälleen uutta, heille itselleen ja heidän läheisilleen parempaa suuntaa.

Ei näihin miehiin keskittyminen ole seksismiä. Se on tasa-arvotyötä, josta hyötyvät kaikki.

 

Mies miehen auttajana

_DSC8613

Kuva: Meeri Utti

”En voi puhua naiselle mun tunteista.” Ja siihen se keskustelu sitten jäikin.

Teimme Poikien Puhelimessa kokeilun, jossa erittäin kokeneet, puhelintyötä vuosia tehneet naiset vastasivat pojille tavallisten miesvastaajien sijaan. He vastasivat viisaasti, asiat suoraan ja kiertelemättä sanoen. Silti herkästi nuoren tarpeita havainnoiden. Juuri kuten palvelussa tapana on, liki samoin sanankäänteinkin kuin miesvastaajat. Silti auttamistyöstä ei vain tullut mitään.

Oletimme että pojat olisivat kyselleet naisilta naisista, seksistä ja seurustelusta, kuten tytöt kyselevät Poikien Puhelimessa miesvastaajilta. Oletimme poikien myös heittäytyvän tavallistakin humoristisemmiksi. Mutta näin ei käynyt. Vaikka pojat kykenivät puhumaan faktoista naistenkin kanssa. He kyselivät faktoja. Tunteista, elämänhallinnan ongelmista tai ihmissuhteista he eivät sen sijaan naisille puhuneet.

Poikien ja miesten kulttuurissa on omat avun antamisen ja vastaanottamisen tapansa. Vuonna 2015 miesten kommunikaatiosta väitellyt Ira Virtanen toteaa väitöskirjassaan miesten toisiaan auttaessaan käyttävän hiljaisuutta, kuuntelemista ja ei-sanallista kommunikaatiota avun antamiseen. Virtasen mukaan miehet eivät usko voivansa sanoittaa tai tuomita toistensa tunteita – he tarjoavat toisilleen vain tuen ja kuulijan haavoittuvaisella hetkellä. Miehisessä kohtaamisen tavassa on siis jotain mieserityistä. Tämän erityisyyden piirteiden havaitseminen voi olla miehille helpompaa, mutta oletan, että kyse on muustakin.

Nuoret miehet kertovat Poikien Puhelimessa ettei heillä ole ketään jolle he uskaltaisivat todella kertoa asioistaan. Vaikka heillä on kavereita ja tuttavien piirejä, ei heillä ole luotettuja aikuisia joilla puhua. He ovat yksinäisiä tavalla jota yksinäisyystutkija Niina Junttila kuvaa tosiystävien, luotettujen, puutteeksi. Tämä yksinäisyyden laji on juuri miehille ominaista. Poikien Puhelimen soittajat kertovat samasta ilmiöstä ja tarkentavat, että heiltä puuttuu erityisesti aikuisia miehiä joille puhua. Siksikin on arvokasta kun mies kuulee heitä. Arvostaen. Tosissaan ottaen.

Miehet ja pojat auttavat toisiaan omalla mieserityisellä tavallaan ja osa pojista olettaa saavansa tällaista apua vain miehiltä. Vaikka naiset olisivat kykeneviä tätä apua antamaan, ei osa pojista ole valmiita sitä vastaanottamaan. Sama luottamus oman sukupuolen apuun ja auttamistapaan koskee varmaankin osaa tytöistä. Sukupuolittuneelle neuvonnalle ja auttamiselle on käytännöllinen tarve, joka kannattaa huomioida nuoria kohdattaessa ja heille palveluja rakennettaessa.

2.-8.11. vietetään Miesten viikkoa.
Lisätietoja ja tapahtumia löydät kampanjasivuilta.

Viittaukset:

Junttila, Niina: Social competence and loneliness during the school years – Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission, 2010.

Virtanen, Ira: Supportive Communication in Finnish Men’s Friendships, 2015.

