Seksuaalista häirintää pikkulapsilla?

Pieni lapsi pussaa vessanpöntöllä istuvaa pientä nallea. Vessanpöntön oikealla puolella istuu iso nalle, joka pitelee kädessään vessapaperirullaa.

”Opinnoissa ei anneta mitään konkreettista toimintamallia häirinnän ja kiusaamisen ehkäisyyn. Kuinka toimia näissä varmasti lähes päivittäisissä tilanteissa? Varhaiskasvatuksen tärkeimpänä tehtävänä on turvata lasten turvallisuus ja hyvinvointi.”

”Aika yksin asian kanssa olen, työkaverit kohauttelevat olkiaan kommenteilla, että lapset ovat lapsia.” ”Vieressä seisova aikuinen näkee kyllä tilanteen, mutta ei puutu mitenkään siihen.”

Jo pienten lasten ystävyydessä ja kohtaamisissa on usein loukkaavia hetkiä. Lapset matkivat toisiaan ja voivat testata nimittelyä, lyömistä tai pahempaakin. He eivät hahmota tekojensa seurauksia. Väestöliiton kehotunnekasvattaja-koulutuksessa kuulemme kentän äänen alakoulusta ja päiväkodeista.

”Poikaporukoissa on toisinaan myös potkimista ja tönimistä jalkojen väliin ja jonkinmoista naurua perään. Heille on kerrottu hölmön leikin mahdollisista seurauksista.” ”Pari vuotta sitten pippeleille lyöminen oli tosi kovassa huudossa esikouluryhmässäni. Siitä keskusteltiin todella paljon. Ei kadonnut pois leikeistä.”

Potkiminen jalkoväliin on ihan muuta kuin vain hölmö leikki tai leikki ollenkaan. Vertaisryhmässä tapahtuva tahallinen satuttaminen on pelottavaa ja julmaa. Se kohdistuu lapsen seksuaalisuuteen, vaikka sitä ei ajatella niin. Miltäpä tuntuu lapsesta, joka huomaa, jos aikuiset eivät välitä? Puuttuminen on äärimmäisen tärkeää. Mutta miten? Kiellot ja rankaisut eivät useinkaan auta, mikä turhauttaa ammattilaista. Myöskin pienen lapsen koko päivän vessa-panttaus on valtava ja tuskallinen ponnistus.

”Moni lapsi panttaa kakkaamista ja pissaamista päiväkodin vessoissa, joissa ei esimerkiksi ole ovia.” ”Muutamat kovasti haluavat häiriköidä toisten vessassa asiointia.” ”Pahimmassa tapauksessa lapset kulkevat siinä edes takaisin ja tönivät mennessään.” ”Usein törmään tilanteisiin, jossa vessassa on kerrallaan useampi lapsi, osa tarpeillaan ja osa odottamassa vuoroaan tai muuten vaan oleilemassa.”

Jo pienille lapsille on taattava keho- ja vessarauha. Jotta häirintä, loukkaukset ja alistavat tavat eivät juurru, on vahvistettava lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja jo varhain, varhaiskasvatuksessa. Se on tärkein osa turvataitokasvatusta. Mutta vastuu häirinnän ja kiusaamisen ehkäisystä on aikuisilla, ei lapsilla. Ihan ensin tarvitaan ammattilaisten koulutusta. Kehitimme tähän yhteistyössä akatemiatutkija Tuija Huukin kanssa maksuttoman, yksinkertaisen pisarapuuttumisen mallin. Se tukee lasten hyvinvointia. Varhain opitut, ikätasoiset tiedot ja taidot suojaavat myös nuoruudessa.

”Olen tehnyt saman havainnon, joka pisarapuuttumismateriaaleihin tutustuessa tuli ilmi. Muutaman kuukauden jälkeen jatkuva puuttuminen alkoi tuottaa hedelmää. Puututtavia tilanteita on nyt runsaan puolen vuoden jälkeen jo paljon vähemmän. Ilahduttavasti huomaa myös lasten tuottavan puuttumispuhetta itse itselleen ja toimivia toisenlaisia käytösmalleja. Lasten tietäessä, että pienetkin väärät teot otetaan käsittelyyn ja niistä keskustellaan, loukkaava käytös ja toiminta vähenee.”

Tarvitaan osallistavia, arkeen sopivia ja yksinkertaisia empatiataitoja, esimerkiksi yksinkertaisen pisarapuuttumisen kautta. Jututetaan lapsia rauhassa, syyllistämättä tai leimaamatta ketään. ”Huomasitteko, mitä tässä juuri tapahtui? Miltähän se tuntui, oliko se kaikista kivaa? Halutaanko me, että jostain lapsesta tuntuu tyhmältä tai pöllöltä? Muistetaanko ensi kerralla, ettei me tehdä niin?”

Mahdollisuus kouluttautua työaikana kehotunnekasvatukseen, joka on ikätasoista seksuaali- ja turvataitokasvatusta, on pikaisesti tarjottava koko varhaiskasvatuksen henkilöstölle! Aihe on sisällytettävä myös sekä valtakunnalliseen että jokaisen kunnan varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelmaan.

Kun lapset saavat käytännön tilanteihin sanoja puhua hankalalta tuntuvista kokemuksista, heistä voi kasvaa itseään ja muita arvostavia sekä omaa ja toisen kehoa kunnioittavia ihmisiä. Se ennaltaehkäisee niin kiusaamista kuin seksuaalista väkivaltaa. Lapsi, joka osaa, saa ja uskaltaa puhua kehosta, voi suojautua väärältä kosketukselta, sekä kertoa mieltään askarruttavista kokemuksista aikuisille.

”Kunpa me voisimme kaikki toimia aina näin, rakentaen hyvää lasten välillä ja vähentäen kiusaamisen syntyä, pisarapuuttumalla!”

Raisa Cacciatore

Asiantuntijalääkäri, LL, lastenpsykiatri, nuorisolääkäri, EMDR-terapeutti

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.