Katselen kuvaa Jeesuksesta, jonka kärsivä katse kohdistuu koulutustilaamme. Muistelen samalla aamupalakeskustelua koulutuspaikkanamme toimivan katolisen kirkon pappisseminaarin ruokasalissa. Nuori malawilainen pappiskokelas kyselee, mitä teen siellä. ”Nnooh, tultiin koulutusta pitämään, ööh hyvinvoinnista ja sen semmoisesta”, takeltelen. ”No sepä hyvä juttu, tsemppiä”, hän vastaa iloisesti.

Olen Bafoussamissa, Kamerunissa, ja tarkoituksenani on kahden päivän ajan kouluttaa kotitalousopettajia seksuaalikasvatuksen saloista. Seksuaalikasvattajana minulla on selkäytimessä yksi tärkeimmistä ohjenuorista: seksuaalisuudesta pitää voida puhua asiallisesti ja avoimesti, sillä vain siten ihmiset saavat työkaluja elämänsä syvällisimpiin valintoihin ja päätöksiin.

Miksi sitten sanat juuttuvat kurkkuuni, vaikka olen seksuaalikasvatuksen ammattilainen? Koulutuksessahan kävisimme läpi tavallisimpia syitä, joiden vuoksi seksuaalikasvatusta vastustetaan, sekä tutkimustietoon pohjaavia vastaväitteitä, joilla väärinymmärryksiä voi kumota. Olin aamupalalla kuitenkin ennakkoluulojeni vanki: oletin, että pappisseminaarin opiskelija pitäisi koulutustamme, jos nyt ei aivan moraalittomana, niin ainakin muuten kamalana. Takaraivossani kolkutteli katolisen kirkon melko konservatiivinen asenne seksuaalikasvatuksen suhteen. En ollut valmis vaikeaan keskusteluun ennen neljättä kahvikupillista.

Onnistuin kuitenkin ryhdistäytymään, ja kerroin, kuinka nämä kotitalousopettajat pitävät tyttöjen kerhoja, joissa tytöt saavat tukea oman elämänsä suunnitteluun ja kuinka paljon seksuaaliterveyteen liittyvät asiat vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa ja elämänpolkuunsa. ”Ahaa. Jopas teillä on tärkeä koulutus tulossa”, pappiskokelas yllätyksekseni vastasi. Puhuimmekin asiasta yhteistä kieltä, ja keskustelimme vielä pitkään oikean tiedon merkityksestä.

Valmistautuessani alkavaan koulutukseen tämä keskustelu antaa minulle voimaa. Huoli toisen kielteisestä reaktiosta voi olla vahva, mutta hapertuu helposti, kun keskusteluyhteys avautuu ja yhteinen ymmärrys alkaa löytyä. Huolet toisten kielteisistä reaktioista eivät saa tukkia suuta, vaan seksuaalisuudesta pitää uskaltaa puhua. Tätä korostan myös upeille koulutettaville, ja ilmeisen hyvällä menestyksellä, sillä palautteessa lukee: ”Ennen koulutusta en oikein tuntenut itseäni vapaaksi puhumaan seksuaalisuudesta, mutta nyt tunnen itseni valmiiksi ja aion innolla opettaa siitä”. Näin tabuja murretaan yksi takelteleva seksuaalikasvattaja kerrallaan…

Väestöliitto toimii seksuaalikasvatuksen asiantuntijana Marttojen Kamerunin hankkeessa 2019-2020. Hankkeessa tuetaan naisia ja tyttöjä yrittäjyyskurssien ja koulujen kerhotoiminnan kautta. Lue lisää täältä