Synty-blogi
Pohjoismaissa syntyvyys on laskenut viime vuosina selvästi, mikä on herättänyt paljon huomiota ja aiheuttanut huolta kaikissa Pohjoismaissa. Noin 16–25 prosenttia kaikista pohjoismaisista pareista kärsii lisääntymislääketieteellisistä haasteista, joilla on negatiivisia vaikutuksia perheen muodostamiseen. Näitä ovat muun muassa lapsettomuushoitojen tarpeen lisääntyminen ja aiottua pienemmät perhekoot. Vallitseva tilanne vaatii välittömiä toimia.
Tanskalais-ruotsalainen ReproUnion-yhteistyö, sekä moni muu aiheeseen liittyvä tutkimushanke on todennut, että syyt tahattomaan lapsettomuuteen ovat kaikissa Pohjoismaissa hyvin yhteneväisiä. Vuoden 2018 hedelmällisyysluvut (1,78 Ruotsissa, 1,75 Tanskassa, 1,7 Islannissa, 1,62 Norjassa ja 1,41 Suomessa) osoittavat, että syntyvyyden lasku on yhteinen ongelma Pohjoismaissa. Tutkimustulosten mukaan 20 prosenttia miehistä ei koskaan tule isiksi ja 10 prosenttia naisista, jotka yrittävät saada lasta, ei koskaan saa toivomaansa lasta tai lapsiluku ei täyty. Tällä hetkellä 4–10 prosenttia pohjoismaisista lapsista syntyy hedelmöityshoitojen avulla.
Lisääntymisen haasteet eivät kosketa pelkästään nuoria aikuisia ja heidän toiveitaan lasten lukumäärästä, vaan syntyvyyden laskulla tulee olemaan laajoja seuraamuksia myös isovanhemmuuteen ja laajemmin perheyhteisöihin. Myös yhteiskunnat muuttuvat alhaisen syntyvyyden myötä. Norjan pääministeri Solberg on jo ilmaissut huolensa syntyvyyden laskun vaikutuksista pohjoismaiselle hyvinvointivaltion mallille.
Koska haasteet ovat yhteneväisiä kaikissa Pohjoismaissa, edustamani Nordic Fertility Society on allekirjoittanut kannanoton ja kutsunut kaikki Pohjoismaiden hallitukset ja poliitikot kohtaamaan syntyvyyden laskun tuomat haasteet. Kannustamme vahvasti pohjoismaisia hallituksia tukemaan toimia, jotka vahvistavat ihmisten tietoisuutta hedelmällisyydestä ja lisääntymisterveydestä. On ensisijaisen tärkeää varmistaa, että väestöllä on riittävät tiedot realistiseen perhesuunnitteluun, ja poliitikoilla riittävä tietotaso, jotta he voivat edistää lisääntymisterveyttä ja perheen perustamista osana poliittista työtä kaikissa Pohjoismaissa.
Marjut Otala
Nordic Fertility Societyn puheenjohtaja,
Blogiteksti edustaa kirjoittajan ja Nordic Fertility Societyn kantoja. Kirjoitus on osa Väestöliiton koordinoiman Synty-tutkimusverkoston julkaisutoimintaa. Julkaisemme kuukausittain blogikirjoituksia syntyvyyteen ja lisääntymisterveyteen liittyvistä aiheista. Synty on kansallinen syntyvyyden tutkimusverkosto, jonka toiminta on alkanut vuonna 2020.
Väestöliiton blogi 
En pidä kirjoittajan ehdotuksia huonoina tai väärinä, mutta kysyn että olisiko sittenkin vielä huomattavasti ensisijaisempaa tai tärkeämpää pyrkiä järjestämään (siis kehittämään vaihtoehtoisia toimintamalleja) vanhempien enemmistön ajankäyttö (luotettavasti ja ennustettavasti ja ilman jatkuvaa tilapäisjärjestelyä) lastensa suhteen sekä absoluutisesti ja suhteellisesti vapaammaksi, siis enemmän hyvin pitkän perinteen mukaiseksi kuin millaiseksi se on aineellisen hyvinvoinnin oheisvahinkona vähitellen kehittynyt?
Tarkoitan, että verrattuna esim. lapsettomiin ikätovereihin lasten vanhemmat ovat erittäin paljon enemmän ”kiinni” kuin koskaan lajin historian aikana. Ennen siis viime vuosikymmeniin saakka, lasten hoidon ja seuranpidon taakkaa oli jakamassa paljon isompi eri-ikäisten ihmisten tuttu joukko.
Toinen mielenkiintoinen ja käytännön kannalta merkittävä käytännön jarru lasten teolle ovat uudet jaetut, mutta vahvat ja todennäköisesti myös ainakin osin vahingolliset, uskomukset. Esim. uskomus että lapsella pitäis olla oma huone, jota kotimainen yläluokkakin piti vielä 1930-luvulla sopimattomana ylellisyytenä. Jaettuihin uskomuksiin , joita pitäisi tarkastella kriittisesti, kuulunee vielä laajalle levinnyt uskomus, että lapsella pitää olla maksullisia harrastuksia, joihin lapsia pitää kuljettaa kerraan tai useammin viikossa. Tuoreet tutkimukset viitannevat siihen että kyseinen uskomus johtuu pitkälti siitä että siten ainakin alitajuisesti manifestoidaan ”hyvää vanhemmuutta”.
Eli pitäisi miettiä, miten vahvoja jaettuja uskomuksia voidaan tehokkaasti muuttaa. Kenen vastuulla tai vaikutettavissa se ensisijaisesti on? Miten uskomukset muuttuvat? Tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että aluksi pitäisi saada hyväosaisista naisista riittävä iso osa innostumaan järkevämmästä suunnasta (vaikka se olisi vallitsevan uskomuksen vastainen) ja niiden mukaisista käytännöistä, että sitten myös käytäntö leviäisi myös enemmistölle.
Väestöliiton ja NF Societyn olisi muutenkin mielestäni hyvä kiinnittää huomiota siihen, että miten käytännössä jotain muutoksia saadaan aikaan.
Ei riitä hyvä tutkimus ja hyvä analyysi ja tai niiden julkaisu tai suosittelu, pitää selvittää myös, miten analyysista johdettu tavoite/pyrkimys saadaan muuttumaan käytännössä pysyvämmäksi ja laajentuvaksi trendiksi. Akateeminen tutkimus ja käytännön kehittäminen ovat vielä usein valitettavan kaukana toisistaan, molempien ja varsinkin kansalaisten sekä yhteisön/kansalaisyhteiskunnan vahingoksi.
TykkääTykkää
Yksi hyvä keino saada muutama lapsi Suomeen lisää, on sallia hedelmöityshoidot myös nelikymppisille naisille. Nyt niitä ei saa ainakaan HUS:issa (ja yksityinen on kallis ja ikärajoja taitaa olla sielläkin).
Useilla nelikymppisillä ei ole vielä vaihdevuosia ja Etelä-Euroopassakin on normaalia saada lapsia vielä siinä iässä. Miksi Suomessa nelikymppinen on ”liian vanha” äidiksi? Tietysti hedelmällisyys on laskenut siinä iässä, mutta ei raskaaksi tulo kuitenkaan mahdotonta ole (varsinkaan jos saisi niitä hedel.hoitoja). Jos ei ole ollut onnekas kumppanin löytämisessä, niin hedelmöityshoidot ovat silloinkin ainoa keino saada lapsi.
TykkääTykkää