Olen itse kasvanut Disney-elokuvien äärellä ja ollut iloinen, kun pääsen taas uudelleen hyppäämään satujen maailmaan, pienten lasteni kanssa. Vanhat klassikot on katsottu ja hurjimmat kohdat kelailtu. Uusimmat, kuten Frozen, Toy Story ja Autot -elokuvasarjat ovat näyttäneet, että Disney osaa edelleen tehdä hienoja tarinoita. He ovat alkaneet kiinnittää huomiota hahmojen monenlaisuuteen ja rikkomaan stereotypioitakin.

Paljon on kiinnitetty huomiota ja tutkittukin elokuvien välittämää tyttö- ja naiskuvaa. Kaikki tietävät ja tuhahtelevatkin jo ajatukselle avuttomista prinsessoista, jotka odottavat urhoollisen prinssin pelastusta. Uudenlaisia rohkeita ja omapäisiä prinsessoja löytyy uusista elokuvista jo monenlaista. Mutta entä pojat ja miehet? Millaista kuvaa annetaan elokuvissa pojista ja miehistä, muuta kuin ne rohkeat ja itsevarmat prinssit?

Heräsin tähän pohdintaan muutama viikko sitten, kun katsoimme lasteni kanssa kaksi elokuvaa, jotka ovat suunnattuja ehkä enemmän pojille. Ne oli tehty kylläkin jo 15 vuotta sitten. Elokuvissa oli kohtauksia, joissa jäin heti miettimään, että miksi tällaista tehdään lapsille ja miksi on ok haukkua pulleita, pienikokoisia, laihoja ja kömpelöitä poikia animaatioissa. Onko niin, että haluamme lastemme oppivan, että vain pitkä, urheilullinen ja lihaksikas poika on hyväksytty?

Näissä elokuvissa oli kohtauksia, joissa se pullea lapsi jää kiinni pulpettiin, oviaukkoon ym., tai kierii pallona alamäessä, kun kompastuu. Pullea lapsi laitetaan myös epäonnistumisen jälkeen juoksemaan ympyrää aikuisen toimesta ja lapsen avuttomuudella mässäillään. Opettaja ei puutu, kun poikia kiusataan. Tyttöjä ei ilmeisesti saa haukkua, ellei tyttö ole ruma, sillä opettaja ensin puolustaa tyttöä, mutta kun huomaa kuinka ruma hän on, hyväksyy haukkumisen ja jatkaa sitä itse. Toisen satuttaminen on ok, jos hän mokaa. Lihaskimppu öykkäri saa tehdä mitä vaan. Toogaa käyttävän pojan aikuinen nolaa nauraen ”Mikäs hame sinulla on?”.

Elokuvat ovat selvästi suunnattuja myös aikuisille, sillä niissä on paljon vitsejä, jotka aukeavat vain meille. Lapseni ovat monessa kohtaa jääneet ihmettelemään, että mitä tuo tarkoitti. Vanhempana joutuu sitten selittelemään mitä tarkoittaa luikku ja miksi sellaiset eivät saa tytöiltä vilkaisuakaan. Tai pikemminkin, että miksi tähän elokuvaan on tuotu tällainen kohta ja miksi sen on ajateltu olevan hauska juttu tai totta, vaikka niin ei oikeasti ole.

Haluammeko antaa tällaisen viestin pojillemme? Lapsillemme? Minä en haluaisi antaa tätä viestiä lapsilleni! Lapsen on usein vaikea kyseenalaistaa nähtyä tai haastaa sen oikeellisuutta.

Disneylläkin on uusia hyviä elokuvia esimerkiksi Luca ja Coco, joissa pojat saavat näyttää tunteitaan, olla ilman haukkumista tai väkivaltaa sekä olla läheisiä kavereita keskenään tai tytön kanssa rauhassa, romantisoimatta.

Kaikki ovat arvokkaita sellaisena kuin ovat, kaikki otetaan mukaan leikkiin, kaikille on paikkansa maailmassa, monenlaisuus on rikkaus. Kukaan ei ole toista parempi. Ja ketään ei saa haukkua, kiusata tai satuttaa! Pitääkö elokuvia tehdä ylipäätään erikseen tytöille ja pojille? Toivottavasti jatkossa kiinnitettäisiin kaikessa lasten mediassa huomiota niihin arvoihin, jotka ne välittävät lapsillemme.

Henriikka Kangaskoski
Hankekoordinaattori, lasten kehotunnekasvatushanke