Kenenkään ei tule jäädä yksin urheilussa 

Kolme nuorta lasta uimahatut päässä altaan reunalla.

Miksi mua aina haukutaan? Miksi kaikki nauraa, jos mokaan? Saako mua koskea tällä tavalla? Miksi tää tuntuu musta väärältä? Urheilevan lapsen ja nuoren ajatuksissa voi liikkua monia asioita, joita on vaikea tuoda esille. Kuka on se, kenelle voi kertoa? Voiko tätä oikeastaan koskaan kertoa kenellekään? On tärkeää kuulua joukkueeseen, on tärkeää tulla hyväksytyksi ja nähdyksi, on tärkeää tulla kunnioitetuksi.  Mutta on myös tärkeää tietää, että kaikesta voi puhua, ja asioille voi aina tehdä jotain. Kenenkään ei kuulu jäädä yksin.  

Häirinnästä puhuminen auttaa 

Kannustava ja turvallinen ilmapiiri edistää hyvinvointia kaikessa urheilussa. Ihmisoikeudet sekä lasten ja nuorten etu tulee aina olla ensisijassa, ja siitä pitää kaikkien aikuisten huolehtia. Väestöliiton ja suomalaisen urheilun yhteistyössä luodun Et ole yksin –hankkeen tavoitteena on ehkäistä häirintää, väkivaltaa, kiusaamista ja epäasiallista käytöstä urheiluseuroissa, sekä mahdollistaa matalan kynnyksen yhteydenotto ja asioista puhuminen puhelin- ja chat -palvelun kautta.  

Olympiakomitea ja SUEK ovat tehneet tärkeää häirintää ja väkivaltaa ehkäisevää työtä, jonka kautta keskustelua aiheesta on käyty urheilun parissa paljon viime vuosina. Urheilijat, seuratoimijat ja valmentajat ovat löytäneet pikkuhiljaa tukipalveluiden pariin samalla, kun ihmisten tietoisuus epäasiallisesta käytöksestä on lisääntynyt. Työtä on vielä tehtävänä, mutta suunta on oikea ja olemme menossa kohti avoimempaa toimintakulttuuria myös epäasiallisen käytöksen suhteen.  

Pukukoppi on tärkeä paikka 

SUEKin 8.9.2020 julkaiseman tutkimuksen mukaan häirintä urheilijalta urheilijalle on yleistä. Siksi seuratoiminnassa on tärkeää puuttua ja kiinnittää huomiota urheilijoiden keskinäiseen kommunikointiin ja ilmapiiriin. Lapsia ja nuoria tulee opettaa kohtelemaan toisiaan arvostavasti ja ymmärtämään, missä omat ja toisten rajat kulkevat. On tärkeää luoda keskustelevaa ja avointa urheilukulttuuria, jossa on turvallista puhua.  Vaikka urheiltaisiin tavoitteellisesti, ei sitä tehdä toisia alistamalla tai haukkumalla.  Toisten kunnioittaminen on tärkeä taito, ja sitä tarvitaan elämän kaikilla osa-alueilla.  

On totta, että urheilijat ja valmentajat joutuvat sietämään usein epäasiallista kohtelua tahoilta, joita on vaikea kontrolloida. Yleisön huutelu tai somen kommentit voivat satuttaa syvästi. Siksi onkin tärkeää, että pukukopissa, siellä, mistä haetaan yhteishenkeä, keskittymistä ja tsemppiä urheilusuoritukseen, on turvallinen ja kannustava henki. On tärkeää, että jokainen tuntee kuuluvansa sinne, ja kokee olevansa tärkeä osa tiimiä. Sitä kautta myös hyvinvointi urheilussa kasvaa ja tavoitteiden saavuttaminen mahdollistuu.  

Kirjoittajat

Eeva Lehtinen työskentelee Väestöliitossa nuorten seksuaalikasvatuksen ja seksuaaliväkivallan asiantuntijana, ja on mukana Et ole yksin -hankkeessa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri, aineenopettaja, seksuaalineuvoja ja seksuaaliterapeutti.  

Pauliina Lius työskentelee Väestöliiton Et ole yksin –hankkeessa seksuaaliväkivallan asiantuntijana. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja, seksuaalineuvoja ja opiskelee seksuaaliterapeutiksi.  

 

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.