Lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on ollut pitkään yhteiskunnassamme vaiettu asia, josta ei ole ehkä saanut puhua perheen tai jonkin muun tahon painostuksesta. Monen lapsen kokemukset on hiljennetty, niitä ei ole haluttu tai osattu kuulla.

Ammattilaisten ilmoitusvelvollisuuden laajennuttua, ovat myös ilmoitetut epäilyt lapsen seksuaalisesta väkivallasta lisääntyneet. Ilmiötä moninaisuudessaan on alettu tunnistaa ja tunnustaa. Rikosepäilytilastot lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa pysyttelevät yhä korkeina Suomessa ja maailmalla. Ilmiö on olemassa. Esille nousee vanhoja ja uusia laajoja lasten seksuaaliväkivallan vyyhtejä, jotka ovat jatkuneet puuttumattomina tai huomaamatta vuosia. Usein väkivallan tekijä on ollut lapselle läheinen henkilö.

Tekomuodot siirtyvät tänä päivänä osittain nettiin, kameroiden välityksellä tapahtuvaan kaltoinkohteluun. Internettiin ladataan kiihtyvissä määrin seksuaalista kuva- ja videomateriaalia lapsista. Digiturvataitoja ei hahmoteta kuuluviksi jo pienille varhaiskasvatusikäisille lapsille.

Onko meillä mitään keinoja ennaltaehkäistä näitä lapselle traumaattisia tilanteita? Voisiko avoin puheyhteys lapseen ja aikuisen aktiivinen opastus oman ja toisten kehon oikeuksiin auttaa lasta? Pikkulasten turva- ja digiturvataitojen tarve ei ole tarpeeksi laajasti tunnustettu. Mahdollistammeko ilmiön toteutumisen sillä, että lapset eivät tunnista tilanteiden vääryyttä tiedon puuttuessa? Luottavatko lapset aikuisten auktoriteettiin sokeasti?

Avoin puhe pikkulapsesta lähtien kehosta, toisten kunnioittamisesta, normeista ja oikeuksista avaa lapselle tietoisuuden siitä, että oma keho on tärkeä ja sitä on oikeus suojata. Lapsella tulee olla tieto ja harjoitusta siitä, miten toimia tilanteissa, jotka tuntuvat ikäviltä. Näitä taitoja tarvitaan useimmiten omien ikätovereiden kanssa, jos joku härnää tai jopa satuttaa toisen kehoa, sukuelimiä tai identiteettiä. Myös aikuista voi vastustaa. On olemassa aikuisia, jotka eivät noudata yhdessä sovittuja sääntöjä.

Lapselta ei tietenkään voi vaatia, että hän osaisi toimia harjoiteltujen ohjeiden mukaisesti ikävimmissä tilanteissa. Hänen kuuluu kuitenkin tietää, että mikäli hänelle tehdään jotain ikävää, se ei ikinä ole hänen syynsä. Vaikka joku niin hänelle kertoisi. Tai että kosketus ei saa olla salaisuus. Ikäviä salaisuuksia ei koskaan tarvitse kantaa yksin, vaan lapsen luottoaikuinen voi aina auttaa lasta.

Kun aikuinen avaa näitä asioita lapsille, he ymmärtävät, että aikuiset uskaltavat näistä asioista puhua. Heillä on tietoa ja taitoa kohdata ikäviäkin asioita. Haitta ikävistä tapahtumista, kuten häpeä ja syyllisyys vähenevät, jos lapset saavat tietoa, mahdollisuuden jakaa avoimesti omia tunteitaan sekä aikuisen tuen. Ole aina lapsen puolella!

Monissa lehtijutuissa seksuaaliväkivaltaa lapsena kokeneet aikuiset kertovat, että he eivät lapsena joko tunnistaneet heille tapahtuneen teon vääryyttä tai ajattelivat, että aikuinen on auktoriteetti ja hän tietää mitä tekee. He olisivat toivoneet tietoa siitä, että teko on väärin.

Annetaan lapsille tätä tietoa ja taitoa! Näin suojelemme lapsia häirinnältä, kehon loukkauksilta sekä väkivallalta.


Henriikka Kangaskoski
Kehotunnekasvatuksen koordinaattori, Väestöliitto