Toivotun lapsiluvun politiikka haastaa rakentamaan luottamusta tulevaisuuteen

Synty-verkoston blogitunnus, jossa kirjoittajan nimi Anna Moring.Hedelmällisyys on hyvinvointi-indikaattori

Toivotun lapsiluvun politiikka on käsite, jota käytti muun muassa sosiaaliturvauudistusta pohtivan komitean puheenjohtaja Pasi Moisio FLUX-konsortion avajaisseminaarissa toukokuussa. Ajatuksena on, että Suomi olisi maa, jossa jokainen toivottu lapsi saisi mahdollisuuden syntyä. Perheet pääsisivät mahdollisimman lähelle toivomaansa lapsilukua.

Samassa seminaarissa FLUX-konsortion johtaja Marika Jalovaara kuvasi, miten syntyvyys segregoituu koulutuksen mukaan – kaikkein matalin toteutunut lapsiluku on matalasti koulutettujen miesten joukossa.

Kesäkuussa Tampereella järjestettiin Reproductive Futures -konferenssi, johon kokoontui yhteen lisääntymisen tutkijoita ympäri maailman. Professorit Sarah Franklin ja Marcia Inhorn totesivat avauspuheenvuorossaan, että hedelmällisyys toimii indikaattorina monelle muulle sosiaaliselle muutokselle. ”Hedelmällisyys on sosiaalinen hyvä, joka vaatii sosiaalista tukea, ei vain yksityisiä ja yksilöllisiä valintoja”, he muotoilivat. Huolet, jotka liittyvät hedelmällisyyteen, liittyvät laajaan joukkoon muitakin huolia.

Franklinin ja Inhornin mukaan hedelmällisyyteen liittyvät huolet ilmentävät tietoisuutta haavoittuvuuksista ja epätasa-arvosta useilla elämän alueilla. He väittävät, että on meneillään globaali ”disreproduktiivinen trendi”, joka muuttaa suhtautumistamme tulevaisuuteen.  Samaa ennakoi jo Lee Edelman teoksessaan No Future (2004). Epävarmuudet tulevaisuuden suhteen heijastuvat siihen, miten tehdään päätöksiä, jotka kantavat sukupolvien päähän. Epävarmuudet nykyhetkessä heijastuvat myös siihen, miten uskalletaan tehdä omaa lisääntymistä koskevia valintoja.

Muutos on sen suuntainen, että kun aiemmin käsitteellä perhesuunnittelu tarkoitettiin sitä, miten estää ei-haluttuja lapsia syntymästä, nykyään sen rinnalla puhutaan yhä enemmän ja vahvemmin hedelmällisyystietoisuudesta, jonka lisääminen on välttämätöntä, jotta ihmiset ymmärtäisivät miettiä lapsitoiveitaan ajoissa. Aiemmin saarnattiin kondomin käytöstä ja ehkäisypillereistä, tänä päivänä suositellaan omien sukusolujen pakastamista, jotta käytettävissä olisi lisääntymiskelpoisia sukusoluja vielä sitten, kun työelämä antaa sen verran periksi, että lapsitoivetta voi edes harkita (aiheitta käsittelevä artikkeli Helsingin Sanomissa).

Lisääntymisen tulevaisuus on hauras ja monimuotoinen

Lisääntyminen ja hedelmällisyys ovat indikaattoreita syvemmille sosiaalisille ja yhteiskunnallisille muutoksille. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että kun esimerkiksi perheiden ja perhesuhteiden monimuotoisuus jatkuvasti lisääntyy, myös erilaiset lapsen toivomisen ja saamisen tavat yleistyvät ja tulevat mahdollisemmiksi.

Tähän liittyy teknologista kehitystä – esimerkiksi alkiodiagnostiikka tai uudet hedelmöityshoitojen muodot muuttavat lisääntymiseen liittyvien valintojen horisonttia niille, joilla on näihin teknologioihin varaa. Mutta kyse on samalla muutoksista ja uusista ilmiöistä sosiaalisissa suhteissa ja ihmissuhteiden järjestyksissä.

Reproductive Futures -konferenssissa puhunut Ana Cristina Santos analysoi äitiyden ja lisääntymisen käsikirjoituksia ja totesi, että hedelmöityshoitojen teknologioiden kehittyminen ja yleistyminen mahdollistavat esimerkiksi ikään, parisuhdestatukseen, vanhemmuuden rooleihin ja lapsen alkuperään liittyvien kysymysten radikaalin uudelleen ajattelun.

Reproduktio, seksi ja parisuhde ovat Santosin mukaan vauhdilla erottautumassa toisistaan – kehitys on alkanut jo 60-luvulta parempien ehkäisymenetelmien yleistyessä, eikä loppua näy. Tämä asettaa haasteita myös perheitä ja sukulaisuuksia koskevalle lainsäädännölle, jonka olisi opittava tunnistamaan lasten ja vanhempien välisiä suhteita, jotka eivät perustu geneettiselle polveutumiselle, synnyttämiselle tai avioliittostatukselle. Tekijöille, joiden on perinteisesti ajateltu olevan niille välttämättömiä, tai ainakin yleisiä.

Tulevaisuudessa lisääntymisessä on yhä vahvemmin kysymys niin sosiaalisesta, yhteiskunnallisesta kuin lainsäädännöllisestäkin oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa meillä on oltava tulevaisuudessakin varaa tavoitella toivotun lapsiluvun politiikkaa – myös luomalla lainsäädännölliset rakenteet, jotka mahdollistavat erilaiset perheellistymisen tavat ja reitit.

Usko tulevaisuuteen on edellytys sille, että yksilöt uskaltavat lähteä toteuttamaan lapsitoiveitaan. Uskoa tulevaisuuteen ruokkivat luottamus ja turvallisuuden tunne. Nämä puolestaan eivät ole yksilöllisiä vaan yhteiskunnallisia ja rakenteellisia tekijöitä, joita yhteiskunnassa voidaan joko vahvistaa tai heikentää. Jos pyrimme aidosti toivotun lapsiluvun politiikkaan, paras keino siihen on vahvistaa yhteiskunnallista luottamusta, turvallisuutta ja koettua yhdenvertaisuutta.

Anna Moring.Anna Moring
Kirjoittaja on Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija ja johtaa VN TEAS -rahoituksella toimivaa Laki ja perheiden monimuotoisuus -selvityshanketta. Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma.
Lisätietoja linkistä.

 

 

Viitteet:

Edelman, Lee: No Future – Queer Theory and the Death Drive. Duke university press. 2004.

 


Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.