Työpaikan pikkujouluissa jaettiin joitakin vuosia sitten diplomeja. Itse sain diplomin siitä, että olin ”hyötynyt” lapsen saannista muita työkavereita enemmän, koska olin jo toista kertaa vanhempainvapaalla. Kollegani puolestaan sai diplomin siitä, että hän oli myös onnistunut ”hyötymään” lapsen saannista, vaikkakin vähemmän: hän oli isyys- ja vanhempainvapaalla vasta ensimmäistä kertaa.

Näihin huumorilla ladattuihin diplomeihin kiteytyi mielestäni hyvin ajatus siitä, että lapsen saannista voisi oikeastaan olla hyötyä työelämässä. Toisaalta tunnustukset kertovat siitä, miten isien vanhempainvapaiden pitäminen oli silloin, ja on edelleen, melko harvinaista. Mietin myös, olisiko diplomin voinut antaa äidille, vaikka kyseessä oli pilke silmäkulmassa tehty ohjelmanumero.

Perheen perustaminen on ainutlaatuinen kokemus. Meidän perheessämme oli alusta asti selvää, että kasvatus- ja hoivavastuu jaetaan yhdenvertaisesti vanhempien välillä. On erittäin hienoa, että Suomessa on olemassa äitiys- ja isyys- sekä vanhempainvapaat, ja vapailla ollessa on mahdollista saada taloudellistakin tukea. Miksi erityisesti vanhempainvapaiden pitäminen ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti molempien vanhempien kesken?

Vaikka vanhemmilla on Suomessa hieno mahdollisuus tukea lapsen elämän ensimmäisiä vuosia, on vastassa monia rakenteellisia, asenteellisia ja kulttuurisia ongelmia. Naisten ja miesten tasa-arvo työelämässä ei aina toteudu, ja vieläkin siellä edelleen näkyvät vahvasti perinteiset oletukset sukupuolirooleista. Olen kuullut isä-ystävältäni, ettei hän uskaltanut pyytää työpaikallaan pitkää vanhempainvapaata, ettei menettäisi työtään tai rooliaan työssä. Muistan myös kuulleeni hiekkalaatikon reunalla, silloin ainoana isänä, kuinka muutama äiti ei uskaltaisi tai haluaisi päästää miestään vanhempainvapaalle yksin lasten kanssa. Molemminpuolisia kokemuksia on siis varmasti sekä äideillä että isillä.

Kasvatus- ja hoivavastuusta yhteisesti sopiminen perheessä ei aina pelkästään riitä. Taloudellinen tilanne vaikuttaa usein päätökseen. Me toteutimme oman perhevapaani hyödyntämällä tukia ja säästämällä hyvissä ajoin, ikään kuin lomamatkaa varten. Säästöjen turvin saatoin jäädä vajaaksi vuodeksi vanhempainvapaalle.

Palataan takaisin siihen, miten perheen perustamisesta voisi hyötyä työelämässä. Mielestäni liian vähän puhutaan siitä, mitä vanhempainvapaat tarjoavat vanhemmille tai työelämälle. Väitän, että isäksi tultuani olen oppinut yhtä paljon, ellen jopa enemmän kuin työelämässä, esimerkiksi neuvottelu-, dialogi- ja vuorovaikutustaitoja. Lisäksi olen oppinut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni paremmin. Lasten kanssa tulee myös kehitettyä järjestelmällisyyttä ja projektinhallintataitoja. Mitä jos tunnustaisimme vanhemmuuden ja perhevapaiden myötä karttuvan osaamisen hyödyt työelämään palatessa?

Toivon, että korona-ajan työelämän muutos sekä tuleva perhevapaauudistus muodostavat perheystävällisen toimintakulttuurin, jonka myötä perhevapaiden hyödyntäminen olisi entistä tasa-arvoisempaa. Ja lopuksi, tärkein hyöty vanhempainvapaista on kuitenkin läsnäolo ja varhaisvaiheen vuorovaikutus lapsen ja vanhempien välillä. Tunneside ja luottamussuhde lasten ja vanhempien välillä syntyy vuorovaikutuksesta yhteisessä arjessa.

Valtteri Tervala
Kirjoittaja Valtteri Tervala työskentelee Suomen Vanhempainliitossa järjestötoiminnan asiantuntijana ja auttaa vanhempainyhdistyksiä menestymään. Tervala on yhteisöpedagogi, joka uskoo dialogin voimaan ja palvelumuotoiluun. Lue lisää Valtterin isä- ja perheaiheisia blogeja (linkki)