”Minä tarvitsen sinua.” Kuka meistä vielä uskaltaa lausua nämä rohkeat ja paljastavat sanat? Saako näin edes sanoa? Millaista on ”normaali” tarvitsevuus?

Suorastaan sysimustaa suomalaista huumorihetkeä edustaa lyhytelokuvan kohtaus, jossa mies on jäänyt jumiin traktorinsa alle. Kun velipoika tallustaa ihmetellen paikalle, kuuluu kiivas huuto: ”Ei tartte auttaa!”

Kukaan meistä ei ole täysin riippumaton toisista, vaikka sellaista vahvuuden illuusiota haluamme toisinaan luoda. Mutta eikö todellista lujuutta ole se, että uskaltaa pärjäävyytensä lisäksi näyttää myös tarvitsevuutensa, paljastaa haavoittuvuutensa ja laskea siilipuolustuksensa?

Oman tarvitsevuuden ilmaisu ihmissuhteessa on hetkenä paljastava. Eihän minua loukata? Saanko toiselta juuri sitä, mitä sillä hetkellä eniten tarvitsen? Esimerkiksi lempeän ja kiireettömän halauksen, jossa ei tarvita edes sanoja?
Vai tarjoaako toinen sitä, mitä vastaavassa tilanteessa toivoisi itselleen. Vaikkapa rationaalisia ratkaisuja?

Pystymme vastaamaan toisen ihmisen tarvitsevuuteen eri tavoin. Väsyneenä, ahdistuneena ja stressaantuneena olemme kyvyttömiä toimimaan toivotulla tavalla, vaikka ”pyytäjä” olisi meille kuinka tärkeä. Jollain taas mielen tarvelaskuri ynnää annettujen ja vastaanotettujen palvelusten suhdetta; kumman elämä nyt onkaan rankempaa? Kumman tarpeiden vuoro nyt onkaan?

Jos henkilö tulee haavoittuvuutensa hetkellä torjutuksi, ohitetuksi tai mitätöidyksi, voi tulla tarve parkita nahkansa. Silloin on vaarassa myös kadottaa kosketuksensa omaan herkkyyteensä. Jokainen uusi tarvitsevuuden ilmaisu altistaa taas uusille raapaisuille. Kuinka paljon kestämme raapaisuja?

Voimme kohentaa kykyämme toisen tarpeiden kohtaajana kuuntelemalla keskittyneemmin ja tarjoamalla turvallisia ja paineettomia jakamisen hetkiä. Parisuhteessa erityisesti sen, jonka molemmat tunnistavat vähemmän peloistaan tai huolistaan avautuvaksi, on tärkeä tuoda myös oma haavoittuvuutensa päivänvaloon. Kun henkilö tulee paljastavalla hetkellä toivomallaan tavalla nähdyksi, kohdatuksi ja ravituksi, luottamus lisääntyy, yhteys tiivistyy ja suhde syvenee. Molemmille tekee hyvää maistaa lohduttajana ja lohdutettavana oloa.

Minna Oulasmaa