Mediahuuto opettaa poikia vihaamaan ja pelkäämään

shutterstock_58601296”Ebola-afrikkalaiset tulee Suomeen.” ”Haisee paska. Neekeripaska.” ”Tääl on sivistyneitä ihmisiä ja jotain neekereitä tulee satana.”

Poikien Puhelimen syksy on alkanut ja pojat puhuvat. Meno on aina Poikien Puhelimessa vauhdikasta, mutta jotain on muuttunut.

Vähemmistöjä haukutaan vähälahjaisiksi, loisiksi, uutena juttuna myös apinoiksi. Homot luvataan hakata, heidän tappamisellaan hekumoidaan. Juutalaisvitsitkin ovat ilmestyneet jostain. Puheissa kuuluvat viha ja hätä.

Tappouhkauksia tulee päivittäin, vastaajia kohtaan myös, mutta erityisesti vähemmistöjä kohtaan. Raiskaamisella ja pahoinpitelemisellä uhkaillaan, seikkaperäisiä suunnitelmia on jo valmiina.

Lapsen on kauhea olla tällaisen puheen kohteena. ”Ei kaikki tee mitään rikoksia ja jotkut suomalaisetkin tekee, tää on aivan hullua, eiks tää oo väärin vaan että tää on tällaista,” parahtaa nuori poika. Maahanmuuttajanuoret ja vähemmistöihin kuuluvat nuoret kertovat, että ympäristö tuntuu vihamieliseltä. Heitä katsotaan sivusilmällä. Toinen poika kertoo, että Suomi on ihana maa, hän on niin tyytyväinen. Mutta miten Suomesta voi joutua karkotetuksi, kun on huudeltu?

Poikien jutut ovat kaikuja aikuisten puheesta. Nuoret lukevat aikuisten verkkokeskusteluja, twiittejä, uutisia. Aikuisten viha, pelot ja provokaatiot ovat heidän kasvuympäristönsä. Suomalaispojat ihmettelevät vanhempiensa puheita, eräs kyselee kuinka vanhemmat voivat puhua tällaisia, väittää tietävänsä kaiken paremmin, puhua asioista muka kaikkien suomalaisten nimissä?

Tahtomattaankin pojat omaksuvat ympäristöstään arvoja ja tapoja käydä keskusteluja. Vihan ja keskustelemattomuuden kesän jälkeen pojat huutavat jo samaa huutoa kuin aikuisetkin.

Huudon keskellä rauhallisen aikuisen ääni vaikuttaa vieläkin. Poikien Puhelin opettaa nuoria argumentoimaan, ottamaan muita huomioon, lukemaan mediaa, laittamaan asioita mittasuhteisiin.

Samoja opetuksia toivoisi lasten vanhemmiltakin. Vihan ja pelon istuttaminen nuorten mieleen tekee pahaa niin heille kuin yhteiskunnallemmekin.

Turpaan vetäjä on turvassa?

shutterstock_264067157Mutta jos vaan vedän turpiin, miksen vetäis?! Poika uhoaa. Häntä hävettää jatkuva pelossa eläminen, nälviminen ja kiusaaminen. Hän ei keksi muita ratkaisuja kusipäiden voittamiseen. Ei nyt kuitenkaan sille linjalle lähdetä, selitän, koetetaan muuta. Mutta se ei riitä, hän vastaa.

Miksi poika ei voi tyytyä sovitteluun, aikuisten tapaan? Koska hän elää väkivallan maailmassa. Eri maailmassa kuin aikuiset, jotka ovat päässeet hänen ympäristöstään pois ja saaneet unohtaa millaista oli elää voimankäytön, pelon ja väkivallan ennakoinnin ilmapiirissä. Pahimmillaan ero on hyvin käytännöllinen. Poika tietää, etteivät aikuisten ratkaisut toimi tai jos toimivat hän joutuu niiden vuoksi häpeään.

