Perheitä on monenlaisia. Esimerkiksi yhden huoltajan perheitä on hyvin paljon Suomessa ja maailmallakin. Kaikkien perheiden tarinat ovat erilaisia ja kaikki perheet ovat yhtä arvokkaita juuri sellaisenaan kuin ovat.

Minä olen kasvanut ilman äitiä ne vuodet, jolloin kasvoin tytöstä naiseksi. Äitini kuoli sairauteen. Jossain muussa perheessä esimerkiksi ero tai perheen perustajan oma valinta voi olla taustalla sille, että lapsen elämässä on yksi pääasiallinen huoltaja. Onneksi minulla oli, ja usein muillakin lapsilla on, muitakin tukea ja apua antavia aikuisia ympärillään; sukulaisia, tuttuja, varhaiskasvattajia, opettajia, harrasteohjaajia ja ystäviä.

Aloin yksi päivä miettiä, millaista olisi ollut kasvaa äidin kanssa. Isän kanssa, jolla ei kai ollut kovin paljon tietoa esimerkiksi kuukautisista tai rintojen kasvusta, oli välillä hieman hankalaakin kasvaa naiseksi. Huomasin usein olevani tilanteissa, joissa piti keksiä luovia ratkaisuja. Milloin pitää ostaa rintaliivit? Miten valitsen ne sadoista vaihtoehdoista? Millä rahalla ostan kuukautissiteet, kun en kehtaa puhua kuukautisista? Ja joudunko itse ostamaan ne lähikaupan tutulta myyjältä, voi kun noloa! Ja miten selviän siitä, kun alushousut ovat veressä? Millä tavalla ajan karvoja esimerkiksi jaloista? Tarvitseeko kulmakarvoja nyppiä? Miten meikataan?

Edellä olevien asioiden ajattelin kuuluvan naiseuteen. Tarkkailin ympäristöäni ja yritin kovasti selvittää vastauksia. Rintaliiviostoksista selvisin seuraamalla ystävän ostosreissua äitinsä kanssa. Kuukautissiteisiin säästin saamistani lahjarahoista. Ja lopulta oli pakko vaan rohkaistua kuukautissiteidenkin ostamiseen. Tahroista selvittiin salakuljettamalla housuja ja lakanoita saunaan ja pesemällä ne siellä. Sukulaistyttö tajusi opettaa sheivauksen salat kysymättäkin. Kaverin isosisko vei minut ja kaverini kauneushoitolaan nyppimään kulmat siisteiksi yläastetta varten. Ja kokeilemalla oppii melkein mitä vaan, myös meikkaamaan jotenkuten!

Jos isäni olisi saanut lapsuudessaan ja nuoruudessaan tietoa naisten kehityksestä, olisiko hän osannut tukea paremmin lapsensa kasvua? Tieto ei varmasti olisi vielä riittänyt puheeksi ottamiseen, sillä aiheen ympärillä on aina ollut puhumattomuutta ja häpeää. Sen lisäksi tytöt ja pojat eroteltiin aiemmin oppitunneilla, kun puhuttiin kasvusta ja kehityksestä. Tällöin pojat eivät ole saaneet tietoa tyttöjen kehityksestä, ja tytöt eivät ole tunteneet poikien kasvuun liittyviä asioita. Puhumattakaan siitä, että he olisivat saaneet tietoa sukupuolen moninaisuudesta.

Kysymykset tai ihmettelyt, joita ei kehdata sanoa, voivat olla hyvin erilaisia eri lapsilla ja nuorilla. Perheiden tilanteet myös. Avoin puheyhteys turvalliseen aikuiseen auttaisi kuitenkin jokaisessa niistä hankalista tilanteista lasta ja nuorta. Omalle isälleni pystyin puhumaan lähes kaikesta, mutta näihin itseä jostain syystä hävettäviin aiheisiin olisin tarvinnut aikuista keskustelun avaajaksi.

Nykypäivän vanhemmat varmasti selviäisivät kuvaamistani tilanteista toisin, sillä nykyään on paljon tietoa saatavilla. Mutta aina on hyvä pohtia omia ajatuksiaan liittyen kasvun, kehityksen ja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen oman tai tutun lapsen kanssa. Otanko itse näihin asioihin liittyviä asioita puheeksi lapsen tai nuoren kanssa? Saako lapsi tai nuori luotettavaa ja ikätasoista tietoa? Aiheuttavatko nämä aiheet itsessä hämmennystä tai häpeää?

Jos tunnemme lapsen kehityksen, myös seksuaalisen kehityksen, osaamme tukea lapsiamme paremmin sekä tunnistaa mahdolliset tuen tarpeet. Ja jos kaikille nuorille kerrotaan ihmisen kasvusta ja kehityksestä, niin kuin nykyään tehdäänkin, saa jokainen nuori tärkeää tietoa monenlaisena ihmisenä olemisesta. On muistettava että tieto ei yksin riitä, vaan lapset ja nuoret tarvitsevat myös monenlaisia taitoja, myönteistä asennetta sekä tukea ja apua arjen hankaliin tilanteisin.

Avaa keskustelua jo pienen lapsen kanssa esimerkiksi kehosta, sillä silloin on hyvä ikä luoda avoin puhumisen kulttuuri perheessänne tai ammattilaisena ryhmässänne. Lapsena keskustelua käyneen nuoren on helpompi kysyä, jos häntä mietityttää joku asia omassa kasvussaan tai kehityksessään. Eikä hänen tarvitse itse selviytyä ja keksiä ratkaisuja eteen tuleviin pulmiin.

nimimerkki H.K