JOKA KOLMAS NAINEN

Kuvituskuva, jossa mies on ahdistanut naisen tiiliseinää vasten

YK:n arvion mukaan maailmanlaajuisesti joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana psyykkistä ja/tai fyysistä seksuaaliväkivaltaa. Suomessa vuosittain noin 50 000 naista kokee seksuaaliväkivaltaa. 17 % Suomen naisväestöstä eli noin 350 000 naista on kokenut seksuaaliväkivaltaa täytettyään 15 vuotta. Näihin lukuihin ei sisälly seksuaalista ahdistelua tai häirintää.

Luvut ovat järkyttäviä ja todennäköisesti alakanttiin. Suurin osa seksuaalirikoksista jää suljettujen ovien taakse. Raiskauksista ei raportoida poliisille tai niistä ei kerrota edes lähiomaisille. Yksi selittävä tekijä tälle on yhteiskunnassa vallitsevat tabut, normit ja lainsäädännöt. Monessa tapauksessa seksuaaliväkivaltaa kokenut jää asian kanssa yksin. Monet lainsäädännöt määrittävät raiskaukseen liittyvän väkivaltaa, mikä heikentää väkivallan kokeneen oikeuksia ja vähättelee suurinta osaa raiskaustapauksista. Todellisuudessa useimmissa tapauksissa raiskauksesta ei jää mitään fyysisiä vaan ainoastaan henkisiä jälkiä.

Perheen sisällä tapahtuvat asiat nähdään monissa yhteiskunnissa yksityisinä, jolloin niistä ei uskalleta puhua ulkopuolisille. Raiskaaja on asianomistajalle usein ennestään tuttu, jolloin tapahtunut koetaan yksityisenä asiana. Suomessa avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vasta vuonna 1994. Tämän lisäksi yhteisön ennakkoluut sekä asenteet vaikeuttavat asiasta puhumista. Esimerkiksi monissa yhteisöissä naisen tulee olla neitsyt, jotta pääsee naimisiin. Mikäli raiskauksen seurauksena asianomistaja ei ole enää neitsyt, voi tämä vaikuttaa mahdollisuuteen avioitua. Lisäksi syyllisuuden ja häpeän tunne tapahtuneesta vaikuttaa siihen, ettei asiasta puhuta. 

Seksuaaliväkivalta rikkoo yksilön ihmisoikeuksia ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja pitkäkestoisesti sitä kokeneeseen henkilöön. Väkivaltaa kokenut voi kärsiä seurauksista, kuten suunnittelemattomasta raskaudesta, seksitaudeista, ja pahimmassa tapauksessa joutua tekemään laittoman abortin, joka voi olla hengenvaarallista. Kuitenkin on muistettava, että seksuaaliväkivalta on aina sen tekijän eikä kohteen vastuulla. Seksuaaliväkivallasta voi toipua, mutta toipumiseen tarvitaan tukea yhteiskunnalta ja läheisiltä. 

Yksikin raiskaus on liikaa. Seksi ilman toisen suostumusta on aina rikos. Suostumus tulisi kirjata kaikkien maiden lainsäädäntöön, mikä edesauttaisi ymmärrystä siitä, että seksi vasten tahtoa on rikos. Tämän lisäksi tulee muuttaa vallitsevia stereotypioita ja rikkoa hiljaisuus. Tähän löytyy useita keinoja. On tärkeää, että ihmiset tiedostavat, mitä tarkoitetaan seksuaalioikeuksilla ja oikeudella omaan kehoon. Esimerkiksi seksuaalikasvatus tarjoaa työkaluja oppia tuntemaan omat oikeutensa sekä kunnioittamaan itseään ja toisia. Tämä on myös yksi ratkaisu purkaa yhteiskunnassa vallitsevia sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä epätasa-arvoisia valtasuhteita ja haitallisia normeja.  

Lue artikkeli Hyvä kysymys -verkkopalvelusta

Lähteet

Unfpa
Seksuaalioikeusverkosto

 

 

 

 

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.