Euroopan komissio on hiljattain julkaissut ensimmäisen nuoria koskevan toimintaohjelman EU:n ulkosuhteissa eli lyhyemmin sanottuna YAPin (Youth Action Plan). Toimintaohjelman tavoitteena on lisätä nuorten ääntä EU:n ulkopolitiikassa ja päätöksenteossa, tarjota nuorille taitoja ja työkaluja omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan vaikuttamiseen sekä tarjota nuorille ympäri maailmaa mahdollisuuksia verkostoitua.

Seksuaalioikeudet ovat vahvasti mukana toimintaohjelmassa, jossa EU sitoutuu esimerkiksi

• antamaan turvaa nuorille ihmisoikeuspuolustajille, esimerkiksi sateenkaariaktivisteille
• edistämään kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta niin, että se saavuttaa kaikki nuoret – mukaan lukien marginalisoidut ryhmät, sateenkaari-ihmiset sekä vammaiset nuoret
• tukemaan laadukkaita ja taloudellisesti saavutettavia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita, jotta jokaisella nuorella olisi niihin pääsy.

Maailmassa on enemmän nuoria kuin koskaan aiemmin, noin 1,8 miljardia 10–24-vuotiasta, ja he kohtaavat seksuaalioikeuksiin liittyen lukuisia haasteita. Nuoret miehet ovat esimerkiksi yliedustettuina HIV-tilastoissa. Ehkäisyn saatavuus on erityisen hankalaa nuorille ja naimattomille henkilöille. Sateenkaarinuoret kokevat monissa yhteiskunnissa karua syrjintää.

Nuoret eivät siis ole homogeeninen joukko. Heidän kohtaamansa haasteet vaihtelevat tietysti sen mukaan, mistä he ovat kotoisin, mutta myös sen mukaan, mikä on heidän taustansa. Vammaiseksi, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaksi, köyhäksi tai vaikkapa etniseen vähemmistöön syntyneelle on vaikea saada ääntään kuuluviin.

Kun YAP-ohjelman puitteissa pyritään saamaan nuoria mukaan päätöksentekoon, toivonkin, että EU kääntää katseensa erityisesti marginalisoituihin ryhmiin. Nuoret ovat aliedustettuina päätöksentekoelimissä, mutta erityisen aliedustettuina ovat ne, jotka kohtaavat moniperustaista syrjintää. Näiden nuorten tarpeet esimerkiksi seksuaalioikeuksien ja -palveluiden suhteen voivat myös olla hyvin erilaisia, kuin valtaväestöön kuuluvien nuorten, minkä vuoksi heitä on erityisen tärkeää kuulla.

Seuraavaksi EU:n jäsenmaat, mukaan lukien Suomi, keskustelevat toimintaohjelmasta ja antavat oman näkökulmansa nuorten osallistamiseen EU:n ulkosuhteissa. Toivonkin, että Suomi ajaa neuvotteluissa viestiä siitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet kuuluvat jokaiselle maailman nuorelle, ja nuorten seksuaalioikeuksista puhuttaessa päättäviin pöytiin täytyy saada niiden nuorten ääni, joka yleensä jää kuulematta.

Aktiivisia nuoria on joka puolella maailmaa, esimerkkejä löytyy valtavasti. Viime vuonna Beninissä laillistettiin abortti, ja tätä uudistusta olivat ajamassa nuoret itse. Intiassa nuoret tuottavat itse sisältöjä seksuaalioikeuksista ja levittävät näin tietoa muille nuorille.

Ääntä nuorista löytyy kyllä! EU:n tehtävänä on seuraavaksi kuulla näitä ääniä, ja ottaa ne aidosti huomioon kehityspolitiikkaa suunnitellessaan.