Osittain pojat ovat oikeassa. Suomessa poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyrikosten määrä on kasvanut[i]. Samaan aikaan erityisesti nuorten miesten käyttämissä verkkopalveluissa väkivallasta puhutaan niin paljon, että väkivalta saattaa nuorista tuntua alituiselta, kaikkialle tunkeutuvalta realiteetilta. He miettivät väkivaltatilanteita ja ratkaisuja niihin. Ikävä kyllä nuorten miesten medioissa heille ei anneta juurikaan välineitä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun. Murrosikään kuuluvat tunnekuohut ja kehittymässä olevat sosiaaliset taidot eivät yhteisöissä, joissa taitojen puuttuessa haetaan statusta voiman näyttämisellä ja kiusaamisella[ii]. Poikien maailma on yksipuolisesti esitettynä arvaamaton paikka, jossa on oltava vahva tai sosiaalisesti lahjakas pysyäkseen ryhmässä ja välttääkseen väkivaltaa[iii]. Väkivallan ehkäisyssä on pojille kyse kyvystä ja valmiudesta väkivaltaan[iv]. Aikuiset ja tytöt eivät elä samanlaisessa toimintaympäristössä, onneksi.

Tämä väkivallan kokemus ei kuitenkaan ole koko totuus. Nuorille miehille tulisi kertoa, että lisääntyvä väkivalta on Suomessa keskittynyt erityisesti alkoholisteihin[v] kun taas nuorten miesten kokema väkivalta ja uhkailu on vähentynyt merkittävästi[vi]. Aikuisten tulisi kertoa tämä, ei lietsoa turhia pelkoja tai vihamielisyyttä.

Aikuisten tehtävä on myös muuttaa poikien maailmaa puuttumalla väkivaltaan päättäväisesti. Aikuisten ottaessa vallan lapset voivat jälleen luottaa siihen, että aikuisille kertomisella väkivallan voi saada loppumaan.

Puhumme pojan kanssa pitkään, uho vähenee. Lopulta hän suostuu kertomaan kiusaamisesta vanhemmilleen, ehkä opettajallekin. Sovitaan, että hän soittelee uudestaan parin päivän päästä ja äänestä kuulee, että hän on helpottunut. Poika antoi periksi, mutta säilytti kasvonsa, edes omissa silmissään. Olihan hän kuitenkin valmis väkivaltaan.

[i] Sirén, Reino: Rikollisuuden rakenne ja kehitys, teoksessa Rikoskehitys 2012,Optula 2013, s. 12.

[ii] Laaksonen, Vilja: Lasten vertaissudetaidot ja kiusaaminen esikoulun vertaisryhmissä, 2014, Jyväskylä Studies in Humanities 221, s. 39.

[iii] Manninen, Sari Iso, vahva, rohkee – kaikenlaista. Maskuliinisuudet, poikien valtahierarkiat ja väkivalta koulussa, Acta Univ. Oul. E 112, 2010, s. 80.

[iv] Huuki, Tuija: Koulupoikien statuskamppailu väkivallan ja välittämisen valokiilassa. [The status work of school boys in the light of violence and caring.]. Acta Universitatis Ouluensis E 113, 2010, s. 83.

[v] Lehto, Sirén, Aaltonen, Danielsson & Kivivuori: Pahoinpitelyrikokset, teoksessa Rikoskehitys 2012, Optula 2013, s. 50.

[vi] Fagerlund, Peltola, Kääriäinen, Ellonen ja Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013 – lapsiuhritutkimuksen tuloksia, Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110, s. 39.

Pitkä tylsä kesä

shutterstock_155489912”Ei oo mitään tekemistä! Kaverit meni jo matkoille ja ei oo mitään täällä. Ja vanhemmat on töissä ja on tylsää ja… jotain tarttis tehdä.”

