2020-luvun isät – huolta, välittämistä ja taitavaa kasvattajuutta

vauvan käsi aikuisen kädellä

Mies aloittaa: ”Meillä on vaimoni kanssa tapahtunut kaikenlaista pojan syntymän jälkeen ja tilanne on kärjistynyt siihen pisteeseen, että hän on hakenut avioeroa alkuvuodesta eikä suostu sopimaan yhteisistä asioista, kuten lasten tapaamista tai muusta lapsiin liittyvästä kanssani. Pelkään, että muutun ulkopuoliseksi lapsilleni, vaikka vaimo sanoo, ettei halua minua erottaa lapsista. Mielestäni olisi parempi, jos olisin enemmän vastuussa lasten hoidosta eron jälkeen. Viimeisen vuoden hoitovastuu on jäänyt enemmän minulle, kun vaimo ei ole ollut oikein kunnossa.”

Järjestötyössä elämän kriisit ja heikot hetket ovat usein käsillä, niin tälläkin kertaa. Yhteydenottaja on järkyttynyt, vaikka tietääkin mitä haluaisi parhaassa mahdollisessa tilanteessa. Ja tämä on tavallista ainakin Miessakkien asiakkailla. Isyyden toteuttaminen on usein huolen kantamista ja muiden tukemista, vailla isyyttä tukevaa verkostoa ja riittävää keskustelua isyydestä. Miessakkien asiakkaiksi tulevatkin isät, jotka tarvitsevat apua, vertaisuutta, kuulijaa tai neuvoja. Miehet miettivät asiakkaina taitojaan vanhempana. Surevat riittämättömyyttään, luopumisen tuskaa tai lastensa menettämistä. He puhuvat itsestään, mutta sitäkin enemmän lapsistaan ja isyydestään. Niistä heille tärkeimmistä asioista, kovan paikan tullen.

Korona-aikana isien yhteydenottojen määrä Miessakkeihin kasvoi nopeasti. Syitä asiakasmäärien kasvuun voidaan hakea niin koronan aikana suljetuista kunnallisista palveluista tai vaikka siitä kuinka syrjäseutujen miehet pandemian aikana löysivät Miessakkien etäpalvelut. Kyse voi myös olla siitä, kuinka lapset ja puolisot tarvitsivat isiä enemmän korona-aikana ja he hakivat apua kyetäkseen olemaan kotona järkähtämättä muiden tukena. Tai kyse on niistä vaikeuksista, joita yhteyttä ottaneet etäisät joutuivat kohtaamaan yrittäessään pitää kiinni lastensa tapaamisesta rajoitusten kiristyessä.

Näillä kaikilla lienee ollut vaikutuksensa. Mutta lopulta kyse oli välittämisestä. Nämä isät uskalsivat myöntää avun tarpeensa ja hakivat apua ollakseen parempia isiä ja puolisoita niille, joista he välittivät.

Tämä ei olisi onnistunut sukupolvi sitten.

Isätyöntekijän silmin katsottuna isyys ja isän rakkaus lapsiaan kohtaan ovat säilyneet hyvinkin samalaisena vuosikymmenestä toiseen, mutta se miten nuoret isät puhuvat isyydestä, lapsistaan ja vanhemmuuden toteuttamisestaan on valovuosien päässä siitä missä oltiin edes vuosituhannen alussa. Muutos ei ole tasaista samankaan sukupolven sisällä, mutta pitkällä aikavälillä se on selvä isiä tapaavalle. Nyt isäksi tulevat vaativat itseltään kasvattajana keskimäärin selvästi enemmän ja kykenevät ryhmänä puhumaan vanhemmuudestaan yhä taitavammin, myös omat heikkoudet myöntäen. Heille lasten tukeminen ja paikalla oleminen on tärkeää. Isien vanhemmuuden inhimillisyys ja tunne-elämän laajuus on rikastunut. Isien kyky kokea ja tuoda ilmi isyyttä on rikastunut.

Korona-aikana tämä näkyi miesten tuen etsimisenä. He hakivat tukea ammattilaisilta, mutta kaikille sekään ei riittänyt. Ensimmäistä lasta odottavat miehet etsivät vertaisryhmiä, joissa rakentaa yhdessä isyyttään. He halusivat jakaa omia kokemuksiaan ja oppia toisiltaan. Tämä on ymmärrettävää – jos isyys on ollut muutoksessa, joka on hyvin epätasaista, varmimmin omaa tilannetta ymmärtävät samassa tilanteessa juuri nyt olevat. Nuoret isät hakevat keinoja olla isiä tavalla, johon heillä ei ole suoria esikuvia. He joutuvat ottamaan isyydelleen tilaa tavalla, johon yhteiskunnassamme ei ole totuttu. Tästä seuraa auttamatta konflikteja, niin ammattikasvattajien, puolisoiden kuin vanhempien sukupolvienkin kanssa, mutta nuoret isät vaikuttavat valmiilta siihenkin.

On kuitenkin merkkejä, etteivät nuoret isät jää yksin isyyttään rakentamaan. Kun koronarajoitukset höllentyivät, Miessakkien isätyönohjaajan koulutukseen kiirehti osallistujia ympäri Suomea, eivätkä kaikki kiinnostuneet päässeet edes koulutuksiin. Heidän viestinsä oli selvä: työyhteisöissä isien osallisuus ja sen huomioimisen puute on havaittu. On aika tukea isiä ja miettiä työn tapoja jotka sopivat heidän tukemiseensa.

Mutta mitä tämä kaikki on miesten arjessa? Osalla se jo nyt tarkoittaa isyyden toteuttamista heidän ajattelemallaan tavalla, isyydestä vaikeissakin tilanteissa kiinni pitäen. Annetaan yhteyttä ottaneen isän kertoa tarinansa jatko: ”Selvisin hengissä erosta. Elämä tai isyys ei lopu eroon. Erosta saatiin lopulta sovittua, lapsen etu kärjessä, molempien vanhempien tasavertainen oikeus vanhemmuuteen huomioiden. Suhde lasten kanssa on hyvä, olen heidän lähivanhempansa. Miessakeissa käytyjen keskustelujen ansiosta sain käsiteltyä eron aiheuttamaa katkeruutta, ja sitä kautta olen saanut vältettyä sen, että sanoisin lapsille mitään pahaa heidän äidistään.”

 

Joonas Kekkonen
kehittämis- ja koulutuspäällikkö

Timo Tikka
erotyöntekijä

Miessakit ry

 

Miessakit ry ja Väestöliitto tekevät yhteistyötä vanhemmuuden vahvistamiseksi. Blogi on osa Perheet ja korona -blogikirjoitusten sarjaa, jossa Väestöliiton kumppanijärjestöt avaavat näkökulmia erilaisiin perhetilanteisiin ja perheiden hyvinvointiin koronapandemian aikana.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.