Lapsen motivointi

Lapsi soittaa nokkahuilua..

Lapseni oli vuosia sitten esikouluikäisenä musiikkikoulun soitinkarusellissa, jossa kokeiltiin kaikenlaisia soittimia. Sen päätteeksi sai valita itselleen soittimen opettajien ja vanhempien avustuksella. Tyttäreni valinta oli nokkahuilu. Kuulin hänen myöhemmin kertovan kaverilleen: ”Valitsin nokkahuilun, koska äiti sanoi, ettei ainakaan sitä.” 

Moni vanhempi haluaisi palveluissamme tietää, miten motivoida lasta harrastamaan tai pysymään harrastuksessa. Tai keksiä keinoja siihen, että lapsi innostuisi muustakin kuin kännykkäpeleistä. Vanhempia kiinnostaa lapsen motivaatio mm. lukemista, liikkumista ja uusien taitojen opettelua kohtaan.   

Motivaatioteorioita on olemassa paljon ja motivaatio on monimutkainen ja monisyinen ilmiö. Usein onkin yllättävän vaikeaa sanoa, mikä kaikki itseä motivoi tekemään asioita.  Mutta yleisesti motivaatio jaetaan sisäisiin ja ulkoisiin motivaatiotekijöihin, jotka toki voivat sekoittua toisiinsa.  

Sisäisesti motivoituneen toiminnan tyydytys tulee itse tekemisestä, ei niinkään tekemisen seurauksista, kuten esimerkiksi ulkoisista palkkioista. Tyypillisiä sisäisesti motivoituneita toimia lapsilla ovat leikkiminen, seikkailu tai tietyn taidon oppiminen (vaikkapa kärrynpyörä!). Nämä ovat sisäisesti motivoitunutta toimintaa, koska ihmiset toimivat näin vailla odotusta ulkoisesta palkkiosta.  

Toisilla ihmisillä on todella taito pysyä motivoituneempana pidempään, vaikka toiminta ei toisikaan onnistumisen tai mielihyvän kokemuksia kovin nopeasti. Toinen jaksaa askarrella monimutkaisen koristeen läpi eri vaiheiden ja toisella loppuu kärsivällisyys ensimmäisten ohjeiden jälkeen. Motivaatiota voi kuitenkin jokainen meistä harjoittaa ja myös lapselle monien taitojen oppimiseen tarvittava pitkäjänteisyys on tärkeä.  

Tärkeimpiä motivaatioon vaikuttavia tekijöitä ovat kokemus kyvykkyydestä ja omaehtoisuudesta. Tämä ei tarkoita, että heti pitäisi osata, mutta tekemisestä pitäisi saada positiivista palautetta ja tavoitteita voi pilkkoa osiin, jotta onnistumisen kokemuksia syntyy. Aikuisen kannustus on avainasemassa ja harjoittelusta ja yrittämisestä voi antaa kiitosta ihan yhtä paljon kuin onnistumisista.  

Omaehtoisuudella tarkoitetaan sitä, että kiinnostus ja into nousisi lapsesta itsestään. Pientä lasta seuraamalla ja hänelle virikkeitä tarjoamalla voi huomata, että yksi innostuu piirtämään ja toinen rakentamaan palikoilla ja kolmas pomppii pöydille. Aikuinen voi mahdollisesti ohjata lapsen kiinnostuksen suuntaa ja tarjota vaihtoehtoja. Lapsella tulisi kuitenkin olla oikeus etsiä omia kiinnostuksen kohteitaan ja muuttaa mieltään esimerkiksi harrastuksen suhteen kasvaessaan. 

Meillä vanhemmilla voi olla haastetta ymmärtää, että lapsi on kiinnostunut eri asioista kuin minä itse. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän myös kaverit ja muu ympäristö vaikuttavat siihen, millaisista asioista lapsi motivoituu. On mahtavaa, jos vanhempi pystyy suhtautumaan innostuksella ja mielenkiinnolla lapsen kiinnostuksen kohteisiin. 

Mitä tehdä silloin, jos lapsi haluaa lopettaa harrastuksen? Vanhemman haastava tehtävä on tasapainoilla pitkäjänteisyyteen kannustamisen ja oman tien etsimisen välillä. Toimivia keinoja ovat aikarajat (jos tämän kauden lopulla tuntuu vielä samalta, sitten saat lopettaa) ja myös se, että etsitään tilalle vaihtoehtoista tekemistä yhdessä lapsen kanssa. Tärkeää on myös selvittää mistä halu lopettaa nousee. Onko kyse lapsen taidoista, ihmissuhteista harrastuksessa tai siitä, että lapsi haluaisi tehdä jotain muuta?  

Kiristäminen, uhkailu tai motivaatiosaarnat toimivat tutkitusti varsin huonosti lapsen motivaation lähteenä. Myöskään pitkällä aikajänteellä lahjonnalla tai palkinnoilla ei näytä olevan haluttua vaikutusta, vaikka yksittäisissä tilanteissa ne voivat toimia. Aikuisen innostus lapsen ajatuksista ja hänen kiinnostuksen kohteistaan kannattelee ja ruokkii lapsen motivaatiota ja vahvistaa yhteyttä lapseen. 

Vuosia myöhemmin lapseni soittaa erittäin taitavasti nokkahuilua ja on motivoitunut harjoittelemaan. On mahdollista, että jos olisin pakottanut hänet valitsemaan toisin, soittoharrastus olisi jo loppunut. Itse opin vanhempana läksyni: tarjosin lapselleni mahdollisuuden valita ja tuin häntä tässä valinnassa, vaikka se oli mielestäni kummallinen. No, opin myös sen, että nokkahuilu on varsin mainio soitin!  

Minna Jaakkola
Pari- ja perhesuhteiden asiantuntija, Väestöliitto

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.