Olen seurannut kuntapuhetta ennen vaaleja. Puhe täyttyy visionäärisistä linjoista. Vaalien jälkeen todellisuutta ovat usein sosiaali- ja terveyspalveluihin tai opetustoimeen kohdistuvat säästöt, toisaalta rakentamiseen ja infrastruktuuriin liittyvät korjaus- ja investointitarpeet.

Erityistä aktiivisuutta ja vahvoja puolustajia tarvitsevat sosiaaliset, kulttuuriset ja luontoarvot. Niihin liittyvät panostukset kunnissa ovat nimenomaan kuntalaisten tarvitsemaa hyvinvoinnin infraa. Viimeistään kuluneen vuoden aikana on nähty, mikä merkitys lähiluonnolla, kirjastoilla tai uimahalleilla on yksittäisille ihmisille ja perheille.

Lasten, nuorten ja kaiken ikäisten ihmisten hyvinvoinnin pitäisi näkyä päätöksenteossa, ihan jokaisessa Suomen kunnassa. Perheiden ja läheisten ihmissuhteiden varassa lepäävät käytännössä monet arkiset ja toistuvat kuntalaisten hyvinvointia tukevat asiat: lasten kuljettaminen hoitopaikkaan, iäkkäistä omaisista tai muista läheisistä huolehtiminen, terveyden vaaliminen ja arkiliikunta, käynnit konserteissa tai näyttelyssä. Samoin arkeen kuuluvat yllättävät ja poikkeukselliset tapahtumat, kuten pääsy ensiapuun tapaturman tai sairauskohtauksen sattuessa.

Perheiden sisällä tehdään jatkuvasti monia ratkaisuja ja päätöksiä: Käytetäänkö meillä kunnan vai yksityisten sektorin palveluja, missä tilanteissa ja millä ehdoilla? Meneekö lapsi lähikouluun vai naapurikunnan kouluun? Millä välineillä liikumme paikasta toiseen? Luotammeko, että kipuileva nuori saa tarvitsemaansa tukea, entä ikääntynyt lähiomainen?

Perheystävällinen, tasa-arvoinen ja ihmisystävällinen kunta?

Moni kuntavaaliehdokas sanoo puhuvansa lasten ja perheiden puolesta, mutta kun tulee rahoituspäätösten tai säästöjen aika, tulilinjalla ovat usein lähikoulujen, sivukirjastojen ja vanhuspalveluiden kohtalot. Mittavat leikkaukset, jotka kohdistuvat esimerkiksi perusopetukseen tai varhaiskasvatuspalveluihin, vaikuttavat ihmisissä vielä vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen. Karussa arjessa lapsia lentää pesuvesien mukana. Olisiko kannattanut investoida tulevaan sukupolveen enemmän?

Naisjärjestöjen Keskusliitossa on kiinnitetty jo aiemmin huomiota siihen, että naiset ovat aliedustettuina ja osin näkymättöminä kuntapolitiikan johdossa. Kuitenkin kunnissa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkien sukupuolten elämään ja elämänkaaren eri vaiheisiin. Eduskunnassa ollaan tasa-arvossa jo pidemmällä. Nyt olisi aika saada kuntapäättäjiksikin enemmän eri sukupuolia. Tämä toisi ehkä tapetille erilaisia kuvioita kuin aiemmin.

On tärkeää seurata herkällä katseella ja korvalla, miten tyytyväisiä kuntalaiset ovat elinympäristöönsä, palveluihin ja arkensa toimivuuteen. Entä mitä parannusehdotuksia heillä itsellään on esittää? Yhdenvertaisuus, perheystävällisyys ja tasa-arvo kunnissa rakentuvat kulttuurista ja toimintatavoista, joilla tuetaan ihmisten elämää ja hyvinvointia.

Kunnissa asuvat perheet ovat erilaisia ja monimuotoisia. Lisäksi arki voi olla hyvin erilaista eri elämänvaiheissa. Perheystävällinen kunta toteutuu käytännössä elämänkaaren eri kohdissa: missä ihmiset haluavat asua ja elää, tai missä he toivovat viettävänsä elämän viimeiset vuodet.

Kunnilla on iso vastuu tehdä linjakkaita ratkaisuja, joissa otetaan huomioon erilaisten ihmisten tarpeita. Perhe- ja ihmisystävällisyys on sekä päätös että ratkaisu, jolla kunta voi erottautua yhteisöllisenä toimijana ja työnantajana. Hyvä ja toimiva kunta houkuttelee osaajia tukemaan alueensa menestystä paitsi nyt myös tulevaisuudessa.

Jos perheitä ei olisi, ei kuntien palveluja niin paljon tarvittaisi, joskaan kohta ei kuntiakaan. Myös kuntapäättäjien ja kunnan viranhaltijoiden joukossa on paljon perheellisiä: heillä on pieniä lapsia, murrosikäisiä nuoria, aikuisia lapsia, lapsenlapsia, tai iäkkäitä omaisia, joiden hoiva tai hoitojärjestelyt kuuluvat osaksi elämää. Varmasti hyvä elämänlaatu kiinnostaa päättäjiä itseäänkin?

Tulevien vaalien aikana ja seuraavalla valtuustokaudella tarvitaan jokaisen kuntapoliitikon aktiivisuutta lasten, nuorten ja erilaisten perheiden hyvinvoinnin tukemisessa. Kunnissa on tehtävä sosiaalisesti kestäviä perheystävällisiä ja inhimillisiä päätöksiä. Muuta en paljon toivoisikaan, ainakaan näiden vaalien alla. Jos kunta aikoo pysyä toimivana yhteisönä jatkossakin, se ei voi toimia epäperheystävällisesti.