”Te äitejänne kuunnelkaa: ei sotaa toivoa voi milloinkaan”

Rauhankyyhky Ukrainan lipun sisällä.
Puhe Ukrainan kriisistä särähti uutisoinnista, sillä jo siinä vaiheessa tiesin, että on kyse sodasta. Kaikki puhe tilanteesta, kriisistä, selkkauksesta tuntuivat vähättelyltä. Sota, josta luin, josta kuulin, jota kanssaelin kaikkien ukrainalaisten ja monien venäläistaustaisten ystävieni viesteissä on enemmän kuin ”kriisi”. Omat ajatukseni olivat päiviä hukassa, tai ainakin jonkinlaisessa käymistilassa – koittaen käsitellä jotain käsittämätöntä. Venäjä oli aloittanut hyökkäyssodan.

Venäjä, joka on osa lapsuuteni mielenmaisemaa, osa perheeni historiaa, osa omaa elämäntarinaani. Ja nyt Venäjän sotakoneisto on osunut kaikkeen tähän minussa. Se on osunut myös tuhansiin ukrainalaisiin, suomalaisiin ja venäläisiin Suomessa. Isovanhempiemme ja vanhempiemme kaukaiselta tuntuneet tarinat sota-ajoista ovat nyt kuvina olohuoneissamme. Meitä ahdistaa, meitä mietityttää, meitä pelottaa. Joku lamaantuu ja toinen etsii kanavia toimia. Tärkeää on muistaa, että kaikki se, mitä tänään koemme turvallisessa Suomessa, on aivan muuta kuin se, mitä ihmiset kokevat sodan keskellä. Meidän murheemme ovat pieniä ja mitättömiä heidän murheisiinsa nähden. Ukrainalaiset toimivat, nyt on aika myös meidän toimia, ei murehtia eikä missään tapauksessa lamaantua.

Putinin hallinto on eri asia kuin Venäjän kansa. Venäjällä on ihmisiä, jotka lähtevät kaduille, jotka vastustavat Putinin hallinnon aloittamaa sotaa – ja joutuvat siitä syystä vainotuiksi ja pidätetyiksi. Putinin propagandakoneisto kieltää sodan ja pyrkii estämään kansalaistensa pääsyn rehellisen informaation lähteille. Toisen maailmansodan jälkimainingeissa Jevgenij Jevtushenkon  (1932- 2017) kirjoittama vanha, sodanvastainen sanoma löytyy kuitenkin toivottavasti jokaisen venäläisen kirjahyllystä, muistista tai levyvalikoimasta. Veisikö joku sen myös Putinille?  Venäjän rintamalle lähettämien sotilaiden äidit?

”Sotaako voisi toivoa neuvostokansa todella?

1.
Vastatkoon niitty hiljainen
ja kuiske koivumetsien
Ja haudoistansa kaatuneet
voivat antaa siitä todisteet –
uskothan heidän lapsiaan.
Ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.

3.
Osaamme kyllä taistella
mut emme anna toistua
sen painajaisen uudestaan,
kun veri peitti kaiken maan.
Te äitejänne kuunnelkaa
voi moni kai sen todistaa.
He teidät saavat uskomaan:
ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.

Käännös löytyy tältä verkkosivuilta
Laulu Agit Pron laulamana YouTubessa

 

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.