Ihmisiä on tuettava saamaan niin monta lasta kuin he itse toivovat

Syntyvyys laski jyrkästi Suomessa vuodesta 2010 eteenpäin yhdeksän vuotta peräkkäin. Suomi ei ollut yksin, syntyvyys laski monissa muissakin kehittyneissä länsimaissa mukaan lukien muut Pohjoismaat, mutta lasku oli meillä poikkeuksellisen jyrkkä. Vuodesta 2010 vuoteen 2019 syntyvyys laski Suomessa noin 25 prosenttia. Vuoden 2019 syntyvyys – kokonaishedelmällisyysluku 1,35 naista kohden* – oli pohjoismaisittain kaikkien aikojen matalin. Vuonna 2020 syntyvyys oli hitusen korkeampi kuin vuonna 2019 ja sama lievä nousu on jatkunut vuoden 2021 alkupuolella. 

Syntyvyyden laskussa on usein ainakin osittain kyse lastensaannin lykkäämisestä esimerkiksi taloudellisesti vakaampaan aikaan. Pitkän laskun jälkeen on odotettavissa, että näitä lykättyjä lapsia syntyy kerralla hiukan enemmän. Nähtäväksi jää, onko edellisen ja tämän vuoden syntyvyyden laskun päättyminen merkki siitä, että syntyvyys kääntyy pysyvämpään nousuun. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että syntyvyydessä on saavutettu aallonpohja, ja tulevaisuuden syntyvyys jää sahaamaan tälle nykyiselle matalalle tasolle. Koska epävarmuus ja kriisit usein yhdistyvät matalaan syntyvyyteen, on kuitenkin eräänlainen torjuntavoitto, että koronapandemia ei toistaiseksi ainakaan näytä romahduttaneen syntyvyyttä Suomessa. 

Syntyvyyden jyrkkä lasku on entisestään kasvattanut niin sanottua hyvinvointiyhteiskunnan kestävyysvajetta. Hyvinvointipalveluiden maksajia, eli työelämässä aktiivista väkeä, on yhä vähemmän suhteessa suurempiin vanhempiin ikäluokkiin, joiden eläkkeet ja muut hyvinvointipalvelut on rahoitettava työssäkäyvien verotuloilla. Valtion näkökulmasta olisi tärkeää, että sukupolvien kokoerot eivät olisi näin jyrkkiä, vaan syntyvyys olisi nykyistä ainakin jonkin verran korkeammalla tasolla (noin 1,6–1,8 lasta/nainen), jolloin väestörakenteiden muutos olisi hitaampaa ja siihen sopeutuminen olisi mahdollista. Tällainen syntyvyyden taso on arvioitu kestäväksi myös ympäristön näkökulmasta ja se vastaisi suunnilleen sitä lapsimäärää, jota suomalaiset tällä hetkellä pitävät ihanteellisena.

Syntyvyyttä ei voi pakottaa: jokaisella meistä on oikeus päättää, haluammeko lapsia ja kuinka monta, jos haluamme. Kenelläkään ei ole velvollisuutta hankkia lapsia hyvinvointivaltion rakenteiden tukemiseksi tai minkään muunkaan syyn vuoksi. Viimeisten kymmenen vuoden aikana niin sanottu vapaaehtoinen lapsettomuus (se, että oma lapsi-ihanne on nolla lasta) on moninkertaistunut etenkin nuorimpien sukupolvien keskuudessa. Parikymppisistä lapsettomista nuorista aikuisista jopa joka neljäs ilmoittaa nykyään, ettei halua lainkaan lapsia. Syyt tälle ennennäkemättömälle muutokselle eivät ole vielä selvillä.  

Kuitenkin tutkimusten mukaan länsimaissa, Suomi mukaan lukien, saadaan keskimäärin vähemmän lapsia kuin halutaan. Lastensaannille on useita esteitä, joista keskeisin on sopivan kumppanin puute. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen on vaikeampi toteuttaa lapsihaaveitaan kuin muiden. Julkisuudessa on puhuttu myös nuorten ilmastoahdistuksesta, ja siitä, että lapsia ei haluta maailmaan, jonka tulevaisuus pelottaa – joskaan tutkimustietoa siitä, kuinka yleinen tällainen ilmiö on, ei ole saatavilla. Tämän päivän aikuiset ovat vastuussa siitä, että nuoret kokevat maailman riittävän turvalliseksi paikaksi saada lapsia. Myös sekä yleinen (talouslamat) että henkilökohtainen (esim. työttömyys) taloudellinen tilanne on tutkimuksissa yhdistetty pienempään syntyvyyteen. Kaikilla ei ole taloudellisia resursseja toteuttaa lapsihaaveitaan.

Jokaisen toivotun, mutta syntymättä jääneen lapsen taustalla on henkilökohtaista surua. Siksi kaikenlaisia ja kaikenlaisissa tilanteissa olevia ihmisiä tulisi tukea saamaan niin monta lasta kuin he haluavat.  

*Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta nainen saisi keskimäärin elämänsä aikana, jos lastensaanti pysyisi tulevaisuudessa samalla tasolla kuin se on kyseessä olevana vuonna. Luku lasketaan rekistereistä, joissa ihmiset on merkitty joko mieheksi tai naiseksi, eivätkä ne ota huomioon sukupuolen moninaisuutta.

Väestöliiton Kestävän väestönkehityksen Suomi -raportti esittelee ja ratkoo Suomen väestöpolitiikan ajankohtaisia teemoja. Pääset lukemaan raportin tästä linkistä Väestöliiton sivulta.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.