Tasa-arvo ja tasaveroinen vanhemmuus ovat laajasti hyväksyttyjä ja hyvänä pidettyjä asioita Suomessa. Siitä huolimatta perhevapaiden jako on voimakkaasti sukupuolittunutta. Vaikka isien perhevapaiden käytön lisäämistä on tavoiteltu jo pitkään, kehitystä tasa-arvoisempaan suuntaan ei ole juurikaan tapahtunut. Asenteiden ja käytäntöjen välillä voidaan sanoa olevan kuilu.

Tämä kävi ilmi myös Väestöliiton Tasa-arvo ja isät -hankkeen osana toteutetussa maisterintutkielmassani (Immonen, 2021), jossa tutkin isien perhevapaiden käytön perusteluja ja isyysnäkemyksiä kahdessa suomalaisessa organisaatiossa kriittisen diskurssianalyysin avulla. Väestöliitto on työskennellyt kauan perhe- ja isäystävällisyyden sekä tasa-arvon eteen. On upeaa, että yhä useampi toimija kiinnostuu lähtemään mukaan tasa-arvotalkoisiin. Isäystävällinen organisaatio tietoisesti kannustaa ja mahdollistaa isiä osallistumaan perhe-elämään ja käyttämään perhevapaita. 

Perhevapaisiin liittyvien valintojen kuvaillaan usein olevan puhtaasti ’omia päätöksiä’. Tutkielmani kuitenkin haastaa näkemystä isien tekemistä valinnoista muista riippumattomina. Tosiasiassa isien toimintamahdollisuuksia käyttää perhevapaita ja osallistua tasa-arvoisesti perhe-elämään rakennetaan useilla tasoilla. Perhepolitiikka, työelämä ja odotukset vanhemmuudesta – nämä kaikki asettavat reunaehtoja vanhempien valinnoille. Valintojen taustalla vaikuttavat lisäksi sukupuolittuneet käsitykset ja asenteet.  

Perhevapaisiin liittyviä ennakko-oletuksia on mahdollista purkaa työpaikan käytännöillä. Isien perhevapaiden käyttöä voidaan tukea esimerkiksi luomalla selkeitä ohjeistuksia ja yhteisiä pelisääntöjä, tarjoamalla kunnollisia sijaisjärjestelyjä, liukuvaa työaikaa, joustavaa etätyömahdollisuutta tai lyhyempää työviikkoa. Isäystävällisyyttä voidaan siis eri keinoin rakentaa. Ennen kaikkea isät ovat kokeneet tärkeäksi ja rohkaisevaksi, että työpaikalla johtoasemassa oleva mies jää itse perhevapaalle. Tämä koetaan konkreettiseksi suunnannäytöksi ja esimerkiksi siitä, että kyseisellä työpaikalla tuetaan ja kannustetaan kaikkia vanhempia käyttämään perhevapaita. 

Isien toimivan työ-perhesuhteen suunnitelmallinen tukeminen kuitenkin toistaiseksi vielä puuttuu monista organisaatioista. Isän voi olla hankalaa tehdä moderneja päätöksiä ympäristössä, jossa perinteisestä poikkeavat valinnat ovat harvinaisia tai jossa niihin ei suhtauduta kannustavasti.  

Työelämä ei vielä kaikkialla tue tasa-arvoista vanhemmuutta kovin hyvin. Yksi merkittävä syy tähän on työelämän kiinnittyminen niin kutsuttuun perinteiseen miehisyyteen. Vaatimukset jatkuvasti tavoitettavissa olemisesta sekä pitkien työpäivien tekemisestä vievät aikaa perhe-elämältä. Lisäksi ansiotyö luo perinteisesti asetelman, joka oikeuttaa isän, enemmän kuin äidin, poissaolon kotoa ja perheen luota. Isillä vaikuttaa olevan vanhempina edelleen enemmän liikkumatilaa kodin ulkopuolella kuin äideillä.  

Tasa-arvo on kestävyyslaji. Organisaatiokulttuureissa voi olla jäykkyyttä, minkä vuoksi tuuppaus kohti isäystävällisempää asenneilmapiiriä on paikallaan. Kun työpaikan tilanne on kartoitettu ja mahdolliset isäystävällisyyden esteet saatu selville, kiinnostavaksi nousee, miten organisaatiot lähtevät toteuttamaan tasa-arvoa.  

Osallistuvan isyyden tukeminen on tärkeää ja hyödyllistä, ja sitä tulee edistää tulevaisuudessa kaikilla elämän osa-alueilla ja yhteiskunnan tasoilla. Siksi on hienoa, että yritykset ovat lähteneet mukaan tavoittelemaan tasa-arvoisempaa työn ja elämän yhteensovittamista. Jatkossakin tarvitaan rohkeita avauksia ja tekoja isäystävällisemmän yhteiskunnan saavuttamiseksi, sillä myös isillä on oikeus ja velvollisuus hoivata. 

Ella Immonen 

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri sekä sukupuolentutkimuksen maisteriopiskelija Helsingin yliopistosta. Opinnäytteessä hän käytti aineistona vuoden 2019 fokusryhmähaastatteluja, jotka oli kerätty Tasa-arvo ja isät -hankkeessa mukana olevista yrityksistä. 

Immonen, E. (2021). ”Tiukassa paikassa isyys unohdetaan ja ollaan projektipäällikkö” Isien perhevapaiden käytön perusteluja ja isyysnäkemyksiä kahdessa suomalaisessa organisaatiossa (linkki opinnäytetyöhön). Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.