Nuorten seksuaalineuvontachatissa korona-aika on kuulunut yllättävän vähän. Yksi keskustelunaihe kuitenkin toistuu: kun vanhemmat ovat jatkuvasti kotona, runkkaamiselle ei tunnu löytyvän sopivaa tilaa ja aikaa. Kuuleeko joku, mitä jos joku avaa huoneen oven väärällä hetkellä, mitä jos ne ihmettelee, että miksi viivyin vessassa tai suihkussa niin kauan?

Näissä tilanteissa kerromme nuorelle, että jokaisella on oikeus tuottaa itselleen hyvää oloa ja jokaisella on oikeus – ja myös velvollisuus – tehdä se yksityisesti. Tämä on kirjattu seksuaalioikeuksiin, joihin kuuluvat niin oikeus nautintoon kuin oikeus yksityisyyteen. Keskustelemme nuoren kanssa myös mahdollisuudesta ottaa kotona puheeksi se, että jokaisella on oikeus laittaa oman huoneensa ovi kiinni, ja silloin sinne ei saa tulla ennen kuin on koputtanut ja huoneen asukki on antanut luvan tulla sisään.

Kun lapsi kasvaa, myös hänen tarpeensa omalle tilalle ja yksityisyydelle kasvaa. Pienen lapsen yksityisyyden kunnioittamista on esimerkiksi se, että ei puutu siihen mitä peiton alla tapahtuu, kun lapsi tutustuu omiin sukuelimiinsä. Tämä tutustuminen jatkuu iän karttuessa ja muovautuu murrosiässä seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Jokainen nuori tarvitsee tilan, jossa saa olla rauhassa suljetun oven takana.

Ihmettelen, miksi oman tilan ja yksityisyyden anto ei ole itsestäänselvyys jokaisessa kodissa. En tiedä, pelätäänkö niissä, että nuori rakentaa suljetun oven takana pommia vai sitä, että nuori tutustuu itseensä ja kehoonsa. Jos nuori on niin pahoinvoiva, että aikoo rakentaa pommin, hän kyllä keksii siihen keinot ja paikan. Oman tilan puuttuminen saa aikaan ainoastaan sen, että nuori joutuu täyttämään luonnolliset tarpeensa hätäisesti ja häpeää kokien. Pahimmillaan tämä pitkään jatkunut häpeän kokemus yhdistyy seksuaalisuuteen vielä vuosia myöhemmin, ja saattaa vaikeuttaa niin kiihottumista kuin nautintoakin tai tehdä seksistä nopeaa suorittamista, joskus ehkä pakonomaiseltakin tuntuvaa.

Häpeäkokemus on monilla nuorilla erityisen voimakas, jos itsetyydytyksestä on ”jäänyt kiinni” ja kokee tulleensa jollain lailla häväistyksi tilanteessa. Kiinnijääminen on runkkaamiseen yhdistettynä sinänsä jo ihan absurdi termi, vähän sama kuin jäisi kiinni vessassa käymisestä, syömisestä tai uusien taitojen opettelusta. Jos joskus käy niin, että kaikesta huolimatta vahingossa yllättää nuoren itsetyydyttämästä, on syytä pahoitella ja sanoittaa osuneensa näköjään paikalle huonolla hetkellä.

Oman tilan, ajan ja yksityisyyden tarpeesta kannattaa puhua jo melko pienelle lapselle ja opetella molemminpuolista rajojen kunnioittamista. Tähän kuuluu myös se, ettei vanhempienkaan makkariin tulla koputtamatta silloin, kun ovi on kiinni. Oma tila ja toisen yksityisyyden kunnioittaminen on jokaisen perheenjäsenen etu.

Maria Nikunlaakso
Väestöliiton nuorten seksuaalisen hyvinvoinnin asiantuntija, YTM, kliininen seksologi, seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja