Kuinka pahat arvet olemme valmiita jättämään korona-ajan nuorille?

Emilia Uljaksen kuva.

Kun reflektoin kulunutta pandemia-aikaa, on sitä ratkaisevasti leimannut nuorten kasvava pahoinvointi. Erityisen vaarallista tämä on siksi, että tilanne oli vaikea jo ennen koronaa. Silti MTV:n ja Allianssin tutkimuksen mukaan hurjat kolme neljästä suomalaisesta nuoresta kokee, että korona-aika on heikentänyt heidän mielenterveyttään entisestään.

Syitä tälle on varmasti useita: ystävien tapaaminen ei ole onnistunut, harrastukset on laitettu tauolle, opiskelu on hoidettu etänä. Tuntuu miltei käsittämättömältä, miten suurin osa koronarajoituksista on kohdistunut nimenomaan nuoriin. Sosiaalinen eristäytyminen ja etätyöskentely ei ole läheskään niin rankkaa omakotitalossa perheenjäsenten kanssa kuin yksin parinkymmenen neliön opiskelijakämpässä.

Päättäjät olivat valmiina siirtämään koulut etäopetukseen miltei ensimmäisten koronatoimien joukossa – tämä tarkoittaa sitä, että 18-vuotiaalle lukiolaiselle oli mahdollista mennä baariin mutta ei kouluun. Näin silti, vaikka koulujen sulkemisen vaikutukset epidemian hidastumiseen ovat tutkitusti pienet.

Lukiolaiset olivat etäopetuksessa ensin maaliskuusta lähtien koko kevätlukukauden. Syyslukukaudella marraskuun lopulla alueelliset päättäjät alkoivat jälleen siirtää opiskelijoita etäkouluun. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevan lukion 2020 syksyllä aloittaneet opiskelijat ovat siis opiskelleet noin puolet lukioajastaan etänä.

Jaan yleensä etäopetuksen vaikutukset kahteen suurimpaan ongelmaan: oppimisvajeeseen ja jo mainittuun mielenterveyskriisiin. Owal Groupin tutkimuksen mukaan 68 % lukiolaisista raportoi, että opetuksen laatu on etäopetuksessa heikentynyt – ja se vaikuttaa myös oppimistuloksiin. Miltei puolet lukiolaisista kertovat saaneensa huonompia arvosanoja etäopetuksessa kuin lähiopetuksessa.

Ensi syksynä alkavalla lukuvuodella onkin suunnaton valta määrittää, millaiset arvet koronapandemia nuoriin jättää. Jos resurssit kohdennetaan nyt oikein, on meillä mahdollisuus välttää suoranainen aikapommi. Oppimisvajetta on siis paikattava ja mielenterveyskriisiä ratkottava nyt: ensi lukuvuonna annettava ensiapu voi pelastaa kokonaisia ikäluokkia. Kyse vain siitä, kuinka suuri tahtotila meillä on ensiavun antamiseen.

Oppimisvajeen kannalta ensiapu tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta saada tukiopetusta – näin ei vielä lukioissa ole, ja opiskelijat ovat opettajien armollisuuden varassa tukiopetuksen saamisen kannalta. Tämä eriarvoistaa koulutusta, sillä kaikilla ei ole varaa käyttää satoja euroja ulkoiseen tukiopetukseen. Mielenterveyskriisiä voi ratkoa resursseilla mielenterveyspalveluihin – erityisesti matalakynnyksiset opiskeluhuollon palvelut nousevat suureen arvoon.

Yleisesti koronapandemian vaikutuksista selviämiseen kaivataan armollisuutta. Armollisuutta vaikka siihen, että on ihan ok käydä lukio kolmeen ja puoleen tai neljään vuoteen tai saada huonompia arvosanoja kuin normaalisti, jos nyt on rankkaa. Tilanne ei kestä loputtomiin. Rokotteiden myötä valo loistaa jo tunnelin päässä.

Emilia Uljas
Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.