Omien rajojen löytäminen kulkee joskus käsikkäin niiden ylittämisen kanssa. Vaatii todellista itsetietoisuutta ja syvää käsitystä itsestä voidakseen tunnistaa rajansa ennen kuin niiden ylitys on lähellä. Itse olen löytänyt suurimman osan rajoistani vasta puskettua niitä kohti, ja lopulta niiden yli. Vaikka virheistä oppii ja kokemusta karttuu, joskus virheitä on pitänyt toistaa useammankin kerran, ihan vaan varmuuden vuoksi. Jos koulusta on mitään jäänyt päähän, niin ainakin se, että kertaus on opintojen äiti.

Kun rajat ovat kantapään, kertaamisen ja kokemuksen kautta opittu, niitä haluaisi kiistämättä kunnioittaa. Elämä on kuitenkin melkoisen aallokkoista ja ajoittain kohtaamme tilanteita, jotka houkuttelevat meitä työntämään itseämme rajojemme yli. Syitä itsensä äärirajoille viemiseen voi olla monia, esimerkiksi tavoitteiden saavuttaminen, fomo tai miellyttämisen tarve. Joskus omien rajojen ylittäminen voi siis olla jopa ihan tietoinen päätös ja tuntua siinä hetkessä tarpeelliselta. Rajojen tunnistaminen ja niiden vetäminen voi tuntua voimaannuttavalta. Ei ole kuitenkaan realistista olettaa, että voimavaramme ja henkiset kapasiteettimme pysyisivät päivästä ja tilanteesta toiseen samana, ja joskus rajojen asettaminen vaatii paljon toistoa ja harjoittelua.

Vaikka luomme itsellemme rajoja koska haluamme huolehtia itsestämme, rauhastamme ja hyvinvoinnistamme, joskus rajoista luopuminen voi myös tuntua puolustusmekanismilta. Olen saanut itseni monta kertaa kiinni ajatuksesta, että kontrollista luopuminen voisi tällä hetkellä tuntua vähiten henkisesti kuormittavalta ratkaisulta. Joskus omien rajojen ylittäminen tuntuu yksinkertaisesti helpommalta kuin niiden puolesta taisteleminen.

Rajojen tietoinen ylittäminen on kuitenkin vähän kuin ottaisi pikavipin. Sitä saattaa kuvitella, että mennään nyt näin vaan tämä yksi kerta ja seuraavalla sitten ennakoidaan ja tiedetään paremmin. Todellisuudessa vain lainaamme onnea huomiselta, ja pahimmassa tapauksessa syöksymme syväänkin velkakierteeseen. Tilanteesta ja olosuhteista riippuen seuraukset voivat olla hyvinkin kauaskantoiset, mutta hyöty-haittasuhdetta voi olla mahdotonta tiedostaa etukäteen.

Rajoista luopuminen voi jälkikäteen herättää todella paljon erilaisia tuntemuksia. Itse olen esimerkiksi joutunut pohtimaan, että enkö olekaan niin vahva tai enkö kunnioitakaan itseäni niin paljon kuin olen kuvitellut. Saattaa tuntua siltä, että olen pettänyt itseni, toiminut ristiriidassa omien arvojeni ja moraalieni kanssa ja olo voi olla jopa tekopyhä. Tällöin on äärimmäisen tärkeää muistaa olla lempeä pohdinnoissaan. Vaikka rajat ovat rakkauden osoituksia itseämme kohtaan, ei niihin kompastelu saa minua rakastamaan itseäni yhtään vähempää.

Emilia Edholm

Väestöliiton nuorisotyöryhmä Hurman jäsen

Väestöliiton nuorisotyöryhmä Hurma järjestää vuosittain seksuaalikasvatusviikon Veckan sex -kampanjan. Tänä vuonna teemana on rajat. Seuraa kampanjaa somessa @hurmamedia.