Poikien Puhelimen toukokuun Poikast-jaksossa juttelimme Alex Oksasen kanssa nuorten kokemuksista homottelusta sekä siitä, milloin on turvallista tulla ulos kaapista. 

YouTube-kanavalla kysyimme seuraajiltamme heidän havainnoistaan, ja saimme satakunta vastausta. Kolme neljäsosaa vastaajista tunnisti, että kouluissa ja vapaa-ajan harrastuksissa esiintyy homottelua tai muuta sateenkaari-ihmisiin viittaava nimittelyä. Vain ani harva, 2 prosenttia vastaajista koki, että siihen puututaan.  

Erityisesti poikiin kohdistuva homottelu, tyttöihin kohdistuva huorittelu sekä sukupuolinormeja haastaviin nuoriin kohdistuva transuttelu on syrjivää kiusaamista, jonka merkitystä saatetaan vähätellä sillä, että sanoja käytetään irrallaan niiden alkuperäisestä kontekstista. Osa kokee, että se on niin yleistä ja normalisoitua, ettei koulun tai harrastusten arjessa riitä aikaa, voimavaroja tai keinoja puuttua kiusaamiseen. Joskus tehtävä ulkoistetaan kollegalle tai työparille, joka näyttää ottaneen yhdenvertaisuuden edistämisen aktiivisemmin asiakseen. Tämä on toki nuortenkin omalla vastuulla – mutta he tarvitsevat ja ansaitsevat siinä aikuisten esimerkin ja tuen. 

Ketä nimittely haittaa? 

Seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuolen ilmaisuun, yhtä lailla kuin ihonväriin, vammaan tai ulkonäköön tapahtuva nimittely loukkaa paitsi nuorta, joka joutuu sen kohteeksi, kaikkien muidenkin oikeutta turvalliseen ilmapiiriin. Homottelusta kärsivät homot, mutta myös pojat, jotka eivät ole homoja ja jotka joutuvat kiusaamisen välttämiseksi jatkuvasti todistamaan olevansa jotakin muuta. Se on haitaksi heille, jotka tarvitsevat kasvurauhaa identiteettinsä etsimiseen sekä heille, joihin homottelu sattuu tärkeiden perheenjäsenten tai ystävien puolesta. Se vaikuttaa heihin, joita aihe ei sinällään kosketa, mutta jotka nimittelyn takia näkevät parhaaksi pitää mahdolliset muut yksilölliset, normeja haastavat ominaisuutensa muilta salassa.  

Usein pelko läheisten ihmisten ikävästä suhtautumisesta asiaan osoittuu kuitenkin turhaksi. Tosin ympäristössä, jossa ei puututa syrjivään kielenkäyttöön, syntyy epävarmuutta siitä, kehen voi luottaa. Toisessa kyselyssämme 36 prosenttia arvioi, että omassa kaveriporukassa olisi turvallista tulla ulos seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvana – 39 prosenttia ei osannut oikein sanoa. 

Kuka saa loukkaantua nimittelystä? 

Kiusatuille ja nimittelyn kohteeksi joutuneille nuorille saatetaan edelleen todeta, että älä välitä. Yhä useampi poliitikko kertoo, että heihin kohdistuva vihapuhe on muuttunut yhä ilkeämmäksi, mutta heidätkin monesti muistutetaan siitä, että sietokyvyn tulisi julkisen aseman takia olla korkea. Paksunahkaisuus ja kyky jättää ikävät heitot ja läpät omaan arvoonsa on monesti mielenrauhaa suojaavia ominaisuuksia, mutta ongelma on edelleen öyhöttäjien epäkunnioittava käytös – ei se, että olemme ihmisinä haavoittuvaisia. Oman haavoittuvuuden paljastaminen vaatii usein äärimmäistä rohkeutta, mutta kuten Poikast-jaksossamme Alex toteaa, joskus se on myös tärkeää. Varsinkin netissä on puskista helppo huudella ja ohittaa vastuunsa, jos ei joudu kohtaamaan toiselle aiheuttamaansa kivun. Sekään ei ole mukavaa, mutta usein hyvinkin tarpeellista. 

 
Anders Huldén
Poikien Puhelimen palvelupäällikkö, Väestöliitto