Kasvoin lapsuuteni maaseudulla, jossa harrastusmahdollisuudet olivat rajoitettuja. Minulle oli lapsena kuitenkin tärkeää päästä kokeilemaan erilaisia asioita, ja löysin kunnan suppeista harrastusmahdollisuuksista huolimatta itseni milloin minkäkin harrastuksen parista. Harrastukset mahdollistivat minulle uusien ystävien tapaamisen muutoin niin pienessä sosiaalisessa ympäristössä. Lisäksi löysin paikkoja, joissa sain opetella rauhassa itseni sekä muiden kehojen ja mielten rajoja. Yhtä tärkeää oli kuitenkin myös se, että toive harrastamiseen tuli minulta itseltäni.  

Lapsena en kuitenkaan tiennyt sitä, että minä ja sisarusteni saatoimme harrastaa, koska   perheemme oli etuoikeutetussa asemassa. Perheen aikuiset ostivat meille pianon ja ratsastusvälineet, kun niitä harrastuksissa vaadittiin.  Kaikkien lapsiperheiden kohdalla tätä mahdollisuutta ei ole.  

Lapsille ja nuorille suunnattu harrastustoiminta on vuosien mittaan kallistunut ja se vaatii lasten huoltajilta yhä isompia rahallisia panostuksia. Tämä johtaa yhä useammin siihen, että harrastukset ovat mahdollisia keskiluokkaisten ja rikkaiden perheiden lapsille, joka lisää erilaisista taustoista ja tulotasoista tulevien lapsiperheiden eriarvoisuutta kunnissa.  

Kunnat voisivat tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle ilmaisen harrastuksen, joka tukisi heidän yhdenvertaista pääsyään vapaa-ajantoimintoihin.  Tämä vaatii kuitenkin kuntien halua ja päätöksiä, joilla he panostaisivat harrastustoimintojen tukemiseen.  

Harrastukset ja vapaa-ajantoiminnot ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja nuorille. Parhaimmillaan ne mahdollistavat nuorille ja lapsille tilan luoda tärkeitä sosiaalisia suhteita, pitää hauskaa ja opetella yhteisöllisiä sekä yksilöllisiä taitoja, jotka luovat pohjaa aikuisuudelle. Inspiroiva, nuorten ja lasten tarpeista lähtevä harrastaminen ehkäisee syrjäytymistä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset itselleen merkityksellisessä tekemisessä. 

Mahdollisuudet harrastuksiin eivät kuitenkaan sellaisenaan edistä lasten ja nuorten hyvinvointia. Lasten ja nuorten tarpeet huomioonottava harrastustoiminta ja laadukas ohjaaminen vaativat riittävät resurssit niiden toteuttamiseksi. Ohjaajille pitää pystyä tarjoamaan tietoja ja taitoja tukea lapsia ja nuoria sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja haavoittavia kokemuksia harrastuksissa. Kuntien on myös tarjottava tiloja harrastustoimintojen toteuttamiseen.  

Yhtä tärkeää on myös kuunnella nuorten ja lasten omaa ääntä harrastustoiminnoissakin.  Nuorten ja lasten tarpeet ovat yksilöllisiä. Siinä missä toinen haluaa löytää vertaisryhmän ja harrastaa yhdessä muiden kanssa, niin toinen saattaa löytää itselleen paikan hiljaisuudesta kirjoittamisen äärellä tai kitaran parista. 

Ulkoa liimatut unelmat eivät kanna pitkälle. Meidän aikuisten tehtävänä on taata jokaiselle lapselle ja nuorelle pääsy harrastustoimintaan, joka edesauttaa heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa omia unelmiaan ja saada onnistumisen kokemuksia.