Kesä tunkeutuu nuorten miesten mieliin ja puheisiin heidän soittaessaan Väestöliiton Poikien Puhelimeen. Ilmat lämpenevät, illat valkenevat valkenemistaan. Levottomuus, kukkivien kasvien tuoksu, lämpö, pakottava into tylsistyneiden nuorten mielissä. Jotain tekemistä pitäisi olla, mutta ei ole, joten jotain tehdään, ihan mitä vain, tekemisen vuoksi, olemassaolon vuoksi.

Koulujen kesälomat alkoivat, mutta vanhemmista suurin osa jatkaa töissä vielä viikkoja. Nuoret ovat vailla koulun tai vanhempien säätelyä tai tukea. Heille se voi olla mahdollisuus viettää aikaa ystävien kanssa, tehdä töitä, oppia asioita, koettaa arjen asioiden hoitamista itsenäisemmin.

Joillekin tästä tulee ongelma. Nuorten viikkorutiinit eivät rikkoudu kesän ajaksi vain koulun ja kodin osalta. Samaan aikaan kun nuoret jäävät lomille, myös heitä koskevat palvelut menevät kiinni. Nuorisotalot suljetaan. Urheilujoukkueet ja muut harrasteet pitävät kesälomaa. Koulujen kerhot menevät kiinni. Pahimmillaan talviarjestaan irrallaan olevat nuoret kertovat kiertävänsä omassa pienessä elinpiirissään kehää jossa he eivät löydä mielekästä tekemistä tai seuraa.

Mitä nuori ja vanhemmat sitten voivat tehdä nuoren tilanteen helpottamiseksi? Alla lista, jonka tarkastamisella voi saada selvyyttä siihen, onko kesä reilassa.

  1. Onko nuorella suunnitelmia tälle kesälle?
  2. Onko kesässä kiintopisteitä, joita nuori odottaa?
  3. Mitä tällä viikolla tapahtuu?
  4. Mitä huomenna tapahtuu?
  5. Mitä tavoitteita nuorella on kesälle?
  6. Mitä hän oppii tämän kesän aikana?
  7. Ovatko nuoren perustarpeet kunnossa? Nukkuuko hän, syökö hän, onko hygienia kunnossa?
  8. Käyhän nuori ulkona edes joskus?
  9. Onko vanhemmilla ja lapsilla yhteistä aikaa?
  10. Näkeekö nuori ystäviään tai käykö hän harrastuksissa?
  11. Saako nuori vaihdettua maisemaa vakioympyröistään? Onko pyörä kunnossa, toimiiko bussikortti?
  12. Iloitseeko nuori joskus?

Seksuaalikasvatusta ja seksuaaliterveyspalveluja tarvitaan

_DSC8470Suomalaisten seksuaaliterveyskasvatuksessa on onnistunuttu 1990-luvun laman jälkeisten virheiden jälkeen hyvin. Hyvää opetusta saavat nuoret kykenevät ottamaan vastuun seksuaalisuudestaan, mikä näkyy alhaisina aborttien ja sukupuolitautien lukuina. Seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrät ovat myös rikosuhritutkimusten mukaan laskussa. Tulevan vaalikauden haasteet tulevat liittymään paitsi palveluiden ja opetuksen ylläpitoon myös nuorten seksuaalisuutta koskevien käsitysten ja asenteiden kasvattamiseen.

Suomalaisnuoret joutuvat ottamaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista selvää jo varhaisessa vaiheessa. Opetusjärjestelmämme kykenee ehkä kertomaan heille murrosiästä ja lisääntymisbiologiasta, mutta seksi, seurustelu ja seksuaalisuuden moninaisuus ovat asioita, joita he joutuvat miettimään ilman aikuisten apua. Tämä johtaa paitsi väärinkäsityksiin ja haitallisenkin tiedon saamiseen myös kiusaamiseen, vihamielisiin asenteisiin ja epävarmuuteen. Murrosiän eri vaiheissa olevia pilkataan. Muita kuin heteroseksuaaleja kiusataan. Ihmissuhteita ei kyetä hoitamaan edes puoliasiallisesti. Ehkäisyä ei uskalleta laittaa kuntoon, koska kukaan ei ole sanonut, että sitä saa vaatia.

