Jippii, lasten ikätasoinen seksuaalisuus mainittu!

Lapset ja ohjaaja katsovat läppäriltä ohjelmaa yhdessä päiväkodin pöydän äärellä.

”Kädet irti kalusta tai sormes tippuu!” Näin pelottavasti saattoi kasvattaja kommentoida pienen lapsen unnuttelua päiväunilla. Siis ennen, kun mitään mainintaa lasten seksuaalisuudesta ei ollut koulutuksessa tai ohjeissa.

Nyt Suomessa pienten lasten seksuaalisuuden huomioiminen on ehkä ensimmäisenä maailmassa nimetty velvoittavana, uudessa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa 2022! Ensi kerran se on kiistämättä ja selkosanaisesti huomioitu. Ennen aihe oli kirjoitettu osittain rivien väliin, nyt viimein sanottu suoraan.

Toki edelleenkin saamme kommentteja, ettei yhtä lausetta voi vasusta irrottaa ja tarkastella. Jaa miksei? Ja jos katsomme kokonaisuutta, lapsuuden seksuaalisuus onkin sanottu ja huomioitu tosi vahvasti:

”Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan; Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksia pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä; Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan; Lasten ikätasoista uteliaisuutta seksuaalisuuteen ja kehoon ohjataan kunnioittavasti; Lapsia ohjataan kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa; Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia.”

Tämä on mullistavaa. Kaiken kaikkiaan seksuaalisuus on ollut terveyden ja hyvinvoinnin alue, joka useimmiten vaan unohdetaan ja tiputetaan pois hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen paletista. Nyt koko varhaiskasvatus on velvoitettu sen kuitenkin muistamaan ja kohtaamaan ammattitaidolla.

Kun nyt ”lasten ikätasoista uteliaisuutta seksuaalisuuteen ja kehoon ohjataan kunnioittavasti”, niin henkilöstön on tiedettävä, mitä on ikätasoinen seksuaalisuus, miten uteliaisuus seksuaalisuuteen ja kehoon eri ikäisellä lapsella ilmenee, miten lapsi tutustuu kehoonsa ja miten näitä ohjataan, jopa kunnioittavasti! Henkilöstön on myös tunnettava, mikä ei ole ikätasoista seksuaalisuutta vaan huolestuttavaa. Tällöin lapsen ei-ikätasoinen käytös ja oireilu todennäköisemmin ja varhemmin tunnistetaan ja lapsi saa apua. Niinpä henkilöstö ei voi vain kieltää lapsia puhumasta peppu-pimppi-pippeliasioita, vaan on tartuttava lapsen aloitteeseen, tarjottava asiallista tietoa ja osattava ohjata kunnioittavasti. Tällöin mitä todennäköisimmin lapselle ei kehity niin suurta estettä ja tabua puhua aikuisille myöskään kokemastaan kaltoinkohtelusta.

Jippii!

Lasten seksuaalistakin terveyttä ja turvallisuutta voidaan alkaa nyt vahvistaa kansallisesti ja avoimesti.

Hyvä Suomi, hyvä Opetushallitus!

Raisa Cacciatore
Asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.