Maahan muutetaan useimmiten perhe-elämän aktiivi-iässä. Moni muuttaja saa lapsia muuton jälkeisinä vuosina tai muuttaa pienten lasten kanssa. Perhe-etuudet ja -vapaat ovat heille merkittäviä elämän järjestymisen kannalta.

Maahanmuuttaneiden perhevapaista ja lastenhoidosta puhutaan kovin usein heidän päidensä ylitse, kuulematta mitä he itse asiasta tuumaavat. Toisinaan keskusteluissa syyllistetään naisia siitä, että heistä moni on työelämän ulkopuolella, lapsia kotona hoitamassa. Työ on toki yksi tärkeimmistä kotoutumista edistävistä tekijöistä. Asenteellinen leimaaminen ei kuitenkaan edistä työn syrjään kiinni pääsemistä. Ensin olisi ymmärrettävä, mistä oikein on kyse.  

Maahanmuuttaneiden ajatuksia lasten hoitojärjestelyistä

Tarvitsemme enemmän tietoa maahanmuuttaneiden ajatuksista pienten lasten hoitojärjestelyistä ja naisten työelämärooleista. Teimme huhtikuussa tiedonkeruun, jotta maahanmuuttaneiden omat äänet kantautuisivat enemmän julkiseen keskusteluun. Saimme verkkokyselyssä 94 vastausta suomeksi ja englanniksi. Pyöreän pöydän keskustelussa näkemyksiään jakoi kanssamme yhdeksän järjestötoimijaa. Lopputulemat löytyvät täältä.

Maahanmuuttaneiden asema työelämässä on epävakaa: moni on vailla työtä, yrittäjä tai työ on määräaikaista tai epäsäännöllistä. Lastenhoidon ratkaisut on nähtävä tätä taustaa vasten. Monella vieraskielisellä vanhempainvapaalla tai kotihoidon tuella lastaan hoitavalla ei ole työpaikkaa, johon palata.

Joustavaa lastenhoidon ja työelämäosallisuuden yhdistämistä

Perhekeskuksilla on oiva tilaisuus olla mukana perhevapaiden ja työelämävalmiuksien lomittaisessa kehittämisessä. Vanhemmille – taustasta riippumatta – tulisi olla mahdollisuus suunnitella perhevapaalta työelämään tai koulutukseen siirtymistä palveluneuvojan kanssa, jolla on ymmärrystä perhetilanteista ja tukijjärjestelmästä. Näitä toimia onkin jo lähdetty kehittämään TEM:n ja Uudenmaan ELY-keskuksen Perhevapaalta työelämään -hankkeessa (linkki hankesivulle).

Ääniä on monia

Muuttaneet ovat hyvin moninainen ryhmä. Ei ole olemassa yhtä maahanmuuttajaperheen mallia eikä yhtä näkemystä siitä, miten lastenhoito olisi heidän mielestään järjestettävä. Mutta aloitettaisiinko kuulemalla, mitä heillä itsellään on asiasta sanottavaa?