Turvallista harrastustoimintaa kaikille, mutta mistä turvallisuus oikeastaan rakentuu?

Turvallinen harrastusympäristö koostuu moninaisista elementeistä, joiden keskiössä pitäisi aina olla lasten- ja ihmisoikeudet.

Turvallisen ympäristön takaamiseksi asiaa on hyvä tarkastella fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä näkökulmasta. Fyysisesti turvallisen tilan luominen tarvitsee turvalliset harrastustilat ja harrastusvälineet. Jokaisella on myös oikeus väkivallattomuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen. Sosiaalinen turva rakentuu hyvistä ja vastavuoroisista ihmissuhteista, yhteisön tarjoamasta tuesta ja hyvästä ohjaamisesta. Sosiaalista turvaa luo myös harrastustoiminnan mahdollistaminen jokaiselle lapselle ja nuorelle. Psyykkistä turvaa luodaan itsemääräämis- ja määrittelyoikeuden kunnioittamisen sekä kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kautta. Syrjintä, kiusaaminen, kapeat normit ja ulosjäämisen kokemukset rikkovat turvallisuuden kokemusta.

Lapsen perusturvallisuuden tunne lähtee rakentumaan siitä, että lähellä oleviin aikuisiin voi luottaa ja tukeutua. Jokainen turvallinen kohtaaminen auttaa lasta kehittämään sisäistä turvan kokemustaan. Aikuisten tehtävänä onkin tarjota huolenpitoa, kannattelua ja johdonmukaisuutta. Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee lisäksi uskoa ja kannustusta omiin kykyihin.

Suomalainen teologi, eetikko ja kirjailija, Martti Lindqvst lausui aikoinaan hyvin.

”Ihmisen syvimpiä tunteita on tulla oikein nähdyksi, ei niinkään hyvänä tai pahana vaan ennen kaikkea totena, että joku voisi katsoa minua tarkasti, kuulla minua ja tulla minua kohti. Kaikkein tärkeintä on, että siinä hetkessä minä voin avata itsestäni sen mikä on totta ja minulle olemassa. Muuten olen vaarassa kadota – ensiksi muilta ja sitten ehkä myös itseltäni”

Minuus ja suhde itseen muodostuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kohtaamiset yhteisössä ja muiden vertaisten kanssa, muodostavat perustan sille, miten lapsi ja nuori kohtaa sekä kohtelee muita. Jos lapsen kohtaaminen perustuu aikuisten odotuksiin tai heidän kykenemättömyyteensä kohdata lasta ja nuorta kokonaisena, jää lapselle ja nuorelle kokemus siitä, että osa hänestä on piilotettava ja sen ympärille muodostuu häpeän tunne.

Suomessa asuvista lapsista lähes jokainen on mukana harrastustoiminnassa jossain vaiheessa elämäänsä. Harrastustoiminta antaakin mahdollisuuden tarjota lapsille ja nuorille kohtaamispaikan ja turvallisen tilan opetella uusia taitoja, kehittyä omassa tahdissaan ja kohdata muita sekä tulla kohdatuksi muiden taholta.  

Vanhempien sekä huoltajien tärkeänä tehtävänä on antaa lapsille ja nuorille riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia tuoda esiin omia kokemuksiaan ja kuunnella tarkkaan mitä lapset ja nuoret meille kertovat niistä. Ohjaajien ja valmentajien vastuulla on puuttua herkästi syrjintään, kiusaamiseen ja muuhun haavoittavaan toimintaan, lapsen omasta kokemusmaailmasta käsin. Tärkeää on olla vähättelemättä lapsia ja nuoria. Annetaan jokaiselle mahdollisuus olla omien kokemuksiensa paras asiantuntija, unohtamatta kuitenkaan aikuisten tärkeää tehtävää olla auttamassa lapsia ja nuoria löytämään niille ja niiden herättämille tunteille sanoja.

Turvallinen harrastustoiminta on jokaisen lapsen ja nuoren oikeus. Ollaan yhdessä luomassa turvallisempaa ja jokaista lasta sekä nuorta tukevaa harrastustoimintaa.