Afganistanin tilanne on Talibanin valtaan nousun jälkeen ollut otsikoissa ympäri maailmaa.

Maailma on seurannut pelkoa ja kaaosta, Kabulin kansainvälisen lentokentän ympärille kerääntyneitä epätoivoisia ihmisiä, kuunnellut Talibanin lupauksia maltillisemmasta hallinnosta ja samalla saanut todisteita siitä, että tämä ei mitä luultavammin pidä paikkaansa. Kun viimeiset evakuointikoneet poistuivat Kabulista, ihmisten huomio Afganistaniin vähenee pikkuhiljaa. Kuitenkin nyt on se hetki, milloin kansainvälisen yhteisön voima ja tahtotila punnitaan.

Olemme YK:ssa vahvistaneet, että ihmisoikeudet ovat universaaleja ja jakamattomia. Emme voi katsoa niiden murentamista hiljaa. Tällä hetkellä Taliban on jo tehnyt useita rajoituksia, jotka kohdistuvat naisiin ja jotka rikkovat heidän oikeuksiaan. Naiset, jotka ovat kouluttautuneet, käyneet töissä ja toimineet yhteiskuntansa kehittämiseksi monin tavoin, ovat kommentoineet, että kaikista pahinta kuitenkin on toivon menetys.

Väestöliiton yhteistyö Afganistanissa jatkuu. Työskentelemme siellä järjestön kanssa, joka tarjoaa seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita kaikista haavoittuvimmassa asemassa oleville. Palveluita saa pysyvillä klinikoilla kaupungeissa sekä liikkuvilla klinikoilla, jotka kiertävät Afganistanin vaikeakulkuista maaseutua. Tavoitteena on tavoittaa myös vammaiset henkilöt ja ne henkilöt, joiden on vaikea tavoittaa kaupunkien terveyspalvelut. Palveluiden ohessa tehty poliittinen vaikuttamistoiminta on tällä hetkellä jäissä ja kaikki toiminta keskittyy humanitaariseen, elämää pelastavien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden tarjoamiseen.

Klinikan työntekijöistä monet ovat naisia. Klinikat ovat toistaiseksi jatkaneet toimintaansa joitakin katkoksia lukuun ottamatta, mutta turvallisuustoimia on lisätty ja tilannetta arvioidaan uudelleen päivittäin. Työntekijät tiedostavat tulevansa töihin omalla riskillään, ja heille on myös annettu lupa vetäytyä – hyvin harva on kuitenkin jättänyt työnsä, riskeistä huolimatta.

On tärkeää, että tuemme kaikkea sitä jäljellä olevaa afganistanilaista kansalaisyhteiskuntaa, joka pystyy toimimaan. Paikalliset järjestöt, toimittajat ja ihmisoikeustoimijat tekevät henkensä kaupalla työtä, joka on maan kehityksen perusta. Nämä toimijat antavat myös Afganistanin tilanteesta ajankohtaista tietoa, jota muuten on vaikea tällä hetkellä saada. He myös tietävät itse, miten heidän toimintaansa voi parhaiten suojella ja tukea ja tämä tulee ottaa huomioon.

Afganistanin tilanne ei kuulu vain Afganistanin rajojen sisälle. Kyse on ihmisyydestä, ihmisarvosta, siitä, minkälainen maailma meille kelpaa.  

Kun evakuointilennot ovat loppuneet, elämä Talibanin hallitsemassa Afganistanissa vasta alkaa. Tämä tarkoittaa, että yhteinen työmme ihmisoikeuksien puolesta jatkuu. Me emme anna periksi.