Nämä ovat kaikki asioita, joihin voisimme vaikuttaa ikäkauteen sopivalla seksuaalikasvatuksella. Muutokset ovat pieniä, mutta niillä voitaisiin säästää paitsi suuret määrät inhimillistä kärsimystä myös yhteiskunnalle aiheutuvissa kustannuksissa.

Toinen tulevan vaalikauden teema tulee olemaan palveluiden ylläpito ja uskallus tuottaa uusiakin palveluita. Jo nyt ennaltaehkäiseviä palveluita ajetaan paikallisella tasolla alas ja sitä oletetaan korvattavan korjaavalla työllä. 1990-luvulla tehtiin sama virhe, mikä osoittautui erityisesti seksuaaliterveyspalveluissa katastrofiksi. Nuoret eivät lopettaneet seksin harrastamista, mutta he eivät kyenneet toimimaan vastuullisesti.

Meidän ei kannata tehdä samoja kalliita virheitä uudestaan. Paikallisten palveluiden ylläpito ei ole ilmaista. Kouluterveydenhoitajat ja ehkäisyneuvolat vievät resursseja. Seksuaalisuuteen liittyvien teemojen kouluttaminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille vie aikaa.  Silti tämä kaikki kannattaa.

Panostaessamme nuorten asennekasvatukseen sekä seksuaaliseen hyvinvointiin ja -terveyteen emme pelkästään vältä vielä suurempia kustannuksia. Me myös rakennamme onnellisempaa Suomea.

Tutustu Väestöliiton vaalitavoitteisiin.

Pojat kasvavat paremmiksi miehiksi – huomaamattamme?

mopo_naoPojat voivat olla rasittavia, keskenkasvuisia ja heillä saattaa olla huonoa huumoria. Samaan aikaan heistä on kasvamassa hyvinvoivempia miehiä kuin isänsä. Tätä on kuitenkin vaikea havaita, sillä muutokset ovat hitaita ja muodostuvat monista yksittäisistä asioista.

Tilastot kertovat, että poikien itsemurhat[i], tupakointi[ii] ja alkoholinkäyttö[iii] ovat laskussa. Isinä he ottavat yhä aktiivisemman roolin lastensa hoidossa[iv].

Seksitautien määrä Suomessa on ollut tasaisessa laskussa.[v] Aborttien määrä on laskenut. [vi] Lapset ja nuoret joutuvat koko ajan harvemmin seksuaalirikosten ja – häirinnän kohteeksi. Käytännössä kaikki lasten kohtaama väkivalta on vähentynyt. Erityisesti poikien kohtaama ja tekemä väkivalta on ollut laskussa.[vii]

Nuoret miehet ovat muuttuneet, osin juuri niiden ideaalien mukaisiksi joihin on pyritty. Olemme tehneet jotain historiallisen oikein. Miksi menestyksistä ei puhuta?

Ihmisten mielissä ja tarinoissa kuva miehistä muuttuu hitaasti. Jos tavallisten ihmisten tarinoita ei kerrota, se tapahtuu vielä hitaammin.

Mediassa olennaista on draama. On helppoa kertoa huonoista käänteistä. Julkisuutta saa pöyristyttämällä tai huolestumalla. Hidas muutos parempaan ja arjen hyvät valinnat eivät saa huomiota.

Ei ole mielekästä yrittää kasvattaa poikia huolen perusteella ja muutoksia huomioimatta. Siinä häviäjiksi jäävät nuoret miehet, sekä heidän läheisensä. On aika antaa poikien kasvaa uudenlaisiksi miehiksi.

[i] http://www.findikaattori.fi/fi/10

[ii] http://www.findikaattori.fi/fi/61

[iii] Jaana M Kinnunen, Pirjo Lindfors, Lasse Pere, Hanna Ollila, Hanna Samposalo, Arja Rimpelä: Nuorten terveystapatutkimus 2013 – Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977–2013, STM 2013

[iv] Miettinen, Anneli & Rotkirch, Anna: Yhteistä aikaa etsimässä – Lapsiperheiden ajankäyttö 2000-luvulla, Perhebarometri 2011, Väestöntutkimuslaitoksen Katsauksia E42/2012

[v] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää sukupuolitautimääristä tietoa tartuntatautirekisteriin joka löytyy osoitteesta http://www3.thl.fi/stat/

[vi] http://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/raskaudenkeskeytykset/raskaudenkeskeytykset

[vii] Monica Fagerlund, Marja Peltola, Juha Kääriäinen, Noora Ellonen, Heikki Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013, Lapsiuhritutkimuksen tuloksia, Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110, 2014

Synttärikilpailut

13016945324_b881b8deec_z

Viisvuotiaat, keilaamassa, huokaa alistunut äiti. Kevyimmätkin keilapallot näyttävät pienille keilaajille kovin painavilta. Onneksi metallilaidat ohjaavat radalle saadut pallot oikeaan suuntaan. En olisi tähänkään hulluuteen luullut sortuvani, äiti jatkaa. Mutta kun muutkin, niin sitten meilläkin.

Ensin joku järjesti ohjelmaa. Bändin, tai jotain. Sitten alettiin mennä paikkoihin, lasten sisäleikkipuistoihin, elokuviin. Lasten kasvaessa Hoploppien ja Angry Birds -puistojen jälkeen pitää kuulemma lähteä huvipuistoihin, kartingiin tai Megazoneen lasersodalle. Jokaisille syntymäpäiville yritetään keksiä jotain uutta, ei kai kukaan halua järjestää huonompia kuin muut. Joku on kuullut helikopterikuljetuksista lastensynttäreillä mutta ne tuntuvat liialliselta hulluudelta. Vielä.

Synttärikilpailuun mukaan lähteville kustannukset nousevat nopeasti. Ilmiötä ei ole tutkittu, mutta järjestettyjen syntymäpäiväpalvelujen hinnat ovat muutamasta kympistä satasiin lasta kohden. Eikä se stressitöntäkään ole aina yrittää parempaa ja kekseliäämpää, tunnustaa eräs isistä. Ja ne lahjatkin pitää vielä muistaa hommata kävijöille, joka vieraalle erikseen.

Ei meillä kyllä omassa lapsuudessa annettu mitään lahjoja kävijöille, ihmettelee eräs nuoremmista isistä. Ei annettu muuallakaan, hänelle kerrotaan, mutta nyt lahjakassit syntymäpäivillä kävijöille ovat tavallisia. Mutta mitä kukaan niistä hyötyy, nehän ovat täynnä muoviroskaa ja karkkia, inttää isä. Mutta kun ne kuuluvat asiaan, hänelle perustellaan. Ei voi jättää ostamatta. Ja sinne pitää laitta jotain kekseliästi, ettei aina sitä samaa.

Synttärikilpailussa keskiössä on vanhempien maine ja pelko huonommuudesta. Lapsille toki halutaan tarjota elämyksiä, mutta vanhempien puheissa syntymäpäiviä vertaillaan järjestäjien lajisuorituksina, joissa kekseliäisyys ja varakkuus punnitaan. Lopulta vanhemmat pitävät synttärinjärjestämisesityksiä, lähinnä toisilleen.

Syntymäpäivät lähestyvät loppuaan. Pikkupojat juoksevat keilaradan parkkipaikalla. Kiljuvat. Pysähtyvät välissä, kerääntyvät kyykkimään rinkiin pitkäksi aikaa. Myöhemmin kuulen, että lentomuurahaisiahan siellä.

Niistä pojat jaksavat puhua pitkään.

 

 

Kuva: Carol